Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Eilen oli mukavainen päivä. Nukuin pitkään ja nautiskelin aamusta kahvin ja lehden parissa - täydellisessä hiljaisuudessa. Ihanaa.

Copper on saanut takapihalle juoksulangan, komean miehisen - kirkkaanpunaisen! Nyt saa poika löhöillä pihalla muiden kanssa samaan aikaan.:)

Äiti tuli iltapäivällä ja toi kaupasta viis kiloa mansikoita, nam nam nam, ihan älyttömän makeita mansikoita. Tosin minä joudun tänään nyppii ne - eikä se olisi ongelma, mutta kun ovat kooltaan niin pieniä, että voin kuvitella kuinka ensimmäisen kilon jälkeen menetän hermoni.:P

Sain eilen käytyä koruliikkeessäkin ja siellä oli mielettömän mukava kultaseppä tyttö, joka neuvo miut niin ihanan tarkasti ja ystävällisesti yhteen pikkuliikkeeseen kaisaniemeen, kun ei kuulemma aivan keskustassa ollut sellaista palvelua tarjolla mitä tarvitsin (kiitos, kiitos, kiitos - säästyin turhalta juoksemiselta muihin läheisiin liikkeisiin). Löysin perille ja sain juuri haluamani homman hoidettua ja siitä tuli aivan ihana, ainakin miun mielestä. Nyt vain sitten jännittelen, että mitä kultanen tykkää lahjastaan.:)
Niin, ja yhtenä päivänä mietin, että millainenkohan olisi kultasepän ammatti, varmasti hyvin kiinnostava. Voisi sopia miulle. Ehkä. Pitää katsoa. Tutkia.:)

Tänään pitäisi mennä töihin, pian lähdenkin, niin saan sen pois alta. Huomenna ei sitten tarvitse mennä, kun menen tänään. Hyvä, pääsen huomenna rauhassa lähtemään kullan luokse, ei tarvitse kiirehtiä töistä hakemaan Copperia ja rallata junlla ja busseilla miljoonaa kertaa päivässä.

Pitäisi pestä kolme koneellista pyykkiä tänään. Sain jo yhden koneellisen pyörimään, vien ne ennen töihin lähtöä ulos narulle kuivumaan. Ulkona kuivunu pyykki tuoksuu ihanalta!:)

Copperin karvat alkaa jo vähän tursottaa mallistaan, pitäisi saksia tassuset ja kulmat ja korvat kuntoon, yritän ehtiä illalla.:)

Täytyy tästä lähteä touhuamaan, mansikt, työt, pyykit ja Copper odottaa. Illalla pitäisi vielä kattoa pakkauksia valmiiksi, tai paremmassa tapauksessa pakata valmiiksi, eikä vain katsella.

Nyt katson vain vielä äkkiä yhden kakkureseptin, leivon huomenna kakun meidän ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi - suklaa kakun.:)
Huomenna kullan luokse, ihanaaaaaaaaaaaaa. Pusutan sen hengiltä, ihan tainnoksiin. Copperkin varmaan tekee niin.x)

Sekoan varmasti pian tähän ikävään, haluun ja kaipuuseen.

Miten kiduttavan tuskaista on muistaa miten ihanalta kullan huulet tuntuvat miun niskassa. Rakastan sitä kun kulta suutelee miun niskaa ja kaulaa, mutta etenkin niskaa. Ja miten ihanalta tuntuu, kun kulta vetää miut vahvoilla käsillään päälleen. Tai kun kulta halaa miuta, se syleily on niin vahva ja turvallinen. Rakastan niitä vahvoja käsiä. Ja sitä, kuinka kulta on niin vahva ja voimakas, mutta myös niin jumalaisen herkkä ja hellä, se tekee minut hulluksi!

Kullalla on niin kaunis vartalo. Ja silmät - en ole koskaan nähnyt mitään niin ihanaa. Kulta näyttää vaaleine lyhyine hiuksineen ja vihreine silmineen ilvekseltä. Minun kisuseni. Tahdon jo pian päästä silittämään ja paijaamaan sinua, saada sinut kehräämään.

