Ja sinä sanot toiselle,
(sanot sen jälkeen
kun minä en
uskonut)
Rakastat.
Sinä sanot toiselle,
Sinä opit.
-näyttämään tunteesi.
Ja minä nauran sinulle.
-lujaa.
Sinä todella
osaat
valehdella.
-runoni ajalta jotain jostain kaukaa, mennyt. Ajatukseni osuvat lähelle Ässää, kun luen tätä.
Miten epäreilua, että ensin minä painin asian kanssa ja Ässä tukee ja vetää minua, sitten osamme kääntyvät.
Tahdon antaa kaikki voimani Ässälle
Ystäväni, Ässä parka. Juuri toipui eräästä naisesta, kauan paini unohtamisen kanssa ja nyt nainen lähetti hänelle viestin, että on nähnyt tästä unta ja että olisi mukava tavata joskus, kun ei pitkään aikaan olla nähty.
Voi ei. Tätä en olisi toivonut Ässälle.:(
Miksi se hemmetin narttu (anteeksi) ei voi pitäytyä siinä nykyisessään?! Miksi pitää kiusata toista?
Miten ironista elämä on.
Puhuimme pari viikkoa sitten Ässän kanssa kahvilla ja hän säteili pitkästä aikaa todenteolla ja kertoi, ettei ole Pitkään pitkään aikaa miettinyt tuota naista ja että on valmis haistelemaan uusia tuulia, eikä enää edes mieti mitä tuolle naiselle kuuluu jne.
Ja nyt. Nyt sitten tuo nainen tulee ja sekoittaa pakan.
Ja on varattu.
Mikä ihme....argh! Olen ihan sisäisessä myrskyssä Ässän puolesta.
Ehkä, koska olen aiemmin kokenut samanmoisen. Ja todellakin. Tiedän miltä se tuntuu.
Ässä pohti, mahtaako nainen ottaa yhteyttä vain kiusatakseen nykyistään (se ei olisi ihme). Vai ihan vain kiusatakseen Ässää?
Minä toivon. Neuvoin. Älä näe sitä naista.
Molemmat tiedämme, siitä ei ole kuin harmia, siitä tulee vain pahamieli.
Vaan. Mietin, miten Ässä mahtaa kuitenkin tehdä. Järjellä ajateltuna hän tietää olevansa kanssani oikeassa.
Kummalla äänellä on raskaampi sointu?
Tänään
tahtoisin
leikkiä
petoa.
Torstai toivoa täynnä. Tai niin ainakin sanotaan.
Kohta pian on viikonloppu ja sitten peian taas seuraava ja sitten seuraava jolloin kulta tulee miun luokse, 7.10! Wihii. Kädet ilmaan. \o/
Minun luokseni. Minun kotiin.:)
Minun kultani.
Pidän omistusmuodosta. Pidän, todellakin.
Vitsinkeikka, saatan saada sängyn, jossa on säädettävät päädyt, eli siis, että saa jalat tai pään säädettyä sähköisesti ylös. Vähän olisi luksusta.:D
...tiedä sitten, että miten pitkälle se toimii, kun kyseessä on ikea...:D
Mutta, hetkellinen ilokin on sentään kuitenkin ilo.:D
Aamulla oli kuvista ja voi että oli mukava tunti taas, niinku aina. Joskus, aika harvoin, mutta joskus kuitenkin miulle herää pieni kipinä siitä, että ehkä pyrin ja ehkä pääsisin taidekorkeaan. Tai sitten en, koen aina mielikuvissani vain nolon mahalaskun, kun mietin asiaa. Mutta, se kipinä joka joskus syttyy on mukavan tuntuinen, tänään oli taas sellainen hetki, kun opettajakin kehui miun kädenjälkeä ja sillä oli se sellainen loiste silmissä - sellainen, kun itselläni on, kun näen jotain mielestäni ihanaa/nerokasta/uutta/jännittävää. Pienen vilisevän sekunninsadasosan ajan olen joskus miettinyt mahdollisuutta sille, että opettaja kulkisi näyttelyssä oppilaiden kanssa ja esittelisi heille minun töitäni, kertoisi minun käsistäni.
Juuuuu, aika herätä päiväunista!
Maanpinnalle. Kyllä, juu. Täällä olen. Palauduin. Pienellä rytinällä, kuten aina.
Viimeinen teoriatunti tänään. Jes jes jes!!!
