Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Viikonloppu kullan luona, oli ihunaista.

Menomatka oli yhtä tuskaa, myöhästyin junasta, koska bussi tuli 20min myöhässä. Noh, onneksi miulla oli jonkinmoinen tuurinpoikanen matkassa, koska pääsin isän vaimon vanhempien kyydissä sitten hankoon.
Eilinen paluu sujui huomattavasti paremmin ja Copperkin matkausti taas niin hienosti. Miulle tulee aina hyvä mieli, kun Copper on nätisti ihmisten ilmoilla ja nyt kun se on vielä trimmattu ja laitettu, niin ihmiset hurjasti ihastelevat. Onhan se, komean komea poika, olen ylpeä.:))

Perjantaina käytiin kullan kanssa istumassa iltaa kullan ystävä pariskunnan kanssa, oli mukavaa, pelattiin aliasta sekapareissa, minä ja kullan ystävätär ja kulta ja kullan ystävän mies - minä ja kullan ystävä voitettiin!
Oli muuten äärimmäisen hauska peli!! Voi jeesus mitä sanoja sitä mieleen tulikin joistakin selityksistä..x)

Lauantaina käytiin katsomassa kullan ystävän vauvaa ja tuore äiti oli ihan otettu meidän ostamasta karvahaalarista.
Ja voi iik, mie olin ihan otettu siitä vauvasta!!! Aivan ihanan ihanan ihana!!! Mikä pikku mies, prinssi!<3
Oli paljon pojulla tukkaa.<3
Ja hymyili miulle, ihan uskomattoman leveää hymyä.<3
Kultakin huokasi vielä illalla sängyssä, että oli vain hurjan suloinen poika.;) hihii

Eilen sitten herättiin suhteellisen aikaisin ja aamupalan jälkeen lähdettiin lenkille Copperin kanssa. Poika juoksi kuin sähköjänis siksakkia metsässä niin, että rytisi. Ja vastaan tuli myös toinen koira, 8vuotias leikattu narttu, Copper yritti ensin tehdä innoissaan tuttavuutta, mutta kiinnostus sitten lopahti kahdessa minuutissa ja Copper ihan selvästi ajatteli ettei siitä nartusta ollut mihinkään, joten parempi jatkaa matkaa.:D

Kulta sai joulukortin joka oli osoitettu meille molemmille vaikkei saman katon alla asutakkaan, se tuntui mukavalta.:)
Ja kullalle näytti tuottavan suurta tuskaa pitää näpit erossa miun antamasta joululahjasta, piti oikein vannottaa, ettei saa avata ennen jouluaattoa!:P

Ei kyllä tunnu yhtään joululta, kun ei ole lunta maassa. En tiedä, johtuuko se siitä lumenpuutteesta vain, mutta ei, yhtikäs yhtään ei tunnu joululta. Perjantaina lähden Copperin ja Kaapon kanssa äidin luo, ehkä sitten alkaa jo tuntua joululta. Äiti on kuulemma laittanut kuusenkin, mikä tuntuu mukavalta, koska meillä ei moneen vuoteen ole ollut kuusta.

Oi että, oli nami nami salaattia ruokalassa, siinä oli jalapenoja (vai mitenkä ne nyt kirjoitetaan)...Nyt polttelee silleen mukavasti huulia.:D

Miulla on tässä jaksossa uskontoa, joka käsittelee etiikkaa ja arvoja. Selailin kirjaa ja siinä oli iso luku seksuaalisuudesta, mielenkiintoinen. En nyt vain enää muista, että mitä kaikkea siinä oli ja kirja ei nyt ole käsilläni, niin eipä siitä sitten nempää - joskus myöhemmin sitten. Odotan vain innolla nitä tunteja, jolloin käsitelemme sen seksuaalisuus kappaleen. Paitsi, että, ainahan on se mahdollisuus, että se hypätään yli - enkä yhtään ihmettelisi!

Olin eilen kahvilla Ässän kanssa, Ässä on rakastunut, Ässä seurustelee, Ässä on löytänyt pojan/miehen - joka kirjoittaa runoja. Tsih.<3

Ja sovittelin Nissenillä silmälaseja, kun Ässä haki piilareitaan. Turhamaisuus iski ja lujaa, nyt haluaisin itselleni silmälasit, vaikka miulla ei niinkuin näkövaikueksia tai mitään vastaavaa ole, ne vain näyttivät niiiiin hyvältä - vaikka itse sanonkin.:P
Saisin leikkiä itsekseni näpsäkkää sihteeriä.;)
Ja sielläpä oli vielä hyvä tarjous, kaikki merkki kehykset -50%!!