Perjantai on pian.
Perjantai ei tule ikinä.
Kohta nähdään.
Odotan vielä ikuisuuden.
Kuinka pitkä aika siihen perjantaihin oikein on?

Hiphei, oma tyyny ja oma peitto, oma ihana sänky ja rakas karvainen mussukka vieressä + tuhat miljoonaa kuolaista suukkoa, viisi miljoonaa hännän pyöräytystä ja sitten - sikeää, syvää unta. Olen palannut, kotiin. Ruskeana ja levänneenä.:)

Tuliaiset on jaettu, pikkusiskolle nimikko rannekoru, äidille ihana taulu, sekä koko perheelle yhteiseksi lahjaksi viinejä. Lomakuvat on ajettu koneelle, polttaminen jöi puolitiehen, kun en osannutkaan sitä. Noh, lähettelen isille ja isi polttelee sitten - onnistuneesti.

Tuntuu hyvältä olla kotona. Lomalla oli ihanaa, mutta kun eilen yöllä kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle olin riemusta soikeana. Takana mahtavan ihana loma, erilaisia kokemuksia ja aivan uusia ajatuksia.

Valkoista hiekkarantaa, vanhaa kaupunkia, turkoosin sinistä vettä. Pizzaa ja pastaa. Ei yhtään simpukoita (kulta ei saanut lupaamaani helmisimpukkaa :P), eikä kanaa. Ei täytettyjä oliiveja. Eikä italiaanot/italiattaret puhuneet englantia! Eivät edes lentokentällä. Ja minä kun olin kuullyt, että sellaista on Ranskassa, en että Italiassa, noh - sellaista siellä kuitenkin oli.

Kullalla on varmasti kuun viimeinen viikonloppu vapaa, perjantaista maanantaihin. Oi ihanuutta, neljä päivää kultaa! Ostin punaista shamppanjaa.:)
Kamala ikävä!!!
Olisin eilen niin tahtonut nukkumaan kullan viereen, että olisin saanut painaa pääni kullan tyynylle ja kulta olisi silittänyt miun niskaa, kaulaa, hiuksia ja poskea.

Nyt riennän purkamaan laukkuja ja kirjoittelen lisää illemmalla.:)

Kohta kohta, aivan pian kohta - huomenna - istuksin lentokentällä ja sitten pian pian pian lentokoneessa, matkalla Italian Sardiniaan.

Kaikki pyykit on pesty, matkalaukku haettu valmiiksi, käyn pian kirjastossa kahmimassa matkalukemista ja sitten alan laittamaan tavaroita laukkuun.

Sain eilen hankittua: pattereita mp3soittimeen ja kameraan, laastaria (viittä eri kokoa, luulisi pärjäävän - ja uskokaa muuten huviksenne että tällä reissulla ei satu yhtään haaveria), särkylääkettä (sisko muistutti ettei sitä saa ottaa käsimatkatavaroihin, hyvä, en tiennytkään!, varvas-sandaalit.
Nyt hankittavana on enää se tärkein: aurinkorasva!

Hmm, jos käsimatkatavaroihin ei saa ottaa särkylääkettä niin mitenkä minä sitten kestän jos saan päänsäryn tai jos korviani alkaa koskea?:o
No, neljätuntia, ehkä sitten kärsin...Kai se on sen arvoista, sittenhän saa pian loikoa rannalla.:)

Ja iik, tänään menen autokouluun. En ole vielä lainkaan osannut asennoitua tähän. Mutta kai se hyvin menee. Ja eihän siellä vielä muuta tehdä kuin puhuta/kuunnella, joten No Hätä.

J soitti eilen, sanoi tulevansa ensiviikon viikonloppuna, juuri kun olen ehtinyt kotiutua, meille. Ahdistaa, mutta en voi sanoa ei, koska sitten J suuttuu ja en tahdo suututtaa J:tä. Kaikenlisäksi olen nähnyt J:n viimeksi uutenavuotena, joten ei pidä nyt alkaa niuhottamaan tiukasta aikataulusta.

Tuntui muuten erityisen lämpimältä tuolla jossain rinnan alla yhtenä iltana, kun kulta sanoi, että hänen veljensä pitää minusta kovasti ja että hänen toisen veljensä tyttöystävä oli kysellyt tulenko minäkin viettämään iltaa heidän kanssaan - tuntui kivalta, että minut halutaan mukaan yhteisiin juttuihin. Ja kullan äiti on sanonut, että olen kuin keijukainen tai balleriina, mikä lienee ehkä suloisin kohteliaisuus mitä olen kuullut.:)

Italian lämpö odottaa, aivan kohta on lähdön aika. Ylihuomenna. Hui! Jännittää.:)

Tänään hankin varvas-sandaalit, aurinkorasvaa, hoitoainetta (shampoota on), pinnejä ja ponnareita, kosteusvoidetta ja pattereita kameraan.:)

Ja käyn kirjastossa. Täytyy lainata vino pino kirjoja, että on tekemistä lentokoneessa ja iltaisin hotellissa.

Tulee kamala ikuva kultia, en tiedä miksi, mutta ikäväni on aina sitä suurempi mitä kauempana hänestä olen. Onneksi sitten kun palaan on vain reilu viikko siihen että pääsen kullalle näyttämään rusketusraitani ja juhlimaan yksvuotispäiväämme.:)

Mitä suunnatonta ihanuutta:

*lähden juhlimaan parhaimman ystäväni armeijan loppumista
*pääsen Italian lämpöön ensi keskiviikkona

ja parasta:
saan viettää kullan kanssa meidän vuosipäivää, kulta lupasi anoa sen töistä vapaaksi!<3

Mira<3Minna päivä
Mira&Minna päivä
...

Miran ja Minnan Rakkauspäivä.

Kulta toivoi hartia ja niskahierontaa yksvuotis lahjaksi.:D

Kävin eilen Ässän luona, Ässä on muuttanut. Asunto oli pieni ja huonon mallinen, mutta siltikin mukava. Ja parastahan on, että on se katto pään päällä.
Piha oli ihana, siinä oli pihakeinukin. Istuttiin siinä keinussa neljä tuntia ja höpisteltiin. Oli mukavaa.:)

Nyt pitäisi lähteä töihin ja sitten kiireen vilkkaan junalla kouvolaan. Huh, kun kesän aluksi mietin, että ei ole tekemistä niin nyt mietin, että koska tämä tekeminen ja juokseminen loppuu.:D
Tosin positiivistahan tämä on, että tekemistä ja puuhaa riittää. Ja ensi viikollahan pääsen sitten vain autuaasti olemaan lämpimään kenenkään ulottumattomiin.:)

Nyt lähden nauttimaan vielä hetkeksi auringosta Copperin kanssa ja sitten touhuilemaan töihin ym.

Lämmintä, aurinkoista, rakkauden ja ilontäyteistä viikonloppua toivonpi kaikille!:))

Viikonloppu kullan luona oli aivan fantastisen ihana.

Perjantaina käytiin rannalla ja palautettiin edellisen asunnon viimeinen avain joka oli miulla. Lauantaina kokosin kullalle hyllyn ja saatiin se kiinnitetty seinäänkin, erittäin taidokkaasti! Illasta grillattiin kullan veljen kanssa ja pelattiin betanqueta, oli huisin hauskaa. Sitten katsottiin jalkapalloa ja sain kuulla pienesti kunniani, kun sanoin kannattavani Ranskaa, koska Ranskalla oli paremman näköiset pelivaatteet (minen siis tiedä jalkapallosta mitään, enkä pidä siitä lajinakaan laisinkaan, joten suokaa minulle tämä turhanpäiväinen syy jonkin joukkueen kannustamiseen).:D

