Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Olipas pitkäö viikonloppu. Johtui siitäm, kun paimensin pikkusiskojani (8v ja 2.4v). Lauantai meni hyvin, olivat kuin herran enkelit ja sunnuntai meni sitten kolminverroin huonommin - aamulla seuranani oli kaksi selkeästi ylimääräisillä käsillä, kovalla äänellä, hampailla ja näkymättömillä pirun sarvilla varustettua mini-monsteria! Apua!

Nuorimmainen on kyllä niin kerkeävä likka, että huh huh, vaikka miulla on vielä terveet ja nuoret jalat, niin oli vaikeuksia pysyä perässä.:D
Aamun ensimmäiset neljä tuntia oli yhtä korvia huumaavaa huutoa, tappelua, itkua ja ränkymistä, pöydillä kiipeilyä, marsun häkin tyhjentämistä puruista, roskakorin tyhjentämistä, astiakaappien levittämistä lattioille ja ruokien heittelyä pitkin lattiaa ja seiniä (kaksi vuotiaalla on parempi heittokäsi kuin minulla koskaan ikinä - kaakao muki lensi niin keskelle seinää, että - napakymppi)...Ihania lapsia. Kerrassaan suloisia. Totta tosiaan...Kulta hankitaanko mekin, jookosta?xD
Ei ei, never!

Mutta.
Sitten. Miulta palo lopulta käämi ja päätin ottaa käyttööni järeämmät aseet. Kiristys, lahjonta ja uhkailu - lastenhoidon pyhäkolminaisuus!;)
Kyllä meni leppoisasti loppupäivä, kun löysin taikasanat "jos vielä huudatte tai heittelette tavaroita, ni ette saa illalla jäätelöä!". Tosin, arvatkaapa monta kertaa sain sitten kuulla kysymyksen "onko nyt jo ilta?"?xD

Juuh, oli pitkä, mutta kuitenkin ihan mukava viikonloppu. Ja sain eilen vielä tehtyä paljon ja kaikkea, sitten kun sain ipanat kuriin, pesin neljä koneellista pyykkiä, tein omenapiirakan, imuroin ja luutusin lattiat.:)

Kulta soitti lauantai-sunnuntai välisenä yönä, oli ollut viihteellä. Haa, ja kertoi niin hauskan jutun yhdestä ystävästään, joka oli avautunut hänelle baarissa ja kertonut, että oli ollut joskus aikoinaan tytön kanssa sängyssä, mutta todennut kyllä sen jälkeen, että on kyllä niin 170%hetero ku olla ja voi. Eikä asiassa nyt mitään siis hirmuisen huvittavaa ollut, mutta kun se nainen oli ollut moukarinheittäjä...x'D
Heräsi niin hupaisia mielikuvia.:D

Ja sitten tämä kullan ystävä oli tulistunut yhdelle miesjoukkiolle, joka oli baarin ulkopuolella aukonut päätään, jotain todella idioottia lesbojuttua. Haa, oli kyllä pistänyt miehille jauhot kurkkuun - aika hyvä sanavarasto ja erittäin kova ulosanti tällä kullan ystävällä.:D
Kulta oli kuulemma antanut vain olla ja soitellut taksia, mutta sanoi, että jos mie olisin ollu mukana, niin olisi varmaan käyny sanomassa pari valittua sanaa. Tsih, tsih, söpöjä mielikuvia nousi mieleeni.:P

Onpas iso ikävä.:/
Yhdeksän päivää ja pääsen kullan luo!<3

Ja ihaninta, pian kohta, sitten kun saan sen asunnon, niin saan kullan tänne miun luo ja saadaan tehdä kaikkea mukavaista ihanaista yhdessä kahdestaan.:)

Kaikki on hyvin. Parhaiten. Ihanasti. Upeasti. Fantastisen loistavasti.
Juuri niinkuin halusunkin. Niinkuin toivoin.

