Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Kävinpäs sitten eilen katsomassa yhtä asuntoa Kaivokselassa ja kuinkas sattuikaan, samaa asuntoa oli katsomassa miun lisäkseni yksi naispari ja yksi miespari!!!!!:D
Ihan hassua. Ei tuollaisia yhteensattumia voi edes olla.:P
Oli kiva asunto. Ehkä hiukan huono sijainti miun koulun ja töiden kannalta, olis tunnin matkat julkisilla... Joten, toivonpi enemmän kuin suuresti, että jos (ehkä ennemmin kun) minua ei lykästä niin jompikumpi nuista pareista saapi sen asunnon!!:>

Jäin vain miettimään, että asuukohan Kaivokselassa enemmän vinokkaita...hmm..? En ainakaan ennen ole kuullut moisesta. Kalliosta kyllä, mutta sekin on miusta vähän niin ja näin, että miten asiaa katsoo. Enpä tiedä, kuinka moni niistä ihmisistä joihin Kallion seudulla törmää asuu siellä... Pyörinhän minäkin siellä toisinaan, vaikka en siellä asu.:D

Nyt pitäisi lähteä töihin, pääsin juuri koulusta, mutta tulin tietokoneluokkaan, kun piti lähettää tuntilista työnantajalle. Mutta kirjoittelempa samalla nyt tänne.

Unohdin tuossa yhtenä päivänä kirjoittaa yhden pienen mukavan asian. Se tapahtui viime viikolla, kun kävelin kiireessä psykologian luokkaa kohden ja matkan varrella istui yksi poika, hän moikkasi miuta niin isolla hymyllä ja tuikkivilla silmiä, kun olin hänen kohdallaan ja ojensi pihlajanmarja-karkkia, että mie olin kaatua, kun tuli niin kiva ja aurinkoinen olo. Aivan ihanan suloinen teko! Se poika on aivan hurjan symppis-tyyppi, se aina moikkaa miuta, kun olen sattunu olee yhdellä äikän kurssilla sen kanssa ja jouduimme tekemään yhden ryhmätyön kahdestaan. Tuolla pojalla on vain tosi paha änkytys ja ärrä- ja ässä-vika, niin monesti näkee käytävällä, että ihmiset naureskelee sille ja on piiloilkeitä. Tyhmiä ihmisiä.:(
Mie olen aina mukava ja ystävällinen sille pojalle ja juttelen joskus välitunneillakin sen kanssa. Se saa miut hyvälle tuulelle, kun se on aina niiiin ystävällinen ja iloinen, kerrassaan ihana ihminen - se herättää miussa kai jonkinlaisen hoivavietin, kun miusta se on jotenkin paijattava.:D
Kiitos sille pojalle, kun jaksaa olla niin positiivinen ja tekee monesti miun vähän harmaista päivistä aurinkoisia - on mukavaa, kun joku "tuntematon" saa hymyilemään ihan väkisin vaikka olisi miten pahalla tuulella.:)

Ihanuutta, kullalla on hiukan pidempi loma, menen 14pvä hänen luokseen neljäksi päiväksi.<3
Parin viikon päästä.:)

Kulta oli vieny meistä pari yhteiskuvaa jotka otettiin viime viikonloppuna äidilleen nähtäväksi, oli kuulemma tykänny. Hih, tuntuu kivalle!!:>

...Enpä ehdikkään enempiä nyt jaarittelemaan, työt kutsuu. Huomenna paremmin, pidemmin. Ehkä.:)

Hih, olin taas aamulla aikaisin autokoulussa. Vitsi siellä on kivaa.:D

Mukavaa, autolla ajaminen ei ole niin vaikeaa ku luulin ja olen joissain asioissa jo nyt ihan hyvä. Positiivista. Tosin välillä miusta tuntuu et on kamalasti kaikkia juttuja mitä pitää miettiä ja et en muista mis järjestykses mitäkin piti tehdä, mut kuitenki kaikki menee ihan hyvin ja järjestyksetki useimmiten oikein.:D

Yksi hauska juttu sattui, kun tielle yht'äkkiä pomppasi seitsemän sorsaa! SORSAA! Ei niitä pidä olla parkkipaikoilla!?:D
Ihan hassuja. Saatiin hyvät naurut ajo-opettajan kanssa.:D

Mäkilähtöjä harjoiteltiin ja vaihtamista.
Meni ihan hyvin, kahdella ensimmäisellä kerralla vähän mäkilähdössä liu'uttiin taaksepäin, mutta sitten se lähtikin menemään jo tosi hyvin, yhden kerran jopa "loistavasti!". Miulla on kuulemma perusasiet nyt niin hyvin hallussa/hanskassa, että olen valmis liikenteeseen enskerralla, eli ens tiistaina - jihuu!:)

Oli ihana viikonloppu kullan luona! Lähdin tänään aamu yhdeksän junalla kotia Copperin kanssa. Hiukan oli väsy aamulla, kun valvottiin viiteen saakka ja piti nousta ylös kahdeksalta.:o
Mut eipä haittaa, nyt on virkku olo, mikä tosin johtuu varmaan vain siitä, että käyn ihan ylikierroksilla.:D
Copper oli aivan hörhöllään, kun kulta heräsi aamulla viemään meidät asemalle. Oltiin ajoissa asemalla ja siinä on mukavasti pieni viheralue josta menee kävelytie, menimme siihen kävelemään, että Copper sai pissutella. Sitten vanha junan veturi lähti liikkeelle ja Copper oli ihan varma, että nyt me jäätiin pois junan kyydistä. Oli niin naurettavan hupaisaa, kun Copper oli aivan hämmingeillään ja tohkeissaan "apua, apua mamma, hei tuu nyt..nyt nyt NYT, kato se lähteee!!".:D
Ja kyse ei edes ollut siitä junasta, mihin meidän piti nousta. Lähdimme kuitenkin kävelemään junalle, Copper pisti nelivetoa 100km/h ja hyppäsi kaksi metriä ennen junan ovia sisälle ja sen yksi takatassu jäi roikkumaan ovan ulkopuolelle kun se lyssähti lattialle.x)
Oli kai niin onnessaan, kun tiesi että lähdetään kotiin. Tai sitten se vain rakastaa matkustamista.:D
Ihan hassu.

Ja kulta syötti vauvalle aamulla papanoita kädestä pitäen, kun ei pojalle jostain syystä maistunu. Ihan on poika kietonu kullan käpälänsä ympärille, oikein heittäytyy avuttomaksi kulla luona.;)
Kulta huolehtii ja höspöttää suloisesti, "onkohan sillä jano? onkohan sillä nälkä? Mira, se ei syö - sitä pitää syöttää - kato kato- nyt se syö!". Hih. Miun mussukat.<3

Löydettiin upea metsä kullan läheltä, käytiin lauantaina ja sunnuntaina kävelemässä ja Copper sai juosta sydämensä kyllyydestä vapaana.
Ja lauantaina pyöräiltiin yöllä katsomaan rannalle muinaistulia (tosin mentiin liian myöhään ja jäljellä oli vain pieni hehkuva hiilikeko, heh). Mutta oli tosi mukavainen pyöräretki, istuin kullan takatelineellä ja nojasin kullan selkään, se tuntui ihanan suloisen söpöltä. Ja kulta näki rannalla istuessamme tähdenlennon!!
Mie näin viime kesänä ja nyt näki kulta.:)

Eilen ajettiin keskiyöllä automaatille ja sitten päätettiin käydä rannassa. Oli ihan sysipimeää ja mie tarrasin kullan käteen ku rannan autiot valkoisena yötä vasten "hohtavat" pukukopit näytti aavemaisilta. Seisoskeltiin siinä hiekalla, kun yht'äkkiä vasen puoli rannasta välkähti valkoista ja purppuran violettia. Salamoi, mutta niin kaukana kuitenkin, että ei kuulunut mitään. Oli vaikuttavan näköistä.:)

Rakastan sitä naista niin koko sydämestäni!

"lantiosi anna
lanteitani piestä"

"Ole mulle hellä,
tolkuttoman hellä"

"pura minut nainen,
kappaleiksi pistä"

"Rakastele mua ja rakastele lujaa
Saata minut loppuun yksityistä kujaa"

-zen cafe

Ehkä ihaninta, kun kulta painaa päänsä lepäämään miun alavatsalle

huokaa
huokaa

Syötän sinulle mielessäni lyijyä

*hajoitus paloitus*

Ensimmäinen ajotunti takana. Aivan mahtavaa!!! En malta odottaa tiistaita, että pääsen uudestaan!:)

Oli ihan mielettömän kivaa puuhaa. Ja en tehnyt mitään maailmaluokan virheitäkään. Ainut, että keskityin liikaa kaasuun liikkeelle lähdössä - se poljin oli miusta kovin herkkä (vai lieneekö miulla sitten tämä kuuluisa raskas kaasujalka?).:/
Mutta sain kehuja siitä, että miulla oli Tosi hyvä silmän ja käden yhteispeli - eli ohjaus oli kuulemma ihan yllättävän hyvä - ja että miun kanssa ei todennäköisesti tarvi puuttua siihen ohjaukseen miteskään. Osasin juuri oikein ja erittäin mallikkaasti luonnostaan kääntää rattia, miulla oli hyvä ote, tekniikka ym..:)
Hyvä mieli. hyvä hyvä hyvä mieli!:)

Ja eilen olin kattomassa niitä asuntoja.
Toinen oli aivan unelma, siis ihan namu! Kulkuyhteydet oli niin täydelliset - kotiovelta bussiin ja suoraan koulun ovelle 20minuutissa. Matkan varrella voi pysähtyä ikeaankin!:D
Ja tosi hyvät pohjaratkasut, ihan uusi kylpyhuone, todella todella todella siisti keittiö - ei mitään jälkiä seinissä (neki oli kauniin vaalean sävyiset), uusi lattia, uudet kaapistot. Siis ihan mielettömän ihana. Vuokrakin oli kyllä mukava, 450e + sähkö + kotivakuutukset ym...

Toinen olikin sitten aika karmea.
Tilava tosin. Ja sekin tosi hyvien kulkuyhteyksien päässä. Mutta. Kun ovesta astuin sisään, meinasin takaraivolleni lentää, kun naamalle iski niin vastenmielinen löyhkä - tupakkaa, vanha viina jne. Ja asunto näytti sisältä siltä, kuin siellä asuisi narkki tai alkoholisti - lattialla tumppeja, pöydillä tahmeita laseja, nurkissa pulloja...jne..jne. Ihastuttavaa siis.
Mutta. Tolulla, vimillä ja kaikenmaailma tehomyrkkypesuaineilla saa ihmeitä aikaan ja en kyllä siis yhtään valittaisi, jos tämän asunnon kodikseni saisin - kyllä siitä kodin saa tehtyä!:)

Kumpaakin asuntoa oli katsomassa reilu kymmenen ihmistä, joten vähän luulen, että mahdollisuudet kumpaankin on luokkaa 0,001%. Mutta, ihan hyvillä mielin silti olen, kyllä se koti löytyy.:)
Ja ymmärrän kyllä, että varmasti omistaja valitsee vuokralaiseksi ihmisen, joka on jo työelämässä 100%:ti. Niin minäkin tekisin varmaankin, koska onhan se turvallisempaa, kuin ottaa vuokralle opiskelija.

Toisaalta, minä olen kyllä myös maksukykyinen, luottotietoni ovat kunnossa, en tupakoi, olen rauhallinen, siisti ja kaikinpuolin kunnollinen ihminen, joten ei se mahdottomuuskaan olisi, että asunnon saisin.:)

Ensiviikolla tulee tulokset nuista. Ja olen kyllä varannut jo valmiiksi ajan kolmanteen näyttöön ensi torstaiksi.

On tosi hyvä, kivamieli nyt. Etenki tuosta ajosta olen nyt ihan täpinöissäni. Tahtoisin päästä harjoittelemaan lisää sitä liikkeelle lähtöä ja sitä kaasupolkimen käyttöä, että löydän siihen sen oikean tuntuman ja oppisin sen, että miten hellästi miun pitää sitä käyttää.:)
Ja se mutkittelu parkkipaikalla oli ihan älyttömän hauskaa.:D
Halvat on miulla vissiin huvit, mut miusta oli kivaa kierrellä vesilätäköitä.xD
Se oli mukava tunne, kun sai auton liikkeelle ja sitten se meni eteenpäin ihanan sulavasti ja kevyesti.:)
Haa, ja etenki pysähtyminen, mielestäni se onnistu tosi hyvin.xD

Ja päätin, että sitten kun olen asuntoasiat saanut järjestykseen, muutot ym jutut pois alta, niin soitan mummille ja kysyn, olisiko miulla mahdollisuus saada heiltä korotonta lainaa - jotta voisin pienen halvan auton itselleni laittaa.
Julkisillahan kouluun ja kauppoihin menen, mutta kullan luokse olisi mukava ajella autolla, ja voisin ajella sinne lappiinkin sukuloimaan ym. Liikkumisen vapaus olisi täydellinen.:)
..tosin juu, ne maksut...Kyllä ne järjestyisi - olen varma. Kaikki on vain järjestelykysymyksiä.:)

Nyt lähden nopeasti siivoamaan huoneeni ja tekemään Copperille pikaisen putsi-trimmin. Puoli kaheksi kouluun.

Ja illalla kullan luo!<3

Ja hyvä onneni senkun jatkuu. Luultavasti menen toiseenkin näyttöön tänään, klo. 18.45. Jos vain saan sen sopimaan aikatauluuni. Toivottavasti saan.

Otin omankädenoikeudella lisäaikaa, lintsaan tämän viimeisen tunnin ja lähden nyt kipinkapin Tikkurilaan, käymään kelassa, kirjakaupassa ja postissa. Sitten asuntoesittelyyn/esittelyihin.

tsiippidii dipidi-dii
*hyräilee onnekkaana*

Arvatkaa, kenelle soitettiin eilen illalla, että voisin tänään tulla yhteen yksityisen asunnon näyttöön klo. 16.30??

Minulleeeeee!!!
Jippiiiii!

Vaikkakin siis. Eihän tämä nyt tarkoita, että olisin saamassa sen asunnon. Mutta ainakin nyt ensimmäinen yhteydenotto. Jes!

Ja vaikkakin. Tässä on miinuksena se, että vuokra on päälle 100euroa kalliimpi ku opiskelija-asunto. Mutta. Olen valmis tekemään enmmän töitä.

Asunto olisi sijainniltaan loistava, ihan juna-aseman vieressä ja mie pääsisin siitä kouluun alle puolessa tunnissa. Tilavakin oli, 33m2 yksiö, jossa oli kuvien perusteella ainakin tosi siisti kylpyhuone -enkä nyt ole ihan varma, että oliko siinä jopa kylpyamme.. oi, olisipa!

Nyt peukkuset pystyyn.:)

Tosin, parempi olla elättelemättä vielä liikaa toiveita. Olen onnellisin nyt siitä, että edes jotain tapahtuu. Vaikka en nyt saisikaan tätä, niin kyse on kuitenkin vasta ensimmäisestä näytöstä - ja tiedän jo etukäteen, että muutkin ovat kyseisestä asunnosta kiinnostuneet.

Mutta, kirjoittelen huomenna, että millaista oli jaj os tiedän, niin myös sen, että miten kävi.:)

Kulta kysyi eilen, että rakastanko häntä sitten vielä kun hän on vanha ja ryppyinen. Rakastan.

Lupasin lukea hänelle ääneen sanomalahteä, kun hänen näkönsä heikentyy ja pukea villasukat jalkaan iltaisin, ettei tule vilu. Hän puolestaan lupasi kääriä miut vilttiin aina iltaisin, kun olen vilukissa.:)

Haa, kulta sanoi myös, että saan totutella kohta eloon vanhuksen kanssa.:D
Ihan höpö tuo kulta! *naur*

Oi, pian on perjantai. Ylihuomenna!!!
Ette voi koskaan arvatakkaan miten suuri ikävä minulla on. Aivan suunnaton.
Kulta suunnitteli eilen, että oltaisiin menty kahvittelee kullan äidin luo. Minusta se olisi vallan hurjan mukavaa. Mutta aamulla kulta viestittikin, että hän tahtoisi olla tekemättä yhtikäs mitään. Katsotaan nyt sitten, että nautitaanko vain toisistamme neljän seinän sisällä vai lähdetäänkö kahvittelee.:)

Hihii, Hangossa on myös lauantaina Euroopan Lepakkoyö!xD
"Ilmainen lepakkoretki. Retken kesto 2-3 tuntia. Mukaan taskulamppu ja sopiva vaatetus. Oppaana toimii Kari Salovaara. Säävaraus."
Tsih tsih tsih.

Tänään riittääkin kiirusta. Täytyypi juosta koulusta töihin ja töistä suoriutua supernopeasti, jotta ehdin vielä autokouluun Olen ihan hilkulla, etten soita autokoulun ja sano, että nähdään joskus toiste - en ehdi tänään.
Mutta, puren hammasta ja juoksen tänään, saanhan huomenna sitten olla. Ja eipä tarvitse alkaa selkkaamaan sitä, että missä voin korvata tämänpäiväisen teorian jne.
Puuh, alkaa vain hitusen väsyttää tää juokseminen koulun, töiden ja autokoulun välillä. Noh, pianhan tuo autokoulu on pois alta, että ei pidä valittaa.:)

Ensiviikolla menen todennäköisesti kahteen asuntoesittelyyn, yksityisiä vuokra-asuntoja. Vuokra onkin sitten molemmissa melkein 500, mutta eipä ole kuulunut mitään hoasilta, joten en aio itseäni kuseen laittaa sen suhteen, että odottelen turhaan jotain mitä en sitten saakkaan.
Toiminnan aika.:P

En nimittäin meinaa viettää yhtäkään yötä äidin miehen äidin tai mummon luona. Enkä ystävieni nurkissa.

Niin, paitsi, että. Menen kuitenkin huomenna hoasille puhumaan, että onko minulle mitään mahdollisuuksia, elättelenkö toiveita vai petaanko itselleni valmiiksi jotain. Ja nostan vuokrakattoani. Jos joudun yksityisestä maksamaan 480-560e, niin voin samantien käydä nostamassa hoasin vuokrakaton samaan hintaan.

Huh.
Kyllä kuitenkin vähän ottaa sydämestä se, että miten tiukalle saatan joutua.
Tällä hetkellä tuntuu, että se opintolaina on pakollinen.
-Vittu, perkele, saatana! *ärrmurr* :o

Kaikki järjestyy. Hankalasti ehkä. Mutta järjestyy. Ja jos opintolainan otan, niin sekin asia varmasti jotenkin sitten järjestyy.
Ihana olla veloissa ennenkuin olen edes 20! O.o

Tänään ei ole kiva päivä.
Heräsin aamulla kamalaan tuskaan, en tiedä koska selkäni olisi ollut niiiiiin kipeä. Tein melkein puoltuntia ylösnousemis-strategiaa, kun en tiennyt mitenpäin pääsisin pystyyn turvallisesti, ehjänä ja hengissä.

Selässäni on synnynnäinen "vika", selkärankani kallistuu/vääntyy oikealle, kun vasen jalkani on 2cm pidempi kuin toinen - vino jo syntyessään (jep jep). Yleisesti tästä ei ole minun elämääni mitään haittaa, eikä se näy ulkoisesti mitenkään. Mutta rasituksessa se kipeytyy. Ja niin naurettavalta kuin se ehkä kuulostaakin, niin se rasittuu kaikkein pahiten istuessa. Ja ei ihme siis, että nyt särkee, kun ei kesällä ole paljon tullut istuskeltua ja nyt täytyy yhtäkkiä istua koulussa, autokoulussa ja läksyjen parissa monta tuntia päivässä.

Täytyisi soittaa lääkärille aika, että saisin jonkinmoisen reseptin lihasrelaksanttia.

Olen muuten ihan viallinen yksilö. Minulla on vialliset korvat, hammaskalusto ja selkä ja jalka. Heikko yksilö.
Ja kaikki sellaisia vaivoja, että niille ei nyt voi tehdä mitään, mutta jos alan oireilla pahasti sitten myöhemmin niin edessä on sellaisia leikkauksia etten tahdo edes miettiä. Noh, sen verran positiivista asiasta löydän, että en välttämättä koskaan ala oireilla niin pahasti, tai jos alan, niin sittenpähän saan olla tekemisissä Suomen lääkärien parhaimmiston kanssa - ehkä ulkomaalaistenkin - eli kaiketi turvallisiin käsiin pääsen.

Mitenkähän vaivainen mahdan vanhana olla? Pelottaa jo valmiiksi.:o
Kulta saapi sitten hoitaa miuta ja miun kolotuksia.:D