Sunnuntaina käytiin kullan veljen luona, minne kullan äiti oli tullut viettämään nimipäiväänsä. Oli sangen ihana äiti kullalla. Mie vain oli myös sangen hiljaista tyttöä, mikä ei yhtään ole minun tyylistäni. Mutta. Oli äitinsä kuitenkin tykännyt miusta vaikka en ollutkaan ollu puheliaana.:)
Hurjan kaunis oli kullan äiti, samanlaiset isot tähtisilmät ku kullalla.:)

Kahvittelun jälkeen lähdettiin kullan luokse syömään ja katselee elokuvaa. Oli erittäin hyvä leffa, ainakin alku. Loppu jäi näkemättä.;D
Ja kullan veli tulikin melkein "just in time" ikkunaan koputtamaan ja pyytämään ulos pelailemaan. Heh.:D

Olikin sitten tiukka ja haasteellinen ja hauska betanque matsi. Peli päättyi tasapelivoitoksi miun ja kullan veljen kesken! Tiittididii!
Pelin jälkeen mentiin istuksimaan vielä kullan veljen luo ja oli mukavaista, maistelimme hyvää juomaa nimeltä alkoholi ja loppuystä jo tanssimmekin ja pidimme hurjan hauskaa.:))
Tuli vihdoinkin otettua myös kuvia, minusta ja kullasta on niin vähän kuvia.

Ja pieni riitakin saatiin kullan kanssa aikaiseksi, mikä johtui vain siitä, että kulti ei ymmärtänyt miuta. Riidan sopiminen olikin sitten erittäin nautinnollista puuhaa. Niin, että mie aivan itkin. Tsiisus.
Kulta on super hyper hot.

..Kiitos rakas Jumala, että olet antanut minulle maailman kultaisimman ja ihanimman tytön jota tämä maa päällään kantaa ja kiitos, että olet antanut minulle, meille, voimaa ja uskoa tähän suhteeseen. Kiitos jokaisesta sekunnista jonka saan elää ja hengittää hänen vierellään.

-näin voisi päättyä iltarukoukseni, jos rukoilisin iltaisin.

Itseasiassa, joskus teenkin niin. Se on hassua. Sillä en usko Jumalaan. Tai uskon. Mutta en kuitenkaan usko. Enkä tahdo uskoa. Ja kuitenkin ehkä tahtoisin.

Siihen ainakin tahdon uskoa, että kun kuolemme, ei tämä kaikki voi jäädä vain tähän. Sen jälkeen on pakko olla jotain muutakin kuin tyhjää, olematonta. Ei mitään.

Ja niinkuin jo sanoin. Rukoilen minä joskus. Enkä tiedä onko siitä mitään apua. Ja välillä mietin, että ehkä minua joku suurempi voima kuulee. Välillä olen jopa varma siitä. Vaikka siltikin epäilen.

Ehkä tunnenkin itseni useasti, niinä harvoina kertoina kuin rukoilen, tekopyhäksi. Sillä kummallisesti nämä hetket joina rukoilen, ovat yleensä joko silloin, kun olen todella onnellinen ja kiitollinen jostain, tai toinen ääripää - jos olen hyvin surullinen, uupunut, vihainen tai pettynyt.

Ja kyllä. Nyt teen tunnustuksen. Minulla vihlaisee jokakerta omastatunnosta, kun joskus puhun niin vähättelevästi, rumasti ja epäkunnioittavasti Jumalasta.
Koska kuitenkin, joskus sitten, harvoin, minä rukoilen häntä. Kiitän tai haukun. Sätin ja pyydän apua. Ylistän.

Ja pelottavaa on, kun tiedän tuon vihlaisun johtuvan siitä, että joskus, pieniä hetkiä - minäkin uskon. Ja tunnen tehneeni väärin parjatessani Jumalaa.

Sillointällöin - pyydän Häneltä anteeksi ilkeitä sanojani, jopa ajatuksiani.

-

Ja tätä kirjoittaessani. Juuri nyt.

Tunnen itseni hivenen typeräksi.O_o