...ilmoitti taas olemassa olostaan. Miksi minua kiinnostaisi? Kuulostaapa kiltiltä. Minkä minä sille voin, etten jaksa enää olla lelusi, josta sinä et välitä pätkääkään ellet halua jotakin?
Kun tulin kotiin oli melkein yhtä pimeää kuin aamulla lähtiessäni. Lievästi sanottuna masentavaa.
Tajusinpa äsken, että on jopa kaksi ihmistä, jotka saavat minut tuntemaan tarpeeksi hyväksi heille. Tajusin myös sen, että rakastan heitä niin paljon etten kestäisi elää ilman heitä. Ei paineita.
Pitäisiköhän sitä mennä nukkumaan? Pitää herätä taas niin s******n aikaisin. Pääsen jo kolmelta huomenna. Läksytkin pitäisi ehkä tehdä. Olen huono lukiolainen, joka ei koskaan tee läksyjä. Varsinkaan kemia, fysiikan tai ruotsin läksyjä. Tänään oli muuten ruotsintunnilla puhumassa meille joku ruotsalainen äijä. Se vaan höpötti jotain siitä kuinka se tapasi Jari Sillanpään lentokoneessa. Ymmärsin muutamaa sanaa lukuunottamatta kaiken mitä se sanoi. Tunsin ensimmäistä kertaa itseni ruotsintunnilla fiksuksi. Milläköhän ansioilla mä tohon snobielitistikouluun olen päässyt? Ihmettelenpähän vaan.
