Ystäväni, Ässä parka. Juuri toipui eräästä naisesta, kauan paini unohtamisen kanssa ja nyt nainen lähetti hänelle viestin, että on nähnyt tästä unta ja että olisi mukava tavata joskus, kun ei pitkään aikaan olla nähty.
Voi ei. Tätä en olisi toivonut Ässälle.:(
Miksi se hemmetin narttu (anteeksi) ei voi pitäytyä siinä nykyisessään?! Miksi pitää kiusata toista?
Miten ironista elämä on.
Puhuimme pari viikkoa sitten Ässän kanssa kahvilla ja hän säteili pitkästä aikaa todenteolla ja kertoi, ettei ole Pitkään pitkään aikaa miettinyt tuota naista ja että on valmis haistelemaan uusia tuulia, eikä enää edes mieti mitä tuolle naiselle kuuluu jne.
Ja nyt. Nyt sitten tuo nainen tulee ja sekoittaa pakan.
Ja on varattu.
Mikä ihme....argh! Olen ihan sisäisessä myrskyssä Ässän puolesta.
Ehkä, koska olen aiemmin kokenut samanmoisen. Ja todellakin. Tiedän miltä se tuntuu.
Ässä pohti, mahtaako nainen ottaa yhteyttä vain kiusatakseen nykyistään (se ei olisi ihme). Vai ihan vain kiusatakseen Ässää?
Minä toivon. Neuvoin. Älä näe sitä naista.
Molemmat tiedämme, siitä ei ole kuin harmia, siitä tulee vain pahamieli.
Vaan. Mietin, miten Ässä mahtaa kuitenkin tehdä. Järjellä ajateltuna hän tietää olevansa kanssani oikeassa.
Kummalla äänellä on raskaampi sointu?
