Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Kultanen tuli lauantaina ja lähdimme heti tavaroiden kotiin viemisen jälkeen kaisaan. Oli...mielenkiintoista.:D
Tuli taas törmättyä kaikkiin tuttuihin ja pääsinpä mm. huomauttamaan yläaste aikaiselle fysiikanmaikalleni, että antoipi miulle huonon arvosanan kyseistä aineesta - murr, tsihii.:D
Positiivisesti yllättävää, että opettaja muisti minut.:D
Mukava opettaja olikin, parhaimmat fysiikan tunnit miun tähän astisessa elämässä.:)
Vaikka sainkin huonon arvosanan.;P

Kulta oli hiukan enemmän humalassa kuin koskaan ennen...Hih sillekkin! Tosin olen luvannut pitää asian omana tietonani, joten en voi ikävä kyllä kertoa parhaita paloja.xD
....vaikkakin, aika moni varmasti oli todistamassa kullan humalaa...:P

Sunnuntaina pikkusiskoni tuli kylään ja jäi yöksi, maanantaina kävin tekemässä ruotsin kokeen ja jotenkin jäi sellainen kutina, että se meni ihan hyvin. Tosin näitä kutinoitahan on ollut aikaisemminkin ja tulos kaikkea muuta kuin hyvä.:P
Mutta toivotaan, että se olisi mennyt kiavsti. Enkun koe oli viime perjantaina ja nyt tiistaina kirjoitin äikän prelin. Äsken pääsin psykan esitelmästä, meillä ei ollut koetta, vaan esittelimme tekemömme tutkimukset ja se meni ainakin hyvin, koska opettaja halusi käyttää tutkimustamme tenttimateriaalina - wihii.\o/

Nyt miulla on kamala nälkä ja taidan lähteä hyvin nopsaa kotiin syömään. Ja siivoamaan, sillä saan kaiketi vieraan illalla. En millään olisi tahtonut/jaksanut, mutta olin mennyt lupaamaan, enkä voi perua.

Haaveiltiin kullan kanssa yhteisestä kolmiosta ensi syksynä ja päätettiin, että otetaan heti asuntolaina, kun ollaan molemmat työelämässä ja laitetaan ihana rivitalo neliö itsellemme.:)

Ihunaa, kultanen tulee lauantaina.:>
Ja sovittiin, että mie menne kullan luo 15-17.12. Ja kuulemma Pitää, Täytyy ottaa copper mukaan.:D
Kulta on ihan lovena miun poikaan. Juu uh, se onkin kyllä sellainen hurmuri ettei toista moista olekkaan.<3

Eilen hurmuri täytti 4vuotta. Iso poika.:)
Kulla mielestä vielä ihan penikka.:D
Niin kyllä onkin...henkinen kehitys on jäänyt fyysisen kehityksen jalkoihin...aika pahasti.xD
Syntymäpäivän kunniaksi ei leivottukaan kakkua (lupasin leipoa viikonloppuna kun kulta tulee) vaan alettiin kaljuuntumaan. Nyt on jo hyvän aikaa ollut turkki jo kypsä nypittäväksi, mutta miulla on ollu niin kiirettä et se on jääny ja jääny. Eilen sain itseäni (tai pitäisi sanoa koiraa) niskasta kiinni ja aloitimme siis nypsyttelyn. Hyvän matkaa on pojalla jo niska ja selkä paljaana.
Saatiin epäileviä katseita ohikulkijoita aamulenkillä. Miettivät varmaan et mikäköhän sairaus miun koiralla on...kieltämättä näyttää puolinypittynä, turkki paikoittain ylikasvaneena aivan joltain syöpäläiseltä.:P
Mutta kohta naapurit sitten taas huomaavat, että ei se olekkaan "ruma ankanpoika", vaan kaunis "joutsen".:)

Ja käymme kennelrehun autolta hakemassa ensiviikolla, tai 12.12, pojalle 5kg lihaisaa rasvaa, sekä raakaa jauhelihaa, sekä naudan mahaa. Nam nam.:))