Nyt on jäljellä enää vain ajoja, saapi nähdä miten tiuhaan tahtiin niitä nyt saa, että siitä riippuupi sitten kortin saaminen.:)
Ikävyyyys, ikävä kultia. Ja kun ei tiedä, koska taas näemme.:/
Viikonloppuna kullalla olisi vapaata, mutta miulla puolestani ei. On ajotunti poikkeuksellisesti lauantaina ja sitten on aivan totaalisen pakko alkaa pakata tavaroita. Ja lukea, koeviikko alkaa ensviikon torstaina, että nyt sitten pitää käynnistää viime hetken pänttäykset. Positiivista kuitenkin on, että pikkusisko tulee viikonloppuna kylään, ihana nähdä sitä "äpärää" (älkää nyt kauhistuko, me puhuttelemme aina toisiamme jos jonkinmoisilla nimillä, mutta se on aivan silkkaa pelkkää huumoria :D).<3
Hih, kulta pohti eilen, että miten me mahdetaan mahtua asumaan joskus yhdessä kaikkien tavaroidemme kanssa. Tai siis, suoranaisesti kyse oli vain siitä, miten hänen kotisalinsa mahtuu meidän kotiin.;D
Muusta hänellä ei ole kuulemma murhetta, kunhan punttiskamat mahtuupi niin kaikki onpi kuulemma hyvin.:D
Haa, höpsökkä! Tietysti hänen punttiksensa saadaan mahtumaan saman katon alle. On menny lupaamaan, että tekee miulle sitten henk kojht treeniohjelmankin. Tsih.
Viikonloppuna pikakäynti ikeaan, jee, pääsen hipelöimään miun tulevia huonekaluja.:D
Ihanaa, että pian miulla on oma koti, sitten saanpi kultaa tännepäin ja saadaan tehdä kaikkia erilaisia mukavia asioita kuin kullan luona. Ja samojakin mukavia asioita. Toki.
Ja kulta voi tulla käymään miun luona viikoillakin, ei tarvitse enää laskea päivä seuraaviin vapaisiin viiknoloppuihin. Tuntuu maailman parhaimmalle ajatella, että jokupäivä mie saan herätä kullan vierestä kouluun. Tai saan olla laiska ja lintsata aamutunteja, jäädä vielä nukkumaan poski kullan poskea vasten, tai saan nipistää viimeisiä oppitunteja pois ja rientää kotiin - kulta odottaa siellä.:)
Ihanuutta.
Nyt pitäisi lähteä vielä viimeisille tunneille ja sitten nopeasti töihin ja töistä sinne teoriaan. Nyt miulle jää vihdoinkin lisää aikaa Copperille ja muille tärkeille asioille, kun ei enää tarvitse teorioissa juosta.:)
Psykologian tunnilla:
opettaja: "sitten ei mitään Lassie tai Rintintintti vastauksia!.....herranjestas ku minä kerran viime vuonna menin vitsinä sanomaan, että miten yllättävää se on, että susilapset eivät opi puhumaan, poikkeuksena tietenkin tarzan..ja arvatkaa vaan, minä luin siitä tarzanista viime kevään ylioppilaskirjoituksista!!!"
Äää..en voi uskoa, oli niin paras juttu ettei oo tosikaan, ei voi ymmärtää miten joku voi olla niin "tyhmä".x'D
Haa, ja olisitte nähnyt kun sama opettaja matki oravaa..x)
Siinä on kyllä aivan mielettömän mahtava opettaja, siis niin upea ettei voi sanoin kuvata.:D
Täydellisen paras. Tunneilla viihtyy aina! Takuuvarmasti ja saa koko viikon naurut vielä sieltä.:D
Tehokkaan oppimisen lomassa.:)
Eikö kaikille tunneille voisi yhdistä viihteen ja oppimisen?:P
Että näin, koulussa on joskus jopa siis aivan mukavaakin.:))
Oli ihana viikonloppu kullan luona. Namia spaghettia ja jauhelihakastiketta oli kulta laittanut torstai illaksi valmiiksi.:)
Perjantaina käytiin siellä L:n vanhempien luona. Huoh miten turha reissu... Noh, mutta oli mukavaista käydä kullan kanssa, tuli sellainen suloinen olo kun lähdettiin pois ja oikein tunsin selässäni sen katseen, kun katsoivat meidän peräämme kävelessämme pihalta autolle. Sellainen hyvä katse. Lämmittävä.
Ja kulta lähenteli miuta julkisesti ja sitten syytteli miuta lähentelystä! Hah.:D
Kaupassa käyminen. Se tuntuu kivalta. Kun kierrellään yhdessä hyllyjä ja kun pakataan yhdessä.
Perjantaina kullan ystävä kävi kylässä, Copper meinasi hörrätä itsensä ulos nahoistaan...Huoh. Saisi jo oppia ymmärtämään, että ei tarvitse olla kaikkien maailmanparasystävä. Mutta toisaalta, onhan se hyvä, että poika on sosiaalinen.:D
...tosin, välillä rasittavuuteen asti.:P
Otin kullasta ja Copperista kuviakin, kun Copper makasi kullan jalkojen välissä sohvalla. Se on kyllä ihan tajuttoman uskomattoman hellyyden kipeä ja tunkee kyllä pienimpäänkin rakoon itsensä. Höpö, kun luulee olevansa kääpiökokoa.;D
Lauantaina käytiin sitten metsässä ja Copsukkainen sai juosta. Kulta sanoi, että sen jäninpomppuloikkahypyt pitää kuvata videolle ja lähettää johonkin "haukimmat kotivideot" ohjelmaan.:P
Onhan se kyllä...niin koominen näky, kun tuollainen pienen lehmän kokoinen koira pomppaa tasajalkaa eteenpäin ja korvat nousee pystyyn ja..Ei sitä voi selittää, se on aivan naurettava näky kuitenkin.:D
Ja oltiin sosiaalisiakin, käytiin lauantaina ottamassa hiukan kuppia kullan ystävän luona. Ja opinpa, että shamppanja ei ole miun juttu. Yyy...:S
Paitsi vain ja ainoastaan sivistyneesti nautittuna. Mutta ei niinkuin lauantaina. Ei. Hyi.
Onneksi selvisin siitä krapulasta vaikka aamu yhdeksältä tuntui, että en hengissä voi selvitä.:D
Kotimatka sujui hyvin, tultiin bussilla vielä helsingin keskustasta kotiin. Melkein kolme tuntia matkaa, kaksi junaa ja se yksi bussi. Kyllä pitää nostaa hattua Copsu-Herralle, että se jaksaa olla niin kärsivällinen, kestää kaikki kolinat ja jytinät ja erilaiset ihmiset (kaikenlaisia sitä kanssamatkustajikseen voikin saada!..). Hieno poika. Haa, nauratti, kun bussin pysähdys-kello sai sen haukkumaan, näytti niin höpöltä, kun se makasi miun sylissä ja puoliksi toisella penkillä ihan rauhassa, melkein unessa, mutta kun joku painoi sitä pysähdys nappia niin se oiekin pomppasi pystyyn niinkuin jokin vääpeli, haukahti pari kertaa ja laittoi sitten takaisin makaamaan niinkuin mitään ei olisikaan tapahtunu.:D
Ja kulta kysyi eilen illalla suuren kysymyksen. Että tahdonko muuttaa hänen kanssaan yhteen ensisyksynä jos hän pääsee tänne opiskelemaan.<3
Tietysti.
Enemmän ku mitään, tahtoisin niin käyvän.
Hän on aarteeni. Häntä rakastan.
Ihan vain nopeasti, ennenkuin menen, täytyy vielä ihmiä tällaista asiaa:
saako liitulakuja (onko ne sen nimisiä tosiaankin?) pusseissa? niinkuin valmiissa pusseissa?
Ei taida saada. Tämä on vääryys joka pitäisi heti korjata!
Liitulakuja pusseihin ja kauppojen hyllyille. Tarkennus: kaikkien kauppojen hyllyille!
Kiiiiitos :D
Hih, kulta muisti muistuttaa miuta jo heti aamuisesta vr-opiskelijakortista, wihii.\o/
Muistan muista muistan. Ihan juuri nyt lähden heti pian sen asian hoitamaan. Pöh, siitä tarrasta pitää nykyään maksaa - outoa. Tai sitten ei, kaikkihan maksaa.
Ihanuus, pian on tämä päivä ohi. VR-kortti ja töitä, sitten läksyt, Copperin ulkoilutukset ja päivä on pulkassa. Pian on huominen, pääsen kullan luokse. Se on luvannu hemmotella miuta, hieroa ja kaikkea. Tehdä jauhelihakastiketta ja spaghettia, nami!
Ja sano et jos olen vielä huomenna pipi ni saan vaan poskisuukkoja, phyh.:(
Tahdon terveeksi!!!
Aion kokea ihmeparantumisen huomiseen mennessä!x)
Herkkuhimo..taidan käydä kaupassa ostamassa jotain pientä mukavaa ja makeaa. En vain osaa päättää, että tahtoisinko ihan jopa myös kahvia, sitten voisin ottaa leivoksenkin tai jos ei nyt niin ruhtinaallista herkkuhetkeä itselleni suo, niin voisin haluta salmiakkia tai irkkareita, mutta irkkarikauppaa ei kyllä ole ihan lähellä ja ei ole aikaa ja tahtoa juoksennella karkkien perässä.:D
Niin. No, ehkä se sitten selkeytyy kun lähden tästä liikuksimaan "keskustaa" kohti.
Mukaivaista ja aurinkoista päivänjatkoa kaikille!:)
Huomenna huomenna huomennaaaaaa, pääsen kullan luo, ou jee-ee, ihanaa, lallatilaaa, mukavaa on rakastaa...xD
Pian miulta tippuu viimeisetkin ruuvit päästä sen naisen takia.:D
Saamarin suloisuus kun osaakin olla ihana!
Rakastan, rakastan, rakastan, tim-ti-di-dam.
Ompas tänään hyvä sää ja kaikkea, miulla on ihan vallaton olo.:D