Kanadassa syntyi kohu, kun tuli tietoon, että ontariolainen kouluelin oli poistattanut vuonna 2019 hyllyistä noin 5 000 kirjaa, ja ne poltettiin "sovitteluseremoniassa", jossa haluttiin osoittaa sovinnollisuutta alkuperäiskansoja kohtaan. Joukossa oli romaaneja, tietosanakirjoja sekä sarjakuvia. Teokset katsottiin vanhentuneiksi ja niiden nähtiin esittävän alkuperäiskansoista kielteisiä mielikuvia. Kanadan pääministeri ei suhtaudu myönteisesti kirjojen polttamiseen.
Tapauksen toi julkisuuteen Radio Canada ja siitä ovat kertoneet myös National Post sekä Suomessa Helsingin Sanomat.
Kirjojen polttamista on harjoitettu muinaisista ajoista lähtien. Usein kirjojenpolttajaiset liittyvät vallanvaihtoihin. Perusteena kirjarovioille voivat olla moraaliset, poliittiset tai uskonnolliset syyt. Pyrkimyksenä saattaa olla päästä eroon omalta kannalta haitallisista näkemyksistä ja joskus historiaa yritetään näin saada kirjoitettua uudelleen.
Euroopassa modernin historian tunnetuimmat kirjanpolttajaiset tapahtuivat vajaa vuosisata sitten. Kun Saksassa natsit nousivat valtaan, polttivat nämä valtavan määrän kirjallisuutta Berliinin kirjarovioissa 10.5.1933. Savuksi ja tuhkaksi muuttui esimerkiksi suuri määrä tietoa seksuaalisuuden eri muodoista, joka oli peräisin Magnus Hirschfeld vuonna 1919 perustamasta seksuaalitieteellisen instituutista.
- Missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä (Heinrich Heinen näytelmästä Almansor, 1821)
Toisinaan Suomessakin on väläytelty vaatimuksia "väärien tietojen levittämisen" sanktioimista, ja erilaiset "väärin ajattelevien" vaientamispyrkimykset ovat ns. cancel-kulttuurin piirissä suorastaan tavanomaista toimintaa - eivätkä järin kaukana kirjarovioista. Ristiriitaisia näkemyksiä leimataan vihapuheeksi ja niiden esittäjiä saatetaan "maalittaa".
Meidän sietäisi hyväksyä ikävältä ja väärältä tuntuviakin mielipiteitä. Niihin pitäisi puuttua esittämällä parempia ja kestävämpiä näkemyksiä.
5 kommenttia
smo
12.9.2021 11:35
Kolumnissaan Helsingin Sanomissa kulttuuritoimittaja Vesa Sirén pohtii tuliko suvaitsevista uusia puritaaneja ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008250223.html ) ja viittaa Anne Applebaumin esseeseen ja siitä heränneeseen keskusteluun.
- Suvaitsemattomia populistijohtajia Donald Trumpista Viktor Orbániin ahkerasti rusikoinut journalisti ja tietokirjailija Anne Applebaum on kääntänyt The Atlantic-lehdessä vaihteeksi katseensa Yhdysvaltojen yliopistojen ja median "uusiin puritaaneihin".
Applebaum vertaa "tiedostavimman eliitin" suvaitsemattomuutta Nathaniel Hawthornen Tulipunaisen kirjaimen (1850) puritaanijoukkoon. Todellinen tai väitetty lipsahdus sanavalinnassa saattaa Applebaumin mukaan riittää uran katkeamiseen. Erityishuomion hän kohdistaa sosiaaliseen mediaan, "sometuomioihin" ja erityisesti Twitteriin.
Applebaum näkee "trumpismin" pahimmaksi uhaksi demokratialle Yhdysvalloissa, mutta hän peräänkuuluttaa keskustelua myös arvoliberaalien instituutioiden uudesta puritaanisuudesta.
Liian herkällä olevan ns. cancel-kulttuurin uhriksi joutuu tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta puoltavien voimien riitaisa pirstoutuminen ja niiden heikentyminen. Tämän myötä vallan saavat vastakkaiset voimat. Sirénin kirjoitus päättyy huomioon siitä, että paremmin voi käydä, jos suvaitsevaiset muistavat suvaita myös potentiaalisten kannattajiensa epätäydellisyyttä.
human
21.9.2021 11:04
Niin, on varmaankin hyväksi, että tämä äärimmäisen karmiva kirjapahanen, jonka saatanalliset säkeet tuon kirjoittaja kirjoitti jo 1500-luvulla on yhä yleisesti saatavilla, myös suomennettuna, jotta jokainen voi tästä kirjasesta lukea, kuka blogissa viitatut kirjaroviot ja koko holokaustin suunnitteli ja käsikirjoitti - eikä tuota tosiaankaan pidä canceloida, eikä propagoida muuksi, vaan näinkin hirvittävät asiat pitää tunnustaa sinä, mitä tämäkin on - vaikka tätäkin on yritetty, epärehdeillä tahoilla vääristellä ihan muuksi ja armahtaa tätä kirjasta ja kirjoittajaansa hänen karmivista synneistään :
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/26563
Eli kun pahoja kirjasia säilytetään, pitää aina niistä rehdisti ja yleisesti kertoa, mitä pahuutta niissä on. Esim. tuossa em. kirjasessa, sen kirjoittaja suunnitteli, käsikirjoitti holokaustin, eli tuossa kirjasessa on suunnitelma:
- j...sten kirjat pitää polttaa
- j...sten temppelit pitää tuhota
- j...t pitää eristää erilleen, ghettoihin
- j...t pitää laittaa pakkotyöleireille, oppimaan työn tekoa ja sitä kautta ehkä vapautumaan ("Arbeit macht frei")
Tuota ei siis "kehitelty" Saksassa, vaan lähdettiin karmivan kristillisesti toteuttamaan.