Taas viikonloppu takana. Mukavaa. Ja oli vielä niiiiiiiiiiiiin hyvä viikonloppu. Lauantaina trans-helsinkiä juhlistamassa uuden ystäväni kanssa (toivomukseni yhteydenpidosta siis toteutui, jihuu). Ihana ihminen.:)
Ja näin todella ihanan rakkaan ystäväni, jota en ole nähnyt kahteen vuoteen!! Rutisteltiin toisemme melkein hengiltä. Ja ihmeteltiin, et miten sitä ollaan muututtu niin erinäkösiksi.
Oli kuulemma kyllä huomannut miun farkku"haalarin", mut ei ollu miuta tunnistanu silti.:D
Ja miekään en meninannu häntä tunnistaa, ku naamaan oli tullu reikiä ja tukka oli muuttunut tummaksi ja ja ja. Mutta ihanaa, lupasimme pitää enemmän yhteyttä.<3
Jotkut ihmiset vain säilyy, pysyy ja on ystäviä, vaikka välillä ei pitkään aikaan näkisikään - se samanlaisuus ei katoa. Kun toiset taas muuttuvat, kasvavat ajattelemaan ja näkemään eritavaoin, se sellainen tietty yhteys katoaa ja vieraannuttaa.:)

Tänään tulee ikkunankorjaajat, toivottavasti käyvät korjailemassa tällä välin kun olen koulussa, tahtoisin nimittäin mennä pienille iltapäiväunille ennen töihin menoa ja olisi epämiellyttävää herätä siihen, että lauma huoltomiehiä tulee yleisavaimillaan miun kotiin kesken miun unien.:P

Ja nyt, kouluhommien pariin.:)

Minulla on ogelma? Meillä on ongelma? Minulla? Meillä? Minulla?!

-Minulla on ongelma.
Enkä nyt tiedä, olenko kamala ihminen. Olenko vaatimassa? Painostamassa? Pakottamassa?! Onko minulla oikeutta omaan mielipiteeseeni? Kuuluuko asia minulle mitenkään, ollenkaan, yhtään?

Ihanat kuusi päivää kullan kanssa ja sitten, eilen, juuri kun kulta on lähdössä pois, hän sanoo, että haluaa muuttaa kanssani yhteen jo ensi syksynä.
Ihanaa, ehkä maailman ihaninta.

Sitten.
Sanon, että en tahdo olla mitään muuta kuin nyt olen. Ja tarkoitin sillä sitä, että tahdon olla hänen tyttöystävänsä. Tyttöystävä. En kämppäkaveri, jonka kanssa hän muuttaa yhteen, koska "asuinkustannukset ovat pienemmän" tms. Ja se sopii. Tai pitäisi sanoa, "sopii" - nimittäin:
olen tyttöystävä kaikille muille, paitsi - hänen isälleen. Isälle ei kerrota, ei ikinä, ei koskaan.

En ole aiemmin juurikaan keskutellut kullan kanssa siitä, että hänen "pitäisi" kertoa seksuaalisuudestaan isälleen. Mutta nyt. Nyt minusta todella tuntuu, että hänen pitäisi.

Ja olen siis vaatimassa häntä katkaisemaan välinsä isäänsä.

Enkä mielestäni ole.

Enkä ymmärrä, enkä käsitä, enkä voi tietää - emmekä kuulemma sitten varmaankaan voi muuttaa yhteen.

En minä tarkoita, että vaadin häntä kertomaan, enkä minä tahdo häntä painostaa, saatika sitten pakottaa. Ja nyt tuntuu, että kiristän häntä. Enkä tahdo kiristää. En en en. Mutta toisaalta, kiristääkö hänkin minua?
Tai kumpi tässä nyt painostaa ja ketä, kummalta vaaditaan ja mitä?

Minulla on kuitenkin syyni siihen, että haluaisin hänen kertovan isälleen:
1.uskon, että hänen isänsä hyväksyy hänet
2.minua loukkaa se, etten saa olla kokonaan osallisena kullan elämään - hän peittää minut
3.entä jos joskus menemme naimisiin?
4.isompi entä jos: entä jos haluamme/saamme jsokus lapsia?
5.minun mielestäni vanhempien tehtävä on rakastaa lapsiaan juuri sellaisina kuin he ovat ja tahtoisin/toivoisin, että kultakin saisi olla kokonainen itsensä, kokonainen tytär isälleen - minun mielestäni kultani on ansainnut täyden rakkauden, hyväksynnän, juuri sellaisena kuin on. Mielestäni myös kullan isällä on oikeus saada olla osana tyttärensä "kokoelämää", tietää, että hänen tyttärensä on onnellinen minun kanssani, että minä olen hyvä hänen tyttärelleen.
6.olen tukena ja turvana, sylinä ja suojana, taistelijana kultani vierellä
7.minusta olisi myös kullan isälle reilumpaa kuulla asiasta kullalta, kuin joskus jostain muualta
8.en tahdo, että hänen isänsä tietämättömyys rajoittaa meidän yhteistä elämäämme

Noin, siinäpä ne syyni.

Ymmärrän toki kultani syyn/syyt olla kertomatta isälleen, enkä yhtään väheksy niitä.

En kuitenkaan ole sanonut, tai pyytänyt tms, että hänen täytyisi kertoa tänään, huomenna - tai edes ensi kuussa. Ensi syksyynhän on aikaa.O.o

Argh...*tuntee itsensä huonksi, pieneksi ihmiseksi*

Hiphei, viikonloppu takana. Ja kuinkas ihanasti maanantai alkaakaan: tulen turhaan koululle ko kahdeksaksi, kun ensimmäinen tunti on peruttu...!

Noh, hyödynnän tämän nyt sitten kirjoittelemalla hiukan viikonlopusta.:)

Perjantaina näin alkuillasta yhden aivan ihanan ihmisen ja voi, että oli mukavaa. Toivon, että yhteydenpitomme säilyy, koska miulla oli niin mukavaa ja viihdyin hänen seurassaan.:)

Sitten perjantai iltana muru tuli myöhään junalla helsinkiin. Tein meille yöllä coctail karjalanpiirakoita ja munavoita.:D Oli ihanaa päästä kullan viereen nukkumaan, oman kullan kainaloon.<3

Lauantaina oli Ässän päivä, olin ostanut Ässälle hemmottelupaketin, jossa oli erilaisia hiustenhoito tuotteita, sekä kasvonaamio ja hiusväri. Kullan kanssa haimme kaupasta myös kakun, koska laiskuus iski ja en jaksanutkaan alkaa leipomaan.
Illalla sitten menimme hehkuun ja hihiii, törmäsimme kullan entiseen nuoriso-ohjaajaan - kyllä maailma on pieni!!:D
Ja miun "vuokraemäntään"...:D
Tsih.
Oli mukavaista, varsin mukavaista.:))

Eilen oli ihan sohvailu päivä, ei sen takia, että olisi krapula ollut - mie olin lauantaina selvä - kulta vähemmän, mutta ei silläkään paha olo ollut (kuulemma).:D
Oli ihanaa, kun kulta hieroi miun pohkeita eilen illalla, kun mie katselin maajussille morsian -ohjelmaa.<3

Mut nytpäs lähden pyörähtämään kaupassa, ku tajusin, että ehdin vielä ja sitten voitan vielä iakaa enemmön itselle ja kullalle, kun voin päivöällä tulla töistä suoraan kotiin.:)

Hyvää, mukavaa, ihanaa viikonalkua kaikille!:)

Torstai toivoa täynnä.:P

Eilinen päivä oli ehkä hirvein pitkästä aikaa, kiitos julkisen liikenteen...! Ärr ja murr..

Tänään pitää viilettää heti koulusta nopsaa kotia, että pääseepi huoltomies sisälle turvallisesti, ettei miun hurja tappajakoira pussaa ja halaa sitä sydänkohtauksen partaalle.:D
Miuta hermostuttaa ja stressaa ajatus siitä, että asuntooni tulee tuntematon ihminen pyörimään ja katselemaan paikkoja. Ehkä lähdenkin lenkille siksi aikaa, tai ainakin osaksi aikaa Copperin kanssa.:)
Voitais kävellä piitkä lenkki ja hakea karvaisten kavereilta puruja Kaapolle, tänään nimittäin on häkinpesupäivä.

Eilen Kaapo pyysi itselleen vettä, hih, meni vesipullonsa luo, otti siitä "tutti-osasta" kiinni ja ravisteli vimmatusti, lopetti ja piippasi isoon ääneen ja toisti saman muutamaan kertaan. Viisas marsu.:D
Kaapolla on kyllä jokin pakkomielle vesipulloonsa (ollut siitä asti kun pallo-lukollinen vaihdettiin nappiin), juo kuin mikäkin kameli. Olen tullut siihen tulokseen, että se on sille kuin leikkiä, tykkää käydä painamassa vesipullon "nappia", kun sieltä tulee vettä selvästi mukavammin kuin pallosta jota piti nuolla.

Copper puolestaan osoitti eilen mieltään, kun lähetin kulallle viestiä juuri nukkumaan mennessäni. Poika makasi miun kainalossa ja ärsyyntyi kännykästäni kuuluvasta naputuksesta ja valosta, käänsi kylkeeän ensin ja kun sitä selvästi vieläkin häiritsi viestin kirjoitus, niin se tuhahti syvään ja hyppäsi sängystä pois, meni oikein teatraalisesti olohuoneeseen nukkumaan!
Varsinainen koira...:P

Huomenna tuleepi kulta, ihanaa ihanaa...!<3
Lähdetään lauantaina käymään hehkussa, sain Ässänkin puhuttua mukaan.:)

Tsiipdi-dii, ihanaa pian on perjantai ja kulta tulee miun luo. On ihan kamala ikävä.
Mie olen hirmuisen onnellinen. Miulla on niiiin ihana nainen. Kaikista ihanin. Miun pupumurunen.

Viikonloppu meni kamalan nopeasti, pikkusisko tuli perjantaina. Lauantaina ei tehty mitään erikoista, oli alunperin tarkoitus käydä vuokraamassa leffa, mutta muistin onneksi ajoissa, että minulla ei ollutkaan kaukosäädintä ja videokanavaa ei voi virittää miun vanhaan telkkariin ilman sitä. Prkl.
Sunnuntai alkoi pyykin pesemisellä ja joku ihana ihminen oli ilmeisesti vahingossa maksanut miun varaamani pesukoneen pesun, haa, eli pesin ilmaisksi ensimmäisen koneelliseni. Toista koneellista en sitten saanutkaan pestyä, kun palvelin, josta pesu maksetaan soittamalla, oli "epäkunnossa tai sen verkko oli hävinnyt". Mun tuuria! Ja niin ironista, että taaaaaaas just valkopyykki jäi pesemättä.:D
No, yritän paremmalla tuurilla keskiviikkoaamuna.:)

Keskipäivästä isä soitti, etteivät he lähde ajamaan miun luokse, kun on hirveä keli ja perin tunnin kuluttua soittivatkin, että tulevat sittenkin, nyt kun sää selkeni. Sitten tehtiin nopeasti pikkusiskon kanssa tonnikalapiiras, fetasalaattia ja leivottiin suklaakakku. Tuli hyvää, kaikki tykkäs, jopa miun ylinirso pikkuveli Casper, joka ei syö kakkuja, eikä tonnikalaa, eikä ainakaan fetaa - söi nyt ihan onnesta soikeana kaikkea ja pyysi vielä lisääkin. Saavutus!

On muuten suunnattoman ihanaa, kun meillä on pyykkituvassa kuivausrumpu, niin alle kahdessa tunnissa saa puhdasta ja lämmintä pyykkiä - suoraan vaatekaappiin! Ei tarvitse liputtaa kotona ja ne menevät heti suoraan kaappiin, eivätkä loju ensin eritahtia narulla.:)

Kullan ystävä sai pari viikkoa sitten poikavauvan. Huomenna kulta pääsee katsomaan pikkuprinssiä, tai isoa, taisi olla nelikiloinen beibi.:D
Kulta nauroi, kun kyselin, että koska pitävät ristiäiset ja utelin nimeä. Ja jotenkin keskustelimme lopulta siitä, että mikä nimi meidän lapselle tulisi, jos me joskus tahtoisimmekin lapsen. Hmm...huolestuttavaa!:D

Eip eip, mie luulen, että lapset on ihan kivoja, kun niitä on ystävillä ja sukulaisilla, mutta omia...en tiedä tahtoisinko. Ehkä, niin myös ehkä kultakin. Ja ajatus yhteisestä perheestä, johon kuuluisi lapsi on aika suloinen.
No, eipä tuota nyt pidä miettiä vielä moneeeeeeen vuoteen. Ja voi olla, että pitäydytään vain karvaisissa eläinlapsissa. Ne pysyy pieninä ja suloisina, aina.:D

Torstaina on Ässän hemmottelupäivä, vien Ässän elokuviin.:)

Ja sunnuntaina mennään ehkä kultin kanssa vinokinoon.:)

Mutta nyt tämä vino lähtee lukemaan psykologiaa.:D

Joulukadun avaijaiset ovat 21.11. klo 13.00. Jee!:)

Odotan jo niiin joulua. Eilen, kun kävin kaupassa, miuta vastassa oli läjäpäin erilaisia konvehtirasioita ja joulukalentereita ja vaikka ties mitä ihanaa!

Ja postin mukana tuli kolme lehteä, joista olen jo valinnut itselleni haluamani jouluvalot.:D
Harmi, kun miun tähtivaloverhoni meni muutossa rikki, pitää ostaa uusi.:/ Se oli todella kaunis ikkunassa, naapurit aina ihastelivat myös. Ja tunnelmallinen myös sisällä. Oi että.
Tulee mieleen lapsuusmuistot, kun aamulla heräsi katsomaan piirrettyjä jouluna ja ikkunoissa oli aina jouluvalot päällä yötä päivää, niin aamun pimeydessä olohuoneessa oli vastassa suloisen himmeä valon kajo.:>

Kävin eilen yhdessä liikkeessä kyselemässä erästä lahjajuttua kullalle ja kylläpäs vain sain hiukan kylmää palvelua, kun myyjä tajusi, että lahja tulee Minun Naiselle, eikä miehelle, niinkuin hän tietysti aluksi luuli, kun taisin sanoa kumppanille tms.:D

Kaapo-marsu taitaa nauttia kotonani vallitsevasta rauhasta, se on kuin erimarsu. Tänäänkin poika taapersi purut pölisten mökistään miuta vastaan häkin luukulle, kun olin aamulla antamassa sille pari herkku-salaatinlehteä. Oikein nousi vielä luukkua vasten kurottelemaan kädestäni salaattia ja lopuksi nuoli miun sormia, kun salaatti oli loppu.<3
Kaapo tahtoo joululahjaksi ehdottomasti salaattipallon, ja porkkanatikun jotka saa roikkumaan häkin katosta!:)

Uuh, miulla on niska, hartiat ja selkä ihan kipeät ja jumissa. Kulta saapi hieroa, kun nähdään.:>

Nyt täytyy kiiruhtaa tunnille.

Taas on melkein viikko vierähtänyt viimeisimmästä bloggauksestani. Harmittaa, kun en enää ehdi kirjoittamaan niin usein.:/
Luen kuitenkin jokapäivä jolloin välitunnilla.:)

Kamala ikävä kultaaaaaa...
Eikä tiedä koska seuraavan kerran nähdään, kun se ei vielä ole saanut uutta työvuorolistaa.:/
Toivoisin kuitenkin, että ensivikolla.

Tahtoo kullan syliin, tahtoo paijattavaksi, silitettäväksi, suukotettavaksi, halittavaksi - haluttavaksi.;D

Ihanaa, ulkona on lunta!<3
Kumpa, voi kumpa se ei sulaisi pois...tosin se taitaa olla turha toive, etenkin, kun täällä pääkaupungin vieressä asuu.
Ja tiedättekö, minuun hiipii tässä pikkuhiljaa joululahjojen osto/teko paniikki. Idean-puute-paniikki.
Kultakin jo hehkutti keksineensä miulle joululahjan.:o

Niin, ja kuulkaas, mie ostin maanantaina glögiä.:)
nam nam nam.
Tosin nyt on ehkä ihan pikkuisen liian aikaista vielä juoda glögiä, joten se odottaapi avaamistaan vielä parisen viikkoa.

Joulukoristeita täytyy ostaa!:O
Harmi kun miun asuntoon ei mahdu joulukuusta.:D
...tai varmaan mahtuisikin, mutta parempi nyt vain ajatella ettei mahdu - muuten vielä löydän itseni kohta ostamasta kuusta ja sitten tulen vielä hulluksi niiden neulasten kanssa.
Ja hyss! Ei sanaakaan siitä, että on olemassa muovikuusia.xD

Kullan pitää kalauttaa miuta otsaan puurokauhalla, jos meinaan ostaa oikeasti minkäänlaista kuusta.:P

Asiasta toiseen, eilen oli ihana päivä, ei mitään ylimääräisiä menoja koulun jälkeen. Olisi kyllä ollut, mutta peruin ne ja päätin nauttia yksinolosta elukoiden kanssa.:)
Tein tomaattikeittoa ja paistoin juustopatonkia, nammm! Ihana oli syödä lämmintä patonkia ja kuumaa keittoa, lukea MeNaisia, samalla ku ikkunan takana pyrytti lunta.:)

Miun luonahan onkin nyt viime perjantaista asti hoidossa ollut perheemme uusin tulokas, Varpu-kissa. Ja viimeviikolla luokseni muutti myös perheemme, Kaapo-marsu (johon kulta rakastui!:D). Minulla on siis pieni eläintarha siellä seuranani.:)

Kulta olikin mainio, kun Kaapo tuli, niin kulta ihmetteli, että mitä "hyötyä" marsusta tai muustakaan pienestä häkkieläimestä on. Ja että mitä iloa ym. se tuottaa.:D
Sitten mie yritin selittää, että kyllä siitä on seuraa ja iloa, kun katselee sen puuhailuja, j pitää sitä vapaana ja sylissä, syöttelee sitä ja miten se seurallisesti ruokaa laittaessa huutelee häkistään keittiön suuntaan jne. Eip se kulta tahtonu ymmrtää, mut sit ku Kaapo oli yhden illan siinä meidän kanssa asustellu, se jo olikin ihan onnesta soikeana kokoajan sen häkin luona katselemassa ja puhumassa Kaapolle.:D
Ja seuraavina päivinä sain viestejä kouluun ja töihin, "saanko antaa Kaapolle porkkaanaa" jne.:D
Hih.<3

Ja nyt se kyselee melkien jokapäivä miten Kaapo voi.xD

Ihan höpötiitti!

Pian on Copperin 4vuotis syntymäpäivä, 21.11. Mitähän kaikkea kivaa sitä kävisi eläinkaupasta hakemassa.:)
Ehdottomasti ainakin joitain leluja, kun kullan mielestä Copsulla ei ole niitä tarpeeksi ja se tahtoo aina viuhtoa sen kanssa.:)
Ja erilaisia herkkuluita.:)