Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Huomenna on vapaapäivä! Se menee kylläkin kokonaan pakkaamiseen, mutta eipä se mitään, olen jotenkin positiivisessa mielentilassa ja tällähetkellä pakkaaminen tuntuu jopa ihan mukavalta - ehkä koska olen jo voiton puolella.
Ostin eilen jätesäkkejä ja nyt kun lähden kotiin, aion heti ensimmäiseksi tunkea säkkeihin kaiken tarpeettoman romun ja roskan mitä olen laatikoista ja kaapeistani heittänyt lattialle. Miksi minä säilytän kaikki suttupaperitkin, sellaiset paperit, mihin olen nysvännyt yhden lauseen tai piirtänyt jonkin pikku kukkasen? Paperia on kilometritolkulla ja huomaan, että olen kamala piilottaja - piilottelen mm. karkkipapereita ympäri mitä omituisempia paikkoja: esim. kynttilänjalkoihin. Voi luoja. Järkyttävä tapa, se pitää karsia nyt heti pois.:D

Tänään oli englanninkoe. Muuten ok, mutta kun piti tehdä tiivistelmä artikkelista, joka käsitteli luomuruokaa en ymmärtänyt siitä mitään...En ole perehtynyt luomuruokaan edes omalla kielelläni, niin saatika sitten ymmärsin siitä mitään englanniksi. Joten, tiivistelmäni varmaan on aivan surkea, kun yritin omasta päästäni viekkailla mitä mikäkin tuntematon sana voisi aiheen yhtedessä tarkoittaa.
Ja tietysti suurinpiirtein puolet kokeen pisteistä tuli tuosta tehtävästä. Että onnea vaan - ei auta odottaa hyvää numeroa, mutta toivon, että se olisi mennyt kuitenkin läpi.

Tänään on ajotunti varttia vaille seitsemän, mennään anttilan parkkihalliin harjoittelemaan parkkausta.:D
Älkää ihmiset tulko nyt ostoksille autoinenne, pliis.x)

Olen niin onnellinen, että sain eilen sovittua sänkyasian niin hyvin, että saan sen heti maanantaina valmiiksi asunnolleni. Jee.
Sitten enää jännitetään vain sitä, että minä iltana isä saa ehkä työpaikaltaan pakettiauton lainaan, että saadaan roudattua miun muut tavarat ja huonekalut asunnolle. Ja jos ei isukki saa pakua, niin pitää äidin kanssa vuokrata se torstaina, mikä olisi aika v:mäistä, koska olisin ihan varmasti kaulaani myöten pahvilaatikoissa vielä lauantaina kun kulta tulee miun luokse.

Kulta lupasi tuoda miulle lainaan sähköisen ruuvinvääntimen. Hyvä hyvä hyvä, ei tarvitse miun rasittaa liiaksi pieniä (paino sanalla pieniä!) hauiksiani.xD

Lauantaina menen pikkusiskoni kanssa keskustaan ja sieltä varmaankin vielä itikseen, kun siellä on hinnat kuutamolla. Jospa löytäisin jotain mukavaa edullisesti kotiini.:)

Sain eilen kamalan migreenikohtauksen. Nyt lupasin. Itselleni ja kullalle. Menen ensiviikolla lääkäriin ja pyydän lääkkeet.

Voi vitsi, miulla on kerrankin jonkinlainen onnetar olkapäällä, olen kaksi päivää tuskaillut, että mitenkä saan haettua ostamani sängyn ja minne sen laitan ennen muuttoa ja ja...
Nyt asia järjestyi niin upeasti, että sängyn omistaja tuo sen minulle ensi maanantaina, suoraan uuden asuntoni ovelle! Mikä ihana ihminen!!!

Puhelu:
-Jorma (selvästi vanhempi mieshenkilö, möreä ääninen)
minä: anteeksi, mutta tavoittaako tästä numerosta Tiaa?
-Ei? (äänessä kysymysmerkki)
minä: ai..no...tuota, tämä saattaa kuulostaa hiukan typerältä, mutta: Minä olen ostanut sängyn ja en ole aivan varma onko Tiia tavoittelemani henkilön nimi (aloin miettimään, että ehkä se olikin vain henkilön käyttämä nimimerkki - kun luin sen vain sähköposti osoitteesta)...niin, tuota..että et mahda olla myymässä mustaa metallirunkoista parisänkyä?
-Jorma repeää puhelimen toisessa päässä ja kykenee hohotukseltaan sanomaan: ei, en ole myymässä sänkyä - mutta kiitos kun piristit päivääni! - ja lisää hohotusta
minä: juu, asia sitten tällä selvä, anteeksi että vaivasin
-Eipä mitään, toivottavasti tavoitat vielä oikean henkikön! -nikottelee vielä naurunsa kanssa

