Äidinkielenkoe takana. Hyvä fiilis. Pääsin ainakin hyvään vireeseen kirjoittamisessa, joten luulen, että ihan hyvää numeroa voin odotella jaksotodistukseen.:)

Asunnon entinen omistaja soitti kesken kokeen, meinasin saada sydänkohtauksen, kun kännykkäni alkoi hälyttää - tietysti minun tuurillani olin epähuomiossa koejännityksen kourissa laittanut kännykkäni asetukset äänettömän sijasta koville äänille. Soittoääneni pauhasi kuin mikäkin laukkuni pohjalla ja tuntui, että minulta meni ikä ennenkuin sain sen vaiennettua. Käteni tärisi kirjoittaessa tuon jälkeen varmaan viisi minuuttia, kun tunsin takana istuvan närkästyneen katseen selässäni ja sivuilta tulevia kimmastuneita pälyilyjä ohimoillani.
Olen nolojen tilanteiden mestari.:P
Ja en koskaan totu siihen.

Soitin asunnon entiselle omistajalle kokeen jälkeen ja hänen tärkeä asiansa koski keittiön sokeripalaa.:D

Nyt lähden käymään kelassa, täytyy mennä tivaamaan, että missä on viimekuun opintotuki ja koska ihmeessä aikovat antaa päätöksensä asumislisästä. Toivottavasti asia hoituisi mukavasti ja helposti ja saisin konkreettisemman vastauksen kuin "en tiedä koska päätös tulee".
Kelan vastaus kyllä kaikkiin kysymyksiini tähänasti on "en tiedä" - tuntuu, etteivät siellä työskentelevät ihmiset todellakaan tiedä mitään! Kerran melkein jo meinasin kysyä, että mahtaako virkailija tietää sitten edes omaa nimeään...xP
Juu, olen välillä paha suustani. Mutta joskus alkaa hermostuttaa, kun haluaisi edes jonkunlaisen vastauksen. Minulle kelpaisi ympäripyöreä p*skan jauhantakin, kuten "en osaa tarkasti sanoa, mutta eiköhän viimeistään vuoden sisällä" (:D) paremmin kuin "en tiedä".
Kysyipä mitä vain niin vastaus on: en tiedä.
-laitanko tähän kohtaan kummatkin etunimeni vai vain toisen?
virkailija: ömh..en tiedä
-laitanko tähän nykyisen osoitteeni joka vaihtuu kahden viikon päästä vai uuden?
virkailija: *aivan tyhjä ja typerä ilme: O.o - mitä? osoite? mikä se on?* en tiedä
-ruksitanko tämän kohdan lisäksi myös tämän?
virkailija: *pyörii ahdistuneena tuolillaan, katsoo lappua ja seiniä, katsoo tuskastuneena minua* en tiedä
-onko tällä kohdalla jotain konkreettista merkitystä jonkun asian suhteen? en nimittäin ole ihan varma, että oliko se 5 vai 9päivä.
virkailija: *apua..* en tiedä
-tarvitsetteko kopion maksetusta vuokrasta jos en ennen sitä saa tukea?
virkailija: *kyllä minun pitäisi tämä tietää-ilme* - kuitenkin vastaus on - klassisesti- en tiedä

Että näin.:D

Noh, olen kuitenkin pinnistellyt jokakerta ja ollut ystävällinen ja kärsivällinen, siitä on joskus jopa ollut apua - tosin olen mielessäni suivaantunut siitä, että minun pitää puhua hänelle kuin lapselle ja pohtia itse ratkaisua kysymykseeni. tulee välillä sellainen olo, että annan itse vastausvaihtoehtoja ja virkailijan vastaukset ovat hiukan kuin "polttaa" tai "viilenee", sitten kun hipaisen läheltä oikeaa vastausta virkalija muistaa miten asiassa piti menetellä. Mutta vastauksen saamiseen menee aina kauan! Ja on turhauttavaa, kun itse en tiedä vastausta ja sitten ihminen, jonka pitäisi mielestäni tietää, ei myöskään kuitenkaan tiedä, tai hän joutuu soittamaan jollekkin toiselle henkilölle saadakseen vastauksen tms.
Vaikkakin, toisaalta. En ihmettele, etteivät osaa vastata kaikkiin kysymyksiin, koska lomakkeiden kysymykset ja täyttökohdat ovat epäselviä ja varmaankin ihmiselle, joka on vasta työnsä aloittanut on vaikea vastat kysymyksiin jotka tulevat "uusina" hänelle. Eli, annan osittain anteeksi heidän "tietämättömyytensä".:)

Noniin. Olipas tässä vuodatusta kerrakseen. Nyt lähden asioille ja töihin ja hakemaan avaimet ym ym.:)