human
21.9.2021 11:08
Tuota ei siis "kehitelty" 90 vuotta sitten Saksassa, vaan lähdettiin karmivan kristillisesti toteuttamaan.
smo
3.12.2021 07:11
Tietokirjailija ja vapaa toimittaja Jani Kaaro käsittelee Ylen verkkosivuilla julkaistussa kolumnissaan ns. woke-kulttuuria otsikolla "Miten pyhät arvot estävät meitä keskustelemasta?"
https://yle.fi/uutiset/3-12182781
Kaaro ottaa esimerkiksi Suomessa nähdyn hiljattaisen Afrikan tähti -kohun ja joukon Yhdysvalloissa koettuja tapauksia ja sikäläisiä käytäntöjä asettaakseen woke-kulttuuriin mittasuhteisiinsa. Hän etsii woke-kulttuurin ymmärtämistä yhdysvaltalaisen sosiaalipsykologin Jonathan Haidtin ajatuksista, jonka mukaan woke-kulttuurin ytimessä on uhriutuminen uhrin puolesta ja kolmannen osapuolen vahvistuksen hakeminen.
Woke-kulttuuri alkoi muodostua 1990-luvun lopulla amerikkalaisten yliopistojen konservatiivisten professorien poistuessa, joiden tilalle palkattiin liberaaleja professoreja. Lopulta muodostui vasemmistolais-liberalistinen ylivalta eli hegemonia. Tämän johdosta itsenäisen ajattelun oppimiselle kävi huonosti, kun ei ollut eri mieltä olevia haastamassa erilaisella maailmakuvalla ja toisenlaisella ajattelulla. Tämä puolestaan muuttaa suhdetta haastaviin väittelyihin.
- Vastaväitteet eivät enää olekaan kutsu debattiin, vaan henkilökohtaisia loukkauksia. Kulttuurissa, joka korostaa uhrien haurautta, ei tällaista voida sietää, vaan koetaan, että opiskelijoilla on oikeus suojautua tällaisilta hyökkäyksiltä.
Kaaro viittaa myös filosofi Isaiah Berliniin ja tämän ajatukseen negatiivisesta ja positiivisesta liberalismista. Negatiivisen liberalismin ihanteissa yhteiskunnan on taattava kaikille ihmisille maksimaalinen vapaus, kunhan tämä vapaus ei rajoita toisten vapauksia - ja erilaisiakin näkemykiä pitää suvaita. Positiivisessa liberalismissa suositaan tiettyjä ihanteita ylitse muiden, ja vähemmän tärkeät arvot voidaan alistaa niiden alle - ja näiden ihanteiden haastamista ei suvaita.
Myös Suomen yliopistomaailmassa on nähty samanlaisia piirteitä Tapio Puolimatkan kohdalla; ei ole käytetty voimaa hänen hlbti-vähemmistöihin liittyvää ajatteluaan vastaan, vaan suoraan henkilöä vastaan esimerkiksi vaatimalla yliopistoa irtisanoutumaan Puolimatkan käsityksistä.
Kaaro ottaa esiin pyhyyden käsitteen, joka hänen mukaansa tarjoaa hyvän selityksen nykyiselle keskustelukulttuurille. Amerikasta Haidt nostaa esiin konservatiivien (tähtilippu, Raamattu ja abortin vastustaminen) ja liberaalien (mustien, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä maahanmuuttajien puolustaminen) vastakkainasettelun.
- Koska kyseessä ovat pyhät arvot, se selittää, miksi keskustelu näistä aiheista on niin latautunutta ja loukkaantumisherkkää eikä siinä ole sijaa vitsailulle. Pyhät arvot eivät ole neuvoteltavissa.
Kaaro pohtii, onko woke-liikehdinnästä oikeasti apua niille vähemmistöille, joita se nimellisesti puolustaa.
smo
3.12.2021 12:01
Aihepiiriä käsitellään myös Helsingin Sanomien jutussa, jossa haastateltavana on oikeustieteen tohtori ja kirjailija Jarkko Tontti. Jutun otsikko on Kaukaa katsova kriitikko.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008397964.html
Tontin mielestä aidot sananvapauden kannattajat ovat Suomessa vähissä.
- Suomessa aidot sananvapauden puolustajat ovat käyneet todella vähiin. Asia on puoluepolitisoitunut. Vain omia ja samaa mieltä olevia puolustetaan.
Suomeenkin rantautuneen woke-ideologian alun Tontti näkee ansiokkaana: annettiin ääni äänettömille. Ydinongelma on kuitenkin se, että vähemmistöt nähdään yhtenä ryhmänä, kun ihmisiä pitäisi kohdella yksilöinä.
Tontin mukaan sananvapaus on uhattuna, ja vallalla on uudenlainen itsesensuuri. Hän viittaa haastattelussa cancel-kulttuuriin ja sen synnyttämään pelotevaikutukseen (chilling effect).
- On olemassa oikeaakin syrjintää ja rasismia, kuten muun muassa se, että ihminen ei saa työpaikkaa etnisen taustansa takia, sanoo Tontti.
Esimerkiksi töykeään ja tylyyn keskusteluun somessa pitäisi suhtautua Tontin mielestä töykeänä ja tylynä keskusteluna. Se on demokraattisen yhteiskunnan hinta. Ryhmäajattelu eli identiteettipolitiikka tukahduttaa yksilön. Toisinajattelua suvaitaan entistä vähemmän.