Voi jeesus...Olen minäkin yhdenlainen höpötiitterö.xD
"et sattuis olee myymässä parisänkyä?":D
haa

No, mutta muistanpa tuon puhelun loppuelämäni ja varmasti Jormakin muistaa vielä kuolinvuoteellaan, kuinka eräänä päivänä hänelle soitti nuori tyttö ja kyseli Tiia ja sitten sen jälkeen, että onko hän myymässä parisänkyä.:D

Tulin vasta koulkuun, viimeisille tunneille. Heräsin kahdeksalta aamulla pakkaamaan. Se on kamalaa!!!:O
En olis uskonu, et yhteen huoneeseen voi kätkeytyä niin rutosti tavaraa!

Noh, niin se kuitenkin on, että tavaraa riittää ja riittää. Mitenkä edes olisin voinut edes mahtua yksiöön?:D
Onneksi on tilaa. huh, luojan kiitos.

Huone jäi katastrofaaliseen kuntoon, iltaan mennessä en varmaan löydä ovelle tavaroiden ja laatikoiden keskeltä. Pitänee pitää puhelinta kokoajan lähellä, että voin soittaa pelastuspartiolle hätätapauksessa.:P

Ja saan avaimen vasta juuri maanantaina. hmh. Vaikka ei auta valittaa, sehän se virallinen päivä alunperinkin oli, että asiat menevät niinkuin pitääkin. Olisin vain niin mieluusti muuttanut perjantaina. Olisin saanut rauhassa sitten järjestellä paikkoja.
Mut ei niin ei. Kulta saa luvan tulla sitten laatikkoviidakkoon seuraavana viikonloppuna. Joutuu auttamaan miuta.;D
Kjäh kjäh kjäh.:D

Illalla varaan lentoliput Rovaniemelle, ihana päästä näkemään mummia ja pappaa. Ja serkkua ja tätiä ja kaikkia vanhoja ystäviä ja muita sukulaisia, sekä näiden eläimiä (heh).:)

Nyt riennän tunneille.

Aurinkoista tiistaita kaikille!:) Siellä on ihana ilma, jos ehdin pakkausten lomasta, lähden pitkälle lenkille Copperin kanssa.:)

Hmm, minä muuten pidin enemmän aikaisemmasta blogien sivuasetuksesta, vai mistä lie...kuitenkin se ulkonäkösysteemi, kun otsikointi oli harmaa ja jotenkin tekstit oli muutenkin "kehystetty".:)

Saadaan tänään tai viimeistään huomenna koulukuvat, ohhos, tulivat kyllä ihan tajuttoman nopeasti, yleensä niitä on saanut odotella pari kuukautta.:o

Torstaina alkaapi koeviikko. Englannilla. *nielaisu*
Ehkä se siitä...
Auttaisikohan sanakirjan syöminen, jospa oppisin paremmin. Sanoja alkaisi vain putoilla miun suusta.:D
Oikeassa järjestyksessä ja aikamuodossa..ja..ja...tietenkin!:)

Tein pari kurssimuutosta seuraavaan jaksoon. Pääsenpi maanantaina aikaisemmin ja menen kymmeneen keskiviikkona ja torstaina. Nice!

Huomenna pitäisi kuviksen ryhmän kanssa mennä Kiasman näyttelyyn. En tiedä ehdinkö koulun jälkeen, on niin paljon pakkauksia ym. Mutta, ehkäpä se asia lutviutuu. Mieluummin kuitenkin käyn näyttelyssä kuin kirjoitan jonkinmoisen esseen näyttelyyn liittyen.:s

Pikkusiskon lompakko jäi miun laukkuun. Huoh. Ylimääräsitä ajanhukkaa, kun pitää sekin viedä helsingin keskustaan keskiviikkona. Kaikki tällainen ylimääräinen juokseminen on pois miun pakkaamisista ja kokeisiin lukemisesta. Murh!
Tosin, näenpä sitten isukkia, mikä on kiva juttunen.:)

Ggrrrrrrrrrr...eräs hottis oli lähettäny miulle tuhmia kuvia. Ja näiden mielikuvien kanssa pitää kestää vielä 12päivää!!
Mihin piinaan laittoikaan miut!xD

Oli ihanan mukava viikonloppu. Pikkusysteri oli kylässä ja mie kävin lauantai aamuna ajelemassa kolme tuntia moottoritiellä ja maantiellä, oli ihan super jänskää ja hauskaa.:)

Ja käytiin lauantaina myös ikeassa, ostelin kaikkea ihanaa pientä mukavaa.:)
Lasikannun, jälkiruokakulhoja, lampun johdon ja liitäntäsysteemit ja lamppuja - jopa oikean kantaisia (:D), kaksi tiiviskannellista lasipurkkia - sokerille ja kahville, leikkuualustan, aterimet...Hmm...mitähän muuta?
Äiti osti miulle kattilasarjan ja veitsisetin etukäteis tuparilahjaksi.:))

Vielä pitää sitten ensi viikolla hakea verhot ja uunivuokia. Ja pyykkikori. Tajusin juuri, että tarvitsen pyykkikorin.:o

Matot...matotkin pitää hankkia.

Näin lauantai-sunnuntai välisenä yönä kamalia painajaisia...ihan järjkyttävän hirveitä...sairaita kerrassaan. Ja ku heräsin olin ihan yltäpäältä hiessä ja pulssi oli niin kova et tuntu ku sisällä olis jyskyttäny rahtijuna, hyvä kun ei sydän tullu rinnasta ulos.
Kulta sanoi, että stressaan liikaa kotiasioita... Niin kai teenkin. Kai kaikki kääntyy hyvin? Kyllä, kai.

Ensiviikon viikonloppuna mie saan kullan kanssa asuttaa miun asuntoa!!:)
Ja sain sen sängyn, missä on säädettävä sälepohja!!! Wihii! Pitää vain käydä ensiviikolla tai viikonloppuna ostamassa patjat siihen.:)

Saapi nähdä, millaisessa pakettimeressä joudutaan olee, kun muuttoauton tarkkaa päivää ei vielä tiedetä.:D
Tai ensviikon tiistaina...elämän kevät.

Olen saanu pakkauksen jo hyvälle mallille, tänään alkaa vaatteiden pakkaus ja harmaan PSkaapin tyhjäys. Vaatekaapiessa onkin se suurin työ...väsyn jo pelkästä ajatuksesta.:P

Keskiviikkona tai viimeistään torstaina pitääpi pistää osiin sohva ja pöytä, PSkaapit uskomukseni mukaan mahtuu sellaisinaan pakuun.:)

Tuoleja miun pitää hakea heti viikonloppuna!! Eip ole muuten millä istua keittiön pöydän ääressä.:D

Ja sinä sanot toiselle,

(sanot sen jälkeen
kun minä en
uskonut)

Rakastat.

Sinä sanot toiselle,

Sinä opit.
-näyttämään tunteesi.

Ja minä nauran sinulle.
-lujaa.

Sinä todella
osaat

valehdella.

-runoni ajalta jotain jostain kaukaa, mennyt. Ajatukseni osuvat lähelle Ässää, kun luen tätä.

Miten epäreilua, että ensin minä painin asian kanssa ja Ässä tukee ja vetää minua, sitten osamme kääntyvät.

Tahdon antaa kaikki voimani Ässälle

Ystäväni, Ässä parka. Juuri toipui eräästä naisesta, kauan paini unohtamisen kanssa ja nyt nainen lähetti hänelle viestin, että on nähnyt tästä unta ja että olisi mukava tavata joskus, kun ei pitkään aikaan olla nähty.

Voi ei. Tätä en olisi toivonut Ässälle.:(
Miksi se hemmetin narttu (anteeksi) ei voi pitäytyä siinä nykyisessään?! Miksi pitää kiusata toista?

Miten ironista elämä on.

Puhuimme pari viikkoa sitten Ässän kanssa kahvilla ja hän säteili pitkästä aikaa todenteolla ja kertoi, ettei ole Pitkään pitkään aikaa miettinyt tuota naista ja että on valmis haistelemaan uusia tuulia, eikä enää edes mieti mitä tuolle naiselle kuuluu jne.

Ja nyt. Nyt sitten tuo nainen tulee ja sekoittaa pakan.
Ja on varattu.

Mikä ihme....argh! Olen ihan sisäisessä myrskyssä Ässän puolesta.

Ehkä, koska olen aiemmin kokenut samanmoisen. Ja todellakin. Tiedän miltä se tuntuu.

Ässä pohti, mahtaako nainen ottaa yhteyttä vain kiusatakseen nykyistään (se ei olisi ihme). Vai ihan vain kiusatakseen Ässää?

Minä toivon. Neuvoin. Älä näe sitä naista.

Molemmat tiedämme, siitä ei ole kuin harmia, siitä tulee vain pahamieli.

Vaan. Mietin, miten Ässä mahtaa kuitenkin tehdä. Järjellä ajateltuna hän tietää olevansa kanssani oikeassa.

Kummalla äänellä on raskaampi sointu?

Tänään

tahtoisin
leikkiä

petoa.

Torstai toivoa täynnä. Tai niin ainakin sanotaan.

Kohta pian on viikonloppu ja sitten peian taas seuraava ja sitten seuraava jolloin kulta tulee miun luokse, 7.10! Wihii. Kädet ilmaan. \o/

Minun luokseni. Minun kotiin.:)
Minun kultani.

Pidän omistusmuodosta. Pidän, todellakin.

Vitsinkeikka, saatan saada sängyn, jossa on säädettävät päädyt, eli siis, että saa jalat tai pään säädettyä sähköisesti ylös. Vähän olisi luksusta.:D
...tiedä sitten, että miten pitkälle se toimii, kun kyseessä on ikea...:D
Mutta, hetkellinen ilokin on sentään kuitenkin ilo.:D

Aamulla oli kuvista ja voi että oli mukava tunti taas, niinku aina. Joskus, aika harvoin, mutta joskus kuitenkin miulle herää pieni kipinä siitä, että ehkä pyrin ja ehkä pääsisin taidekorkeaan. Tai sitten en, koen aina mielikuvissani vain nolon mahalaskun, kun mietin asiaa. Mutta, se kipinä joka joskus syttyy on mukavan tuntuinen, tänään oli taas sellainen hetki, kun opettajakin kehui miun kädenjälkeä ja sillä oli se sellainen loiste silmissä - sellainen, kun itselläni on, kun näen jotain mielestäni ihanaa/nerokasta/uutta/jännittävää. Pienen vilisevän sekunninsadasosan ajan olen joskus miettinyt mahdollisuutta sille, että opettaja kulkisi näyttelyssä oppilaiden kanssa ja esittelisi heille minun töitäni, kertoisi minun käsistäni.

Juuuuu, aika herätä päiväunista!

Maanpinnalle. Kyllä, juu. Täällä olen. Palauduin. Pienellä rytinällä, kuten aina.

Viimeinen teoriatunti tänään. Jes jes jes!!!
Nyt on jäljellä enää vain ajoja, saapi nähdä miten tiuhaan tahtiin niitä nyt saa, että siitä riippuupi sitten kortin saaminen.:)

Ikävyyyys, ikävä kultia. Ja kun ei tiedä, koska taas näemme.:/
Viikonloppuna kullalla olisi vapaata, mutta miulla puolestani ei. On ajotunti poikkeuksellisesti lauantaina ja sitten on aivan totaalisen pakko alkaa pakata tavaroita. Ja lukea, koeviikko alkaa ensviikon torstaina, että nyt sitten pitää käynnistää viime hetken pänttäykset. Positiivista kuitenkin on, että pikkusisko tulee viikonloppuna kylään, ihana nähdä sitä "äpärää" (älkää nyt kauhistuko, me puhuttelemme aina toisiamme jos jonkinmoisilla nimillä, mutta se on aivan silkkaa pelkkää huumoria :D).<3

Hih, kulta pohti eilen, että miten me mahdetaan mahtua asumaan joskus yhdessä kaikkien tavaroidemme kanssa. Tai siis, suoranaisesti kyse oli vain siitä, miten hänen kotisalinsa mahtuu meidän kotiin.;D
Muusta hänellä ei ole kuulemma murhetta, kunhan punttiskamat mahtuupi niin kaikki onpi kuulemma hyvin.:D
Haa, höpsökkä! Tietysti hänen punttiksensa saadaan mahtumaan saman katon alle. On menny lupaamaan, että tekee miulle sitten henk kojht treeniohjelmankin. Tsih.

Viikonloppuna pikakäynti ikeaan, jee, pääsen hipelöimään miun tulevia huonekaluja.:D

Ihanaa, että pian miulla on oma koti, sitten saanpi kultaa tännepäin ja saadaan tehdä kaikkia erilaisia mukavia asioita kuin kullan luona. Ja samojakin mukavia asioita. Toki.
Ja kulta voi tulla käymään miun luona viikoillakin, ei tarvitse enää laskea päivä seuraaviin vapaisiin viiknoloppuihin. Tuntuu maailman parhaimmalle ajatella, että jokupäivä mie saan herätä kullan vierestä kouluun. Tai saan olla laiska ja lintsata aamutunteja, jäädä vielä nukkumaan poski kullan poskea vasten, tai saan nipistää viimeisiä oppitunteja pois ja rientää kotiin - kulta odottaa siellä.:)
Ihanuutta.

Nyt pitäisi lähteä vielä viimeisille tunneille ja sitten nopeasti töihin ja töistä sinne teoriaan. Nyt miulle jää vihdoinkin lisää aikaa Copperille ja muille tärkeille asioille, kun ei enää tarvitse teorioissa juosta.:)