Saan viimeistään 1.11 asunnon Hoasilta. Minun yksityiselämäni huomioon (tai ehkä seksuaalisen suuntaumukseni olisi paljon parempi sana, mutta jotenkin tökerö kuitenkin asiakirjassa..) ottaen, minulle tarjotaan kaksio.:)

Kun tarjosivat jo torstaina solua.
Äiti puhui minua siihen lahjakkaasti ympäri, että parempi se nyt on hyväksyä näin hätäisessä tapauksessa ja, että hän jotenkin järjestää aikansa niin, että pystyy opintojeni ajan huolehtimaan Copperista. Sanoinkin sitten, että ok, hyvä on, ihan sama, en jaksa enää välittää koko asiasta - pääasia kunhan en kodittomaksi joudu... Ja kiukuttelin vain eteisessä ennen kaupungille lähtöä, että on väärin, kun joudun Copperista "lupumaan" ja, että vielä enemmän miuta ärsyttää ja vihastuttaa, kun voin saada asuinkumppanikseni minkälaisen homofoobikon tahansa, tai jonkun homsuliisan tai ruokarosvon, shamppoo- ja meikki-varkaan.. ja en pysty normaalielämää sitten kullan kanssa viettämään. Niin parjasin ja kiukuttelin kuin pahainenkin pikkulapsi, sanoin että, ihan sama, tehdään nyt sitten näin - kyllä kai minä voin reilu vuoden kitua jos on pakko.. Läimäytin oven kiinni ja jupisten matkasin keskustaan näkemään pikkusiskoani.

Kun palasin, äiti sanoi, että hän oli kirjoittanut henkilökohtaisesti sähköpostia korkeimmalle henkilölle jonka yhteystiedot oli soittanut. Pyysi anteeksi että ei ollut soittanut ja pyytänyt lupaani, mutta toivoi etten suuttuisi ja kertoi, että oli kirjoittanut siitä, että minä kuulun seksuaalivähemmistöön - selvittänyt, että olen vakinaisessa parisuhteessa naisen kanssa ja että koirasta olen valmis olemaan erossa, mutta rakkaastani en. Todella kauniisti oli äiti kirjoittanut. Olin aivan kyyneliin liikuttunut. Ja, että hän äitinä toivoisi, että tyttärellä olisi mahdollisuus normaaliin ja rauhalliseen yksityiselämään.

Olin vain hämmästynyt. Liikuttunut ja hämmästynyt. Ja kiitollinen. Miten ihanasti kirjoitettu. Ihan sama, mitä sieltä vastaisivat ja kiinnostaisiko asia heitä tikunkaan vertaa, mutta minusta se oli äidiltä niin hellyttävä ja rakastettava teko.

Yhdessä sitten vielä katsoimme myöhään illalla, että olisko hänelle vastattu.. Ja ihmettä, kyllä! Ja sisällöltään hyvin kauniista ja asiallisesti joitettu. Peruvat tarjouksen solusta ja tarjoavat miulle nyt tästä lähin vain pikkukaksiota ja, että viimeistään sitten 1.11 saan varmasti katon pääni päälle.

Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen.

Tämä on niiin mielettömän ihana ja hyvä asia. Heti, kun vain kaksiotarjouksen saan, sen hyväksyn ja samantien, lupaan ja vannon, lähetän tälle ihanalle ihmiselle kukkia! Kiitimme jo tuhannesti, mutta tuntuu, ettei se mitenkään riitä korvamaan tätä avuliaisuutta.
Mutta, kukkia tulee tuo ihana ihminen varmasti saamaan!!!:)

Ja äiti.
Kaikista ikävistä elämäntilantesita ja tapahtumista ja hetkistä, teoista huolimatta. Rakastan häntä niin suunnattomasti.
Ja vaikka myönnän, että olen monesta asiasta katkera ja vihainen hänelle, niin silti mikään ei kuitenkaan vie pois sitä rakkautta. Eikä etenkään sitä, että vaikka minä kantaisin miten paljon kaunaa tahansa menneistä ja osasta nykyisistäkin tapahtumista - siitä huolimatta, äiti rakastaa minua. On aina rakastanut. Tulee aina rakastamaan. Ja suurinta ja ihaninta on, että hän hyväksyy niin upeasti minut juuri tälläiasena kuin olen ja ajaa minun etujani, kaikkien muiden epäilyksien, supatuksien ja erilaisten katseiden edessä. Hän jaksaa aina sanoa: "rakastan lastani, eikä hänen erilaisuutensa ole minulle koskaan ollut ongelma - ne joille se on, eivät ole tyttäreni tai minun ja perheeni tuntemisen arvoisia!".