Ostin kullan ystävän vauvalle ihanan valkoisen karvahaalarin (ulkopuku), jossa oli hupussa korvat ja talkana pieni töpöhäntä - ehkä maailman suloisin nuttu!<3

Jaahas, ja eipä sitten viime perjantaina tullutkaan kalenterinaiset niinku olin suunnitellu, se tulikin lauantaina. Hmh!
Mutta eipä se mitään, murunen on nauhoittanut sen miulle.<3

Huomenna lähden pitkästä aikaa copsukan kanssa junailemaan kullan luokse, pakko myöntää, että helpompaa on ollut, nyt kun kulta on käynyt miun luona. Mutta, vuoroin vieraissa - jos näin voi sanoa.:D :D
Ja ollaanhan me jo Copperin kanssa viime vuoden ja kesän matkustelujen jälkeen ihan super reissaajia, että eiköhän tästä taas suoriuduta hyvin, niinku ennenkin.:)

Viime viikonloppu meni mukavaisesti, kävin lauantaina hehkuilemassa ystävän kanssa. Näin jopa Yhden, sekä hänen vaimokkeensa ym., mutta hahaa, miepä olen jo päässyt siitä yli ja ympäri, eikä tehnyt enää kuumaa eikä kylmää. Hän näytti onnelliselta - niinkuin aina ennenkin, mutta niin, siis, sekään ei enää häirinnyt miuta.:)
Hieman ennen poislähtöämme eräs heteroseurue lyöttäytyi meidän pöytäämme. Ihmettelin ensin itsekseni, miksi yksi mies siitä joukosta oli niin tuttu, kunnes tajusin, että sama ällötys oli jo kerran aikaisemmin tunkenut minun ja ystäväni seuraan vaimonsa kanssa ja kysynyt halauisinko lähteä kolmanneksi pyöräksi - ja kun silloin sanoin, ettei kiinnosta, ja että minulla on tyttöystävä, niin vielä yritti puhua, että jos vain sitten hänen naiselleen kaveriksi...O.o
Yyyy...

Ainiin, ja eilen työpaikallani eräs mies kysyi "no, jokos sä olet itelles äijän napannu?". Vastasin, "en ku mul on kaks vuotta ollut ongessa nainen". Siitä syntyi pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu, jota en nyt ehdi kirjoittamaan, koska englannin tunti kutsuu, mutta täytyy mainita, että epämääräinen parvi työntekijöitä riensi hetken päästä epätavalliselle kello puoli kuuden kahvitunnille.:D

Perjantaissa ollaan. Tuntuu aikasta mukavalta. Meinaan pitää totaalisen löhöpäivän. Miun karvainen lapsi tulee kotiin äidin luota. Käydään lenkillä ja tehdään hyvää ruokaa. Illalla otan kuonon kainalooni sohvalle ja katsellaan kalenterinaiset neloselta.:)
Sitten ihmisten aikoihin nukumaan, koska huomenna pitää yhdeltätoista olla keskustassa - ostamassa ne joululahjat...
Mitkä lahjat...kun ei miul ole viel edes mitään päätettynä?!:/

Täytyy nyt alkaa pohtimaan ankarasti.
Vanhempien suhteen en aio käyttää mielikuvitusta, annan molemmille perheilleni, isille ja äidille viinipullot. Se vain pitää vielä selvittää, että onko se isukki enemmän valkoviinin kuin punaviinin perään.. makuasiat...:D
Ja pikkusiskokin on jo kertonut mitä haluaa, joten sekään ei tuota päänvaivaa..
Mutta, muutamat ystävät ja kultanen...

Kultasen suhteen on miljoona tuhatta ideaa, mutta ikävä kyllä en omista niin paljoa rahaa, että kaikki miljoona tuhatta voisin toteuttaa.:D
Ehkä teen huomenna loton.xD

Nyt menen kuitenkin syömään, kävin vain pikaisesti hiukan raapustamassa, kun pääsin (tai lähdin) edelliseltä tunnilta aikaisemmin - ei ollut normi tunti, vaan auditoriossa järjestetty uskonto paneeli.

Peruttu aamutunti oli ihan mukava juttu, mutta nyt, peruttu enkun tunti ei ole enää yhtään kiva juttu!!! Aivan helkutin turha päivä! Ja kuitenkaan en voi nyt lähteä kotiin, koska myöhemmin päivällä on vielä äidinkieltä ja kuvista..pääsen koulusta vasta puoli viisi.
Murrr....

Tämä päivä ei muutenkaan ole nyt lempipäiviäni, joudun menemään illalla töihin, koska joudun korvaamaan eilisen vapaapäivän. Olisin mieluummin ollut töissä eilen, koska ihan saman työn joudun tekemään kuitenkin! Ja olen sisäisesti sitäpaitsi tottunut siihen, että torstai on vapaapäivä töistä - vaatii siis extra ponnisteluja jaksaa raahata luut pitkän koulupäivän jälkeen vielä epätavallisesti töihin. Täytyi oikein laittaa kännykkään muistutus, että töihin! ...olen ihan varma, että voisin hajamielisenä unohtaa sen, koska niin aniharvoin teen töitä torstaisin.

Ässästä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen, kun järjestin hänelle synttärit.. Olen hiukan loukkaantunut siitäkin.:/
Mutta, luulen, että hiljaisuuden takana on ihastus, joka on kenties edennyt ihastumisesta johonkin syvempäänkin ja pitää häntä kiireisenä - niin uskon. Täytynee illalla soittaa ja kysyä, mitä kuuluu.

