Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Olen nolla pisteessä. Vieläkin, edelleen. Toivottavasti aina. Iänkaikkisesti. En tahdo liikua tästä mihinkään.

Lääkärinmukaan viaton, mutta täytyy tarkkailla säännöllisesti ja jos tulee muutoksia niin heti takaisin. Mutta siis, että muuttuminen on kuulemma todella epätodennäköistä, vaikka sille pieni mahdollisuus onkin. Ei vaaraa. Ei hätää. Kunhan pidetään silmällä. Varmuuden varalta.

Hermostuttaa. Joudunko nyt tarkkailemaan ja vahtaamaan tätä lopun elämäni, miksi sitä ei oteta pois. Ei kuulemma vaadi vielä toimenpiteitä, niin ei tehdä mitään. Toisaalta, olen helpottunut, koska ajatuskin leikkauksesta tms. saa kylmät väreet selkään.

Positiivisin mielin tästä eteenpäin. Terveenä. Onnellisena.

Tarkkaavaisempana kuin aiemmin.

Viikonloppuna olin Rovaniemellä, kävin mummin ja papan luona, koska en näe heitä taas melkein puoleenvuoteen - lähtevät kylmiä ilmoja pakoon jokaiseksi talveksi Floridan lämpöön.
Oli mukavainen reissu. Tapasin yhden Ritarinkin ja oli ehkä hauskinta pitkästä aikaa.:D
Ja olin kunnon Amorin-apulainenkin. Ritari löysi prinsessansa.;)

Pian on viikonloppu, pian mennään kullan kanssa Kaisaan naistenbileisiin.:)
Hih, kultinen huolehtii Jo Nyt, että mitä päälleen pistää, son höpönen.x)

Olen kotiutunut loistavasti omaan asuntooni. Tuntuu, kuin olisin asunut siellä aina, koko ikäni. Vaikka muutosta on kaksi viikkoa. Kodikas, sellainen se on.:)
Tavarat ja minä olemme löytäneet paikkamme.:)

Asiasta takaisin alkuun... Olen potenut huonoa omaatuntoa, kun synkkänä mietin, että miksi minä, miksi ei joku muu. Minä olen nuori. Minulla on kaikki vielä edessäni. Miksi minä?
Se pyöri mielessäni koko viimeviikon. Ja tunnen, todella tunnen siitä nyt omantunnon pistoksia. Mielessäni pyydän syvästi anteeksi ajatuksiani.

Ja muiden syyttäminen. Miksi muut eivät huomanneet, miksi eivät uskoneet, miksi eivät sanoneet. Niitäkin mietin. Ja, että olen typerä. Sinisilmäinen.

Anteeksi ihan kaikkia jatuksiani.

Noniin, palaudun taas tämän blogini ääreen. Viimeisimmän blogaukseni ja tämän uusimman väliin mahtuu tuhat miljoonaa asiaa. Muutto, siivous, järjestelyjä, kokoamista, ystävä, pingviini, 120€, kulta, Mamma mia, vesisade..jne..jne..
Ja kyhmy. Enkä tiedä koska viimeksi olisin itkenyt niin paljon.

Voisin kai sanoa, niinkuin aina ennenkin - minulla on huono tuuri. Olen epäonnisempi kuin Aku Ankka. Ja luulen/tiedän, että jos jostain saan olla onnellinen, niin sitä seuraa 100% varmasti epäonni.

Huomenna lääkäriin. Sain kiire-tapaus-ajan. Pelottaa. Ja itkettää. Tahdon nojata niihin sanoihin, että se ei ole mitään pahaa, painaa pääni niiden sanojen pehmeään tyynyyn. Luottaa kullan käsiin, kun hän sanoo, ettei se ole varmasti vakavaa, kun hän silittää miuta ja lupaa rakastaa.

Sanovat, että en saa murehtia, ennenkuin tuloksia on saatu ja tiedetään mistä on kyse. Helppo sanoa.

Helppo sanoa!

Kun löydän itsestäni jotain mikä minuun ei kuulu, ja saan kuulla puhelimesta naisäänen sanovan "tavallisia aikoja on kolmen viikon päässä, mutta tämä ei kyllä voi odottaa sinne - tule..."
Ja vihaan itseäni, kun mietin, miksi en ole luottanut vaistooni jo puoli vuotta sitten. Miksi minä olen tuudittanut itseäni siinä "höpöhöpö, älä mieti tuollaisia", -kehdossa - piilouduin sen taakse. Hymyilin ja pohdin, että olen typerä, vainoharhainen. Nimesin jokaisen muun oikeaksi. Ja vääräksi sen mihin luotan kaikista eniten, itseni.