Kävinpäs sitten eilen katsomassa yhtä asuntoa Kaivokselassa ja kuinkas sattuikaan, samaa asuntoa oli katsomassa miun lisäkseni yksi naispari ja yksi miespari!!!!!:D
Ihan hassua. Ei tuollaisia yhteensattumia voi edes olla.:P
Oli kiva asunto. Ehkä hiukan huono sijainti miun koulun ja töiden kannalta, olis tunnin matkat julkisilla... Joten, toivonpi enemmän kuin suuresti, että jos (ehkä ennemmin kun) minua ei lykästä niin jompikumpi nuista pareista saapi sen asunnon!!:>

Jäin vain miettimään, että asuukohan Kaivokselassa enemmän vinokkaita...hmm..? En ainakaan ennen ole kuullut moisesta. Kalliosta kyllä, mutta sekin on miusta vähän niin ja näin, että miten asiaa katsoo. Enpä tiedä, kuinka moni niistä ihmisistä joihin Kallion seudulla törmää asuu siellä... Pyörinhän minäkin siellä toisinaan, vaikka en siellä asu.:D

Nyt pitäisi lähteä töihin, pääsin juuri koulusta, mutta tulin tietokoneluokkaan, kun piti lähettää tuntilista työnantajalle. Mutta kirjoittelempa samalla nyt tänne.

Unohdin tuossa yhtenä päivänä kirjoittaa yhden pienen mukavan asian. Se tapahtui viime viikolla, kun kävelin kiireessä psykologian luokkaa kohden ja matkan varrella istui yksi poika, hän moikkasi miuta niin isolla hymyllä ja tuikkivilla silmiä, kun olin hänen kohdallaan ja ojensi pihlajanmarja-karkkia, että mie olin kaatua, kun tuli niin kiva ja aurinkoinen olo. Aivan ihanan suloinen teko! Se poika on aivan hurjan symppis-tyyppi, se aina moikkaa miuta, kun olen sattunu olee yhdellä äikän kurssilla sen kanssa ja jouduimme tekemään yhden ryhmätyön kahdestaan. Tuolla pojalla on vain tosi paha änkytys ja ärrä- ja ässä-vika, niin monesti näkee käytävällä, että ihmiset naureskelee sille ja on piiloilkeitä. Tyhmiä ihmisiä.:(
Mie olen aina mukava ja ystävällinen sille pojalle ja juttelen joskus välitunneillakin sen kanssa. Se saa miut hyvälle tuulelle, kun se on aina niiiin ystävällinen ja iloinen, kerrassaan ihana ihminen - se herättää miussa kai jonkinlaisen hoivavietin, kun miusta se on jotenkin paijattava.:D
Kiitos sille pojalle, kun jaksaa olla niin positiivinen ja tekee monesti miun vähän harmaista päivistä aurinkoisia - on mukavaa, kun joku "tuntematon" saa hymyilemään ihan väkisin vaikka olisi miten pahalla tuulella.:)

Ihanuutta, kullalla on hiukan pidempi loma, menen 14pvä hänen luokseen neljäksi päiväksi.<3
Parin viikon päästä.:)

Kulta oli vieny meistä pari yhteiskuvaa jotka otettiin viime viikonloppuna äidilleen nähtäväksi, oli kuulemma tykänny. Hih, tuntuu kivalle!!:>

...Enpä ehdikkään enempiä nyt jaarittelemaan, työt kutsuu. Huomenna paremmin, pidemmin. Ehkä.:)

Hih, olin taas aamulla aikaisin autokoulussa. Vitsi siellä on kivaa.:D

Mukavaa, autolla ajaminen ei ole niin vaikeaa ku luulin ja olen joissain asioissa jo nyt ihan hyvä. Positiivista. Tosin välillä miusta tuntuu et on kamalasti kaikkia juttuja mitä pitää miettiä ja et en muista mis järjestykses mitäkin piti tehdä, mut kuitenki kaikki menee ihan hyvin ja järjestyksetki useimmiten oikein.:D

Yksi hauska juttu sattui, kun tielle yht'äkkiä pomppasi seitsemän sorsaa! SORSAA! Ei niitä pidä olla parkkipaikoilla!?:D
Ihan hassuja. Saatiin hyvät naurut ajo-opettajan kanssa.:D

Mäkilähtöjä harjoiteltiin ja vaihtamista.
Meni ihan hyvin, kahdella ensimmäisellä kerralla vähän mäkilähdössä liu'uttiin taaksepäin, mutta sitten se lähtikin menemään jo tosi hyvin, yhden kerran jopa "loistavasti!". Miulla on kuulemma perusasiet nyt niin hyvin hallussa/hanskassa, että olen valmis liikenteeseen enskerralla, eli ens tiistaina - jihuu!:)

Oli ihana viikonloppu kullan luona! Lähdin tänään aamu yhdeksän junalla kotia Copperin kanssa. Hiukan oli väsy aamulla, kun valvottiin viiteen saakka ja piti nousta ylös kahdeksalta.:o
Mut eipä haittaa, nyt on virkku olo, mikä tosin johtuu varmaan vain siitä, että käyn ihan ylikierroksilla.:D
Copper oli aivan hörhöllään, kun kulta heräsi aamulla viemään meidät asemalle. Oltiin ajoissa asemalla ja siinä on mukavasti pieni viheralue josta menee kävelytie, menimme siihen kävelemään, että Copper sai pissutella. Sitten vanha junan veturi lähti liikkeelle ja Copper oli ihan varma, että nyt me jäätiin pois junan kyydistä. Oli niin naurettavan hupaisaa, kun Copper oli aivan hämmingeillään ja tohkeissaan "apua, apua mamma, hei tuu nyt..nyt nyt NYT, kato se lähteee!!".:D
Ja kyse ei edes ollut siitä junasta, mihin meidän piti nousta. Lähdimme kuitenkin kävelemään junalle, Copper pisti nelivetoa 100km/h ja hyppäsi kaksi metriä ennen junan ovia sisälle ja sen yksi takatassu jäi roikkumaan ovan ulkopuolelle kun se lyssähti lattialle.x)
Oli kai niin onnessaan, kun tiesi että lähdetään kotiin. Tai sitten se vain rakastaa matkustamista.:D
Ihan hassu.

Ja kulta syötti vauvalle aamulla papanoita kädestä pitäen, kun ei pojalle jostain syystä maistunu. Ihan on poika kietonu kullan käpälänsä ympärille, oikein heittäytyy avuttomaksi kulla luona.;)
Kulta huolehtii ja höspöttää suloisesti, "onkohan sillä jano? onkohan sillä nälkä? Mira, se ei syö - sitä pitää syöttää - kato kato- nyt se syö!". Hih. Miun mussukat.<3

Löydettiin upea metsä kullan läheltä, käytiin lauantaina ja sunnuntaina kävelemässä ja Copper sai juosta sydämensä kyllyydestä vapaana.
Ja lauantaina pyöräiltiin yöllä katsomaan rannalle muinaistulia (tosin mentiin liian myöhään ja jäljellä oli vain pieni hehkuva hiilikeko, heh). Mutta oli tosi mukavainen pyöräretki, istuin kullan takatelineellä ja nojasin kullan selkään, se tuntui ihanan suloisen söpöltä. Ja kulta näki rannalla istuessamme tähdenlennon!!
Mie näin viime kesänä ja nyt näki kulta.:)

Eilen ajettiin keskiyöllä automaatille ja sitten päätettiin käydä rannassa. Oli ihan sysipimeää ja mie tarrasin kullan käteen ku rannan autiot valkoisena yötä vasten "hohtavat" pukukopit näytti aavemaisilta. Seisoskeltiin siinä hiekalla, kun yht'äkkiä vasen puoli rannasta välkähti valkoista ja purppuran violettia. Salamoi, mutta niin kaukana kuitenkin, että ei kuulunut mitään. Oli vaikuttavan näköistä.:)

Rakastan sitä naista niin koko sydämestäni!

"lantiosi anna
lanteitani piestä"

"Ole mulle hellä,
tolkuttoman hellä"

"pura minut nainen,
kappaleiksi pistä"

"Rakastele mua ja rakastele lujaa
Saata minut loppuun yksityistä kujaa"

-zen cafe

Ehkä ihaninta, kun kulta painaa päänsä lepäämään miun alavatsalle

huokaa
huokaa

Syötän sinulle mielessäni lyijyä

*hajoitus paloitus*

Ensimmäinen ajotunti takana. Aivan mahtavaa!!! En malta odottaa tiistaita, että pääsen uudestaan!:)

Oli ihan mielettömän kivaa puuhaa. Ja en tehnyt mitään maailmaluokan virheitäkään. Ainut, että keskityin liikaa kaasuun liikkeelle lähdössä - se poljin oli miusta kovin herkkä (vai lieneekö miulla sitten tämä kuuluisa raskas kaasujalka?).:/
Mutta sain kehuja siitä, että miulla oli Tosi hyvä silmän ja käden yhteispeli - eli ohjaus oli kuulemma ihan yllättävän hyvä - ja että miun kanssa ei todennäköisesti tarvi puuttua siihen ohjaukseen miteskään. Osasin juuri oikein ja erittäin mallikkaasti luonnostaan kääntää rattia, miulla oli hyvä ote, tekniikka ym..:)
Hyvä mieli. hyvä hyvä hyvä mieli!:)

Ja eilen olin kattomassa niitä asuntoja.
Toinen oli aivan unelma, siis ihan namu! Kulkuyhteydet oli niin täydelliset - kotiovelta bussiin ja suoraan koulun ovelle 20minuutissa. Matkan varrella voi pysähtyä ikeaankin!:D
Ja tosi hyvät pohjaratkasut, ihan uusi kylpyhuone, todella todella todella siisti keittiö - ei mitään jälkiä seinissä (neki oli kauniin vaalean sävyiset), uusi lattia, uudet kaapistot. Siis ihan mielettömän ihana. Vuokrakin oli kyllä mukava, 450e + sähkö + kotivakuutukset ym...

Toinen olikin sitten aika karmea.
Tilava tosin. Ja sekin tosi hyvien kulkuyhteyksien päässä. Mutta. Kun ovesta astuin sisään, meinasin takaraivolleni lentää, kun naamalle iski niin vastenmielinen löyhkä - tupakkaa, vanha viina jne. Ja asunto näytti sisältä siltä, kuin siellä asuisi narkki tai alkoholisti - lattialla tumppeja, pöydillä tahmeita laseja, nurkissa pulloja...jne..jne. Ihastuttavaa siis.
Mutta. Tolulla, vimillä ja kaikenmaailma tehomyrkkypesuaineilla saa ihmeitä aikaan ja en kyllä siis yhtään valittaisi, jos tämän asunnon kodikseni saisin - kyllä siitä kodin saa tehtyä!:)

Kumpaakin asuntoa oli katsomassa reilu kymmenen ihmistä, joten vähän luulen, että mahdollisuudet kumpaankin on luokkaa 0,001%. Mutta, ihan hyvillä mielin silti olen, kyllä se koti löytyy.:)
Ja ymmärrän kyllä, että varmasti omistaja valitsee vuokralaiseksi ihmisen, joka on jo työelämässä 100%:ti. Niin minäkin tekisin varmaankin, koska onhan se turvallisempaa, kuin ottaa vuokralle opiskelija.

Toisaalta, minä olen kyllä myös maksukykyinen, luottotietoni ovat kunnossa, en tupakoi, olen rauhallinen, siisti ja kaikinpuolin kunnollinen ihminen, joten ei se mahdottomuuskaan olisi, että asunnon saisin.:)

Ensiviikolla tulee tulokset nuista. Ja olen kyllä varannut jo valmiiksi ajan kolmanteen näyttöön ensi torstaiksi.

On tosi hyvä, kivamieli nyt. Etenki tuosta ajosta olen nyt ihan täpinöissäni. Tahtoisin päästä harjoittelemaan lisää sitä liikkeelle lähtöä ja sitä kaasupolkimen käyttöä, että löydän siihen sen oikean tuntuman ja oppisin sen, että miten hellästi miun pitää sitä käyttää.:)
Ja se mutkittelu parkkipaikalla oli ihan älyttömän hauskaa.:D
Halvat on miulla vissiin huvit, mut miusta oli kivaa kierrellä vesilätäköitä.xD
Se oli mukava tunne, kun sai auton liikkeelle ja sitten se meni eteenpäin ihanan sulavasti ja kevyesti.:)
Haa, ja etenki pysähtyminen, mielestäni se onnistu tosi hyvin.xD

Ja päätin, että sitten kun olen asuntoasiat saanut järjestykseen, muutot ym jutut pois alta, niin soitan mummille ja kysyn, olisiko miulla mahdollisuus saada heiltä korotonta lainaa - jotta voisin pienen halvan auton itselleni laittaa.
Julkisillahan kouluun ja kauppoihin menen, mutta kullan luokse olisi mukava ajella autolla, ja voisin ajella sinne lappiinkin sukuloimaan ym. Liikkumisen vapaus olisi täydellinen.:)
..tosin juu, ne maksut...Kyllä ne järjestyisi - olen varma. Kaikki on vain järjestelykysymyksiä.:)

Nyt lähden nopeasti siivoamaan huoneeni ja tekemään Copperille pikaisen putsi-trimmin. Puoli kaheksi kouluun.

Ja illalla kullan luo!<3

Ja hyvä onneni senkun jatkuu. Luultavasti menen toiseenkin näyttöön tänään, klo. 18.45. Jos vain saan sen sopimaan aikatauluuni. Toivottavasti saan.

Otin omankädenoikeudella lisäaikaa, lintsaan tämän viimeisen tunnin ja lähden nyt kipinkapin Tikkurilaan, käymään kelassa, kirjakaupassa ja postissa. Sitten asuntoesittelyyn/esittelyihin.

tsiippidii dipidi-dii
*hyräilee onnekkaana*

Arvatkaa, kenelle soitettiin eilen illalla, että voisin tänään tulla yhteen yksityisen asunnon näyttöön klo. 16.30??

Minulleeeeee!!!
Jippiiiii!

Vaikkakin siis. Eihän tämä nyt tarkoita, että olisin saamassa sen asunnon. Mutta ainakin nyt ensimmäinen yhteydenotto. Jes!

Ja vaikkakin. Tässä on miinuksena se, että vuokra on päälle 100euroa kalliimpi ku opiskelija-asunto. Mutta. Olen valmis tekemään enmmän töitä.

Asunto olisi sijainniltaan loistava, ihan juna-aseman vieressä ja mie pääsisin siitä kouluun alle puolessa tunnissa. Tilavakin oli, 33m2 yksiö, jossa oli kuvien perusteella ainakin tosi siisti kylpyhuone -enkä nyt ole ihan varma, että oliko siinä jopa kylpyamme.. oi, olisipa!

Nyt peukkuset pystyyn.:)

Tosin, parempi olla elättelemättä vielä liikaa toiveita. Olen onnellisin nyt siitä, että edes jotain tapahtuu. Vaikka en nyt saisikaan tätä, niin kyse on kuitenkin vasta ensimmäisestä näytöstä - ja tiedän jo etukäteen, että muutkin ovat kyseisestä asunnosta kiinnostuneet.

Mutta, kirjoittelen huomenna, että millaista oli jaj os tiedän, niin myös sen, että miten kävi.:)