Oli ihana viikonloppu kullan luona. Namia spaghettia ja jauhelihakastiketta oli kulta laittanut torstai illaksi valmiiksi.:)
Perjantaina käytiin siellä L:n vanhempien luona. Huoh miten turha reissu... Noh, mutta oli mukavaista käydä kullan kanssa, tuli sellainen suloinen olo kun lähdettiin pois ja oikein tunsin selässäni sen katseen, kun katsoivat meidän peräämme kävelessämme pihalta autolle. Sellainen hyvä katse. Lämmittävä.
Ja kulta lähenteli miuta julkisesti ja sitten syytteli miuta lähentelystä! Hah.:D
Kaupassa käyminen. Se tuntuu kivalta. Kun kierrellään yhdessä hyllyjä ja kun pakataan yhdessä.
Perjantaina kullan ystävä kävi kylässä, Copper meinasi hörrätä itsensä ulos nahoistaan...Huoh. Saisi jo oppia ymmärtämään, että ei tarvitse olla kaikkien maailmanparasystävä. Mutta toisaalta, onhan se hyvä, että poika on sosiaalinen.:D
...tosin, välillä rasittavuuteen asti.:P
Otin kullasta ja Copperista kuviakin, kun Copper makasi kullan jalkojen välissä sohvalla. Se on kyllä ihan tajuttoman uskomattoman hellyyden kipeä ja tunkee kyllä pienimpäänkin rakoon itsensä. Höpö, kun luulee olevansa kääpiökokoa.;D
Lauantaina käytiin sitten metsässä ja Copsukkainen sai juosta. Kulta sanoi, että sen jäninpomppuloikkahypyt pitää kuvata videolle ja lähettää johonkin "haukimmat kotivideot" ohjelmaan.:P
Onhan se kyllä...niin koominen näky, kun tuollainen pienen lehmän kokoinen koira pomppaa tasajalkaa eteenpäin ja korvat nousee pystyyn ja..Ei sitä voi selittää, se on aivan naurettava näky kuitenkin.:D
Ja oltiin sosiaalisiakin, käytiin lauantaina ottamassa hiukan kuppia kullan ystävän luona. Ja opinpa, että shamppanja ei ole miun juttu. Yyy...:S
Paitsi vain ja ainoastaan sivistyneesti nautittuna. Mutta ei niinkuin lauantaina. Ei. Hyi.
Onneksi selvisin siitä krapulasta vaikka aamu yhdeksältä tuntui, että en hengissä voi selvitä.:D
Kotimatka sujui hyvin, tultiin bussilla vielä helsingin keskustasta kotiin. Melkein kolme tuntia matkaa, kaksi junaa ja se yksi bussi. Kyllä pitää nostaa hattua Copsu-Herralle, että se jaksaa olla niin kärsivällinen, kestää kaikki kolinat ja jytinät ja erilaiset ihmiset (kaikenlaisia sitä kanssamatkustajikseen voikin saada!..). Hieno poika. Haa, nauratti, kun bussin pysähdys-kello sai sen haukkumaan, näytti niin höpöltä, kun se makasi miun sylissä ja puoliksi toisella penkillä ihan rauhassa, melkein unessa, mutta kun joku painoi sitä pysähdys nappia niin se oiekin pomppasi pystyyn niinkuin jokin vääpeli, haukahti pari kertaa ja laittoi sitten takaisin makaamaan niinkuin mitään ei olisikaan tapahtunu.:D
Ja kulta kysyi eilen illalla suuren kysymyksen. Että tahdonko muuttaa hänen kanssaan yhteen ensisyksynä jos hän pääsee tänne opiskelemaan.<3
Tietysti.
Enemmän ku mitään, tahtoisin niin käyvän.
Hän on aarteeni. Häntä rakastan.