Vuorokauden kuluttua tiedän enemmän. Olo on jotenkin utopistinen. Enää ei itketä. En itkenyt, vaikka kultakin lähti aamulla pois. Ei tunnu enää edes surulliselta. Tuntuu vahvalta, vaikka luulin jo hajonneeni atomeiksi.
Otetaan vastaan mitä annetaan. Olen pisteessä nolla.

Huomenna liikahdan joko suuntaan -1 tai +1.

"kaiketi taivas vielä kestää
pilvet jo luin, ei sadetta voi estää"
-Liisa Akimof

empäs mennytkään vielä, kun saankin ystävältä kyydin - hän on menossa kahdeltatoista samaansuuntaan, hyvä kiva.:)
Voin siis vielä kotvan kirjoitella kuulumisiani.

Kävin viikonloppuna kaupungilla pikkusiskon kanssa, suunnattiin vartavasten itäkeskukseen, kun siellä oli hinnat kuutamolla. Turhaan. En löytänyt mitään järkevää ja ostamisen arvoista elennettuun hintaan, tai ehkä en jaksanut vain etsiä tarpeeksi. Kengät ostin. Ihanat pitkävartiset mustat korkeakorkoiset saappaat joista olen koko syksyn haaveillut. Ihanat.<3
Tosin ihan kurjaa, kun olen nyt sitten kaikkia puolipäätä pidempi..:/
Miksi en voisi olla lyhyt. Tai edes lyhyempi.:D
On ihan tylsää olla luonnostaan pitkä, kun pitäisin niin kovin näteistä siroista naisellisista "korkokengistä", mutta en usein viitsi sellaisia pitää, kun kasvan korkeutta niin paljon.:P

Noh. Nyt on sitten pituutta enemmän ku muilla... Täytyy yrittää kasvaa itse henkisesti sen asian yläpuolelle.:D
Tai etsin itselleni koripalloilija ystäviä, saisin ainakin joskus tuntea itseni pieneksi. Heh.;)

Miun on nälkä, masu murisee ruokaa. En ehtinyt syödä aamupalaa, vaikka ehdinkin juoda kolme motillista kahvia.:P

H&M:n talvikuvasto tuli viime viikolla. Äää. Miksi oi miksi. Nyt olen laskenut tuhat ja sata kertaa, että jääkö minulle tässä tai ensikuussa elämisen jälkeen mitään ylimääräsitä, että uskallanko tilailla mitään.:D
Olen jo taitellut sivuja valmiiksi, ympyröinyt toivomuksia. Laskenut yhteen yksi plus kymmenen ja postikulut ja kajonnut kylkiäistarjouksiin...jne.
Jos nyt se pomo vastaisi, että miten niiden lisätuntien laita on.:D

Hmm..toisaalta. Lohdutan itseäni sillä tiedolla, että minulla on kyllä kaikkea sen verran, että jouluun asti pärjään, en tarvitse välttämättömästi mitään uutta päälle pantavaa. Kunhan muutenvain tahtoisin kivaa uutta. Ei pidä kuitenkaan nyt tehdä mitään ylimääräisiä ja tällä hetkellä "turhia" hankintoja.
Täytyy olla järkevä.:)

Äidinkielenkoe takana. Hyvä fiilis. Pääsin ainakin hyvään vireeseen kirjoittamisessa, joten luulen, että ihan hyvää numeroa voin odotella jaksotodistukseen.:)

Asunnon entinen omistaja soitti kesken kokeen, meinasin saada sydänkohtauksen, kun kännykkäni alkoi hälyttää - tietysti minun tuurillani olin epähuomiossa koejännityksen kourissa laittanut kännykkäni asetukset äänettömän sijasta koville äänille. Soittoääneni pauhasi kuin mikäkin laukkuni pohjalla ja tuntui, että minulta meni ikä ennenkuin sain sen vaiennettua. Käteni tärisi kirjoittaessa tuon jälkeen varmaan viisi minuuttia, kun tunsin takana istuvan närkästyneen katseen selässäni ja sivuilta tulevia kimmastuneita pälyilyjä ohimoillani.
Olen nolojen tilanteiden mestari.:P
Ja en koskaan totu siihen.

Soitin asunnon entiselle omistajalle kokeen jälkeen ja hänen tärkeä asiansa koski keittiön sokeripalaa.:D

Nyt lähden käymään kelassa, täytyy mennä tivaamaan, että missä on viimekuun opintotuki ja koska ihmeessä aikovat antaa päätöksensä asumislisästä. Toivottavasti asia hoituisi mukavasti ja helposti ja saisin konkreettisemman vastauksen kuin "en tiedä koska päätös tulee".
Kelan vastaus kyllä kaikkiin kysymyksiini tähänasti on "en tiedä" - tuntuu, etteivät siellä työskentelevät ihmiset todellakaan tiedä mitään! Kerran melkein jo meinasin kysyä, että mahtaako virkailija tietää sitten edes omaa nimeään...xP
Juu, olen välillä paha suustani. Mutta joskus alkaa hermostuttaa, kun haluaisi edes jonkunlaisen vastauksen. Minulle kelpaisi ympäripyöreä p*skan jauhantakin, kuten "en osaa tarkasti sanoa, mutta eiköhän viimeistään vuoden sisällä" (:D) paremmin kuin "en tiedä".
Kysyipä mitä vain niin vastaus on: en tiedä.
-laitanko tähän kohtaan kummatkin etunimeni vai vain toisen?
virkailija: ömh..en tiedä
-laitanko tähän nykyisen osoitteeni joka vaihtuu kahden viikon päästä vai uuden?
virkailija: *aivan tyhjä ja typerä ilme: O.o - mitä? osoite? mikä se on?* en tiedä
-ruksitanko tämän kohdan lisäksi myös tämän?
virkailija: *pyörii ahdistuneena tuolillaan, katsoo lappua ja seiniä, katsoo tuskastuneena minua* en tiedä
-onko tällä kohdalla jotain konkreettista merkitystä jonkun asian suhteen? en nimittäin ole ihan varma, että oliko se 5 vai 9päivä.
virkailija: *apua..* en tiedä
-tarvitsetteko kopion maksetusta vuokrasta jos en ennen sitä saa tukea?
virkailija: *kyllä minun pitäisi tämä tietää-ilme* - kuitenkin vastaus on - klassisesti- en tiedä

Että näin.:D

Noh, olen kuitenkin pinnistellyt jokakerta ja ollut ystävällinen ja kärsivällinen, siitä on joskus jopa ollut apua - tosin olen mielessäni suivaantunut siitä, että minun pitää puhua hänelle kuin lapselle ja pohtia itse ratkaisua kysymykseeni. tulee välillä sellainen olo, että annan itse vastausvaihtoehtoja ja virkailijan vastaukset ovat hiukan kuin "polttaa" tai "viilenee", sitten kun hipaisen läheltä oikeaa vastausta virkalija muistaa miten asiassa piti menetellä. Mutta vastauksen saamiseen menee aina kauan! Ja on turhauttavaa, kun itse en tiedä vastausta ja sitten ihminen, jonka pitäisi mielestäni tietää, ei myöskään kuitenkaan tiedä, tai hän joutuu soittamaan jollekkin toiselle henkilölle saadakseen vastauksen tms.
Vaikkakin, toisaalta. En ihmettele, etteivät osaa vastata kaikkiin kysymyksiin, koska lomakkeiden kysymykset ja täyttökohdat ovat epäselviä ja varmaankin ihmiselle, joka on vasta työnsä aloittanut on vaikea vastat kysymyksiin jotka tulevat "uusina" hänelle. Eli, annan osittain anteeksi heidän "tietämättömyytensä".:)

Noniin. Olipas tässä vuodatusta kerrakseen. Nyt lähden asioille ja töihin ja hakemaan avaimet ym ym.:)

Viime bloggauksesta onkin pikkuisen aikaa. Muuttohyörintä on vienyt aikaani niin etten ole ehtinyt.

Kaikki on pakattu. Iiiihan kaikki. Lamppu pitää vielä irrottaa katosta, mutta kun se oli sinne niin vaikea kiinnittääkin, kahden miehen avulla, että en ole itse sitä uskaltanut/viitsinyt edes alkkaa yrittää irrottaa. Saanpi sen torstaina sieltä alas.:D

Tänään saan avaimen ja pääsen näkemään asunnon. Jännittäää.
Ja sänky tulee tänään illalla. Toivon myös, että tulee todellakin illalla, koska minä höpöpää muistin vasta eilen illalla, että - tosiaan, töitäkin olisi tänään, kappas! No, olen sieltä varmasti kolmeen mennessä kotona, eli uskoisin olevani aivan hyvissä ajoin.:)
Käyn ostamassa siivousvempeleet ja härvelit sitten matkani varrelta.:)

Eilen oli ihan hirmuisen kaameaa ukkosmyrsky!!!
Kulta kertoi siitä miulle ensin ja mie pyysin (oikein kauniisti), että hän puhkuisi ja puhaltaisi myrskyn ruotsin puolelle, ettei se tulisi kiusimaan miuta, kun pelkään sellaisia.:(
Mutta ei. Kullalla on kehnoista kehnoin suuntavaisto, parin tunnin kuluttua myrsky oli täällä! Kääk. Ja jouduin ypöyksin valtaisan armottoman luonnon ja ukkosmyrskyn keskelle!!:O
Copperkin pakotti miut ulos - oli hyvä että selvisin juuri ja juuri hengissä takaisin sisälle! 20cm pitkät limaiset tappaja-kastemadot yrittivät hyökätä miun kimppuun, meinasin hukkua vesilätäkköön, tuuli melkein lennätti miut koivun latvaan ja ukkonen yritti osua miuhun ainaki sata kertaa!!!! Ja ei näkyny pelastavaa sankaritarta, vaikka kuinka hoin mielessäni "tyttö pulassa, tyttö pulassa..!!". Copperkaan ei muuttunu Super-Hessuksi vaikka kuinka rukoilin! On miulla siinäkin ritari! Kelvoton, sanonpahan vaan!:D

Minun Vahva Sankarittareni ja Ritari Mustani ovat todellisuudessa siis pelkkiä hyödyttömiä nössyköitä.xD

Huomenna on vapaapäivä! Se menee kylläkin kokonaan pakkaamiseen, mutta eipä se mitään, olen jotenkin positiivisessa mielentilassa ja tällähetkellä pakkaaminen tuntuu jopa ihan mukavalta - ehkä koska olen jo voiton puolella.
Ostin eilen jätesäkkejä ja nyt kun lähden kotiin, aion heti ensimmäiseksi tunkea säkkeihin kaiken tarpeettoman romun ja roskan mitä olen laatikoista ja kaapeistani heittänyt lattialle. Miksi minä säilytän kaikki suttupaperitkin, sellaiset paperit, mihin olen nysvännyt yhden lauseen tai piirtänyt jonkin pikku kukkasen? Paperia on kilometritolkulla ja huomaan, että olen kamala piilottaja - piilottelen mm. karkkipapereita ympäri mitä omituisempia paikkoja: esim. kynttilänjalkoihin. Voi luoja. Järkyttävä tapa, se pitää karsia nyt heti pois.:D

Tänään oli englanninkoe. Muuten ok, mutta kun piti tehdä tiivistelmä artikkelista, joka käsitteli luomuruokaa en ymmärtänyt siitä mitään...En ole perehtynyt luomuruokaan edes omalla kielelläni, niin saatika sitten ymmärsin siitä mitään englanniksi. Joten, tiivistelmäni varmaan on aivan surkea, kun yritin omasta päästäni viekkailla mitä mikäkin tuntematon sana voisi aiheen yhtedessä tarkoittaa.
Ja tietysti suurinpiirtein puolet kokeen pisteistä tuli tuosta tehtävästä. Että onnea vaan - ei auta odottaa hyvää numeroa, mutta toivon, että se olisi mennyt kuitenkin läpi.

Tänään on ajotunti varttia vaille seitsemän, mennään anttilan parkkihalliin harjoittelemaan parkkausta.:D
Älkää ihmiset tulko nyt ostoksille autoinenne, pliis.x)

Olen niin onnellinen, että sain eilen sovittua sänkyasian niin hyvin, että saan sen heti maanantaina valmiiksi asunnolleni. Jee.
Sitten enää jännitetään vain sitä, että minä iltana isä saa ehkä työpaikaltaan pakettiauton lainaan, että saadaan roudattua miun muut tavarat ja huonekalut asunnolle. Ja jos ei isukki saa pakua, niin pitää äidin kanssa vuokrata se torstaina, mikä olisi aika v:mäistä, koska olisin ihan varmasti kaulaani myöten pahvilaatikoissa vielä lauantaina kun kulta tulee miun luokse.

Kulta lupasi tuoda miulle lainaan sähköisen ruuvinvääntimen. Hyvä hyvä hyvä, ei tarvitse miun rasittaa liiaksi pieniä (paino sanalla pieniä!) hauiksiani.xD

Lauantaina menen pikkusiskoni kanssa keskustaan ja sieltä varmaankin vielä itikseen, kun siellä on hinnat kuutamolla. Jospa löytäisin jotain mukavaa edullisesti kotiini.:)

Sain eilen kamalan migreenikohtauksen. Nyt lupasin. Itselleni ja kullalle. Menen ensiviikolla lääkäriin ja pyydän lääkkeet.

Voi vitsi, miulla on kerrankin jonkinlainen onnetar olkapäällä, olen kaksi päivää tuskaillut, että mitenkä saan haettua ostamani sängyn ja minne sen laitan ennen muuttoa ja ja...
Nyt asia järjestyi niin upeasti, että sängyn omistaja tuo sen minulle ensi maanantaina, suoraan uuden asuntoni ovelle! Mikä ihana ihminen!!!

Puhelu:
-Jorma (selvästi vanhempi mieshenkilö, möreä ääninen)
minä: anteeksi, mutta tavoittaako tästä numerosta Tiaa?
-Ei? (äänessä kysymysmerkki)
minä: ai..no...tuota, tämä saattaa kuulostaa hiukan typerältä, mutta: Minä olen ostanut sängyn ja en ole aivan varma onko Tiia tavoittelemani henkilön nimi (aloin miettimään, että ehkä se olikin vain henkilön käyttämä nimimerkki - kun luin sen vain sähköposti osoitteesta)...niin, tuota..että et mahda olla myymässä mustaa metallirunkoista parisänkyä?
-Jorma repeää puhelimen toisessa päässä ja kykenee hohotukseltaan sanomaan: ei, en ole myymässä sänkyä - mutta kiitos kun piristit päivääni! - ja lisää hohotusta
minä: juu, asia sitten tällä selvä, anteeksi että vaivasin
-Eipä mitään, toivottavasti tavoitat vielä oikean henkikön! -nikottelee vielä naurunsa kanssa

Voi jeesus...Olen minäkin yhdenlainen höpötiitterö.xD
"et sattuis olee myymässä parisänkyä?":D
haa

No, mutta muistanpa tuon puhelun loppuelämäni ja varmasti Jormakin muistaa vielä kuolinvuoteellaan, kuinka eräänä päivänä hänelle soitti nuori tyttö ja kyseli Tiia ja sitten sen jälkeen, että onko hän myymässä parisänkyä.:D

Tulin vasta koulkuun, viimeisille tunneille. Heräsin kahdeksalta aamulla pakkaamaan. Se on kamalaa!!!:O
En olis uskonu, et yhteen huoneeseen voi kätkeytyä niin rutosti tavaraa!

Noh, niin se kuitenkin on, että tavaraa riittää ja riittää. Mitenkä edes olisin voinut edes mahtua yksiöön?:D
Onneksi on tilaa. huh, luojan kiitos.

Huone jäi katastrofaaliseen kuntoon, iltaan mennessä en varmaan löydä ovelle tavaroiden ja laatikoiden keskeltä. Pitänee pitää puhelinta kokoajan lähellä, että voin soittaa pelastuspartiolle hätätapauksessa.:P

Ja saan avaimen vasta juuri maanantaina. hmh. Vaikka ei auta valittaa, sehän se virallinen päivä alunperinkin oli, että asiat menevät niinkuin pitääkin. Olisin vain niin mieluusti muuttanut perjantaina. Olisin saanut rauhassa sitten järjestellä paikkoja.
Mut ei niin ei. Kulta saa luvan tulla sitten laatikkoviidakkoon seuraavana viikonloppuna. Joutuu auttamaan miuta.;D
Kjäh kjäh kjäh.:D

Illalla varaan lentoliput Rovaniemelle, ihana päästä näkemään mummia ja pappaa. Ja serkkua ja tätiä ja kaikkia vanhoja ystäviä ja muita sukulaisia, sekä näiden eläimiä (heh).:)

Nyt riennän tunneille.

Aurinkoista tiistaita kaikille!:) Siellä on ihana ilma, jos ehdin pakkausten lomasta, lähden pitkälle lenkille Copperin kanssa.:)

Hmm, minä muuten pidin enemmän aikaisemmasta blogien sivuasetuksesta, vai mistä lie...kuitenkin se ulkonäkösysteemi, kun otsikointi oli harmaa ja jotenkin tekstit oli muutenkin "kehystetty".:)

Saadaan tänään tai viimeistään huomenna koulukuvat, ohhos, tulivat kyllä ihan tajuttoman nopeasti, yleensä niitä on saanut odotella pari kuukautta.:o

Torstaina alkaapi koeviikko. Englannilla. *nielaisu*
Ehkä se siitä...
Auttaisikohan sanakirjan syöminen, jospa oppisin paremmin. Sanoja alkaisi vain putoilla miun suusta.:D
Oikeassa järjestyksessä ja aikamuodossa..ja..ja...tietenkin!:)

Tein pari kurssimuutosta seuraavaan jaksoon. Pääsenpi maanantaina aikaisemmin ja menen kymmeneen keskiviikkona ja torstaina. Nice!

Huomenna pitäisi kuviksen ryhmän kanssa mennä Kiasman näyttelyyn. En tiedä ehdinkö koulun jälkeen, on niin paljon pakkauksia ym. Mutta, ehkäpä se asia lutviutuu. Mieluummin kuitenkin käyn näyttelyssä kuin kirjoitan jonkinmoisen esseen näyttelyyn liittyen.:s

Pikkusiskon lompakko jäi miun laukkuun. Huoh. Ylimääräsitä ajanhukkaa, kun pitää sekin viedä helsingin keskustaan keskiviikkona. Kaikki tällainen ylimääräinen juokseminen on pois miun pakkaamisista ja kokeisiin lukemisesta. Murh!
Tosin, näenpä sitten isukkia, mikä on kiva juttunen.:)

Ggrrrrrrrrrr...eräs hottis oli lähettäny miulle tuhmia kuvia. Ja näiden mielikuvien kanssa pitää kestää vielä 12päivää!!
Mihin piinaan laittoikaan miut!xD

Oli ihanan mukava viikonloppu. Pikkusysteri oli kylässä ja mie kävin lauantai aamuna ajelemassa kolme tuntia moottoritiellä ja maantiellä, oli ihan super jänskää ja hauskaa.:)

Ja käytiin lauantaina myös ikeassa, ostelin kaikkea ihanaa pientä mukavaa.:)
Lasikannun, jälkiruokakulhoja, lampun johdon ja liitäntäsysteemit ja lamppuja - jopa oikean kantaisia (:D), kaksi tiiviskannellista lasipurkkia - sokerille ja kahville, leikkuualustan, aterimet...Hmm...mitähän muuta?
Äiti osti miulle kattilasarjan ja veitsisetin etukäteis tuparilahjaksi.:))

Vielä pitää sitten ensi viikolla hakea verhot ja uunivuokia. Ja pyykkikori. Tajusin juuri, että tarvitsen pyykkikorin.:o

Matot...matotkin pitää hankkia.

Näin lauantai-sunnuntai välisenä yönä kamalia painajaisia...ihan järjkyttävän hirveitä...sairaita kerrassaan. Ja ku heräsin olin ihan yltäpäältä hiessä ja pulssi oli niin kova et tuntu ku sisällä olis jyskyttäny rahtijuna, hyvä kun ei sydän tullu rinnasta ulos.
Kulta sanoi, että stressaan liikaa kotiasioita... Niin kai teenkin. Kai kaikki kääntyy hyvin? Kyllä, kai.

Ensiviikon viikonloppuna mie saan kullan kanssa asuttaa miun asuntoa!!:)
Ja sain sen sängyn, missä on säädettävä sälepohja!!! Wihii! Pitää vain käydä ensiviikolla tai viikonloppuna ostamassa patjat siihen.:)

Saapi nähdä, millaisessa pakettimeressä joudutaan olee, kun muuttoauton tarkkaa päivää ei vielä tiedetä.:D
Tai ensviikon tiistaina...elämän kevät.

Olen saanu pakkauksen jo hyvälle mallille, tänään alkaa vaatteiden pakkaus ja harmaan PSkaapin tyhjäys. Vaatekaapiessa onkin se suurin työ...väsyn jo pelkästä ajatuksesta.:P

Keskiviikkona tai viimeistään torstaina pitääpi pistää osiin sohva ja pöytä, PSkaapit uskomukseni mukaan mahtuu sellaisinaan pakuun.:)

Tuoleja miun pitää hakea heti viikonloppuna!! Eip ole muuten millä istua keittiön pöydän ääressä.:D