Kylläpäs minä nykyään harvoin pääsen tänne bloggailemaan. Harmistuksen harmistus, mutta eipä voi mitään, kun koulussa ei enää ole hyppytunteja lainkaan, eikä miun koneen verkkokorttia ole vieläkään löytyny vanhempien muuton keskeltä.

Noh, mutta eipä miun elämässä mitään isoa ja mainittavaa ole tapahtunut. Kävin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa vanhempieni luona, siellä maalla. Oli ihan mukavaa, mutta en voinut olla miettimättä siellä ollessani, et olen onnellinen, nyt kun asun yksin.
He olivat kuitenki hyvin jo asettuneet sinne ja siellä näytti ja tuntui kodilta, eikä pienoinen ahtaus, mikä yläkerran asuinkunnottomuuden takia vallitsee häirinnyt juuri lainkaan. Ja oli mielenkiintoista illalla pimeällä mennä kynttilälyhdyn kanssa ulkorakennukseen pesulle.:D

Eilen oli itsenäisyyspäivä, aloitin yhdeltä suursiivouksen, järjestin olohuoneen uudestaan ja tulin sata ja yksi kertaa siihen tulokseen, että miun olohuoneen ikkuna on ihan väärässä kohtaa.:D
Se määrää ihan pakolla, että missä kohtaa miun sohvan pitää olla ja se on raivostuttavaa, koska haluaisin siirtää sen toiselle seinälle, mutta se näyttää ihan pösilöltä siinä, koska menee ikkunan kanssa tyhmästi.>:(
Pitäisi olla siirrettävät ikkunat.:D

Noh, sain kuitenki ne kolme viimeistä pahvilaatikoa viimeinkin purettua ja järjesteltyä olohuoneen kaapit. Viikonloppuna menen pikkusiskon kanssa ostamaan joululahjoja, jospa löytäisin jotain pientä joulu-kivaa kotiin, että pääsisin vähän tunnelmaan. Eilen ripustin mummolta saamani erittäin kauniin lasisydämen, joka on täynnä pieniä valoja, olohuoneen ikkunaan - se oli tosi nätti illalla, kun sen ja kynttilöiden valossa katselin linnanjuhlia.:)

Kultanen tuli lauantaina ja lähdimme heti tavaroiden kotiin viemisen jälkeen kaisaan. Oli...mielenkiintoista.:D
Tuli taas törmättyä kaikkiin tuttuihin ja pääsinpä mm. huomauttamaan yläaste aikaiselle fysiikanmaikalleni, että antoipi miulle huonon arvosanan kyseistä aineesta - murr, tsihii.:D
Positiivisesti yllättävää, että opettaja muisti minut.:D
Mukava opettaja olikin, parhaimmat fysiikan tunnit miun tähän astisessa elämässä.:)
Vaikka sainkin huonon arvosanan.;P

Kulta oli hiukan enemmän humalassa kuin koskaan ennen...Hih sillekkin! Tosin olen luvannut pitää asian omana tietonani, joten en voi ikävä kyllä kertoa parhaita paloja.xD
....vaikkakin, aika moni varmasti oli todistamassa kullan humalaa...:P

Sunnuntaina pikkusiskoni tuli kylään ja jäi yöksi, maanantaina kävin tekemässä ruotsin kokeen ja jotenkin jäi sellainen kutina, että se meni ihan hyvin. Tosin näitä kutinoitahan on ollut aikaisemminkin ja tulos kaikkea muuta kuin hyvä.:P
Mutta toivotaan, että se olisi mennyt kiavsti. Enkun koe oli viime perjantaina ja nyt tiistaina kirjoitin äikän prelin. Äsken pääsin psykan esitelmästä, meillä ei ollut koetta, vaan esittelimme tekemömme tutkimukset ja se meni ainakin hyvin, koska opettaja halusi käyttää tutkimustamme tenttimateriaalina - wihii.\o/

Nyt miulla on kamala nälkä ja taidan lähteä hyvin nopsaa kotiin syömään. Ja siivoamaan, sillä saan kaiketi vieraan illalla. En millään olisi tahtonut/jaksanut, mutta olin mennyt lupaamaan, enkä voi perua.

Haaveiltiin kullan kanssa yhteisestä kolmiosta ensi syksynä ja päätettiin, että otetaan heti asuntolaina, kun ollaan molemmat työelämässä ja laitetaan ihana rivitalo neliö itsellemme.:)

Ihunaa, kultanen tulee lauantaina.:>
Ja sovittiin, että mie menne kullan luo 15-17.12. Ja kuulemma Pitää, Täytyy ottaa copper mukaan.:D
Kulta on ihan lovena miun poikaan. Juu uh, se onkin kyllä sellainen hurmuri ettei toista moista olekkaan.<3

Eilen hurmuri täytti 4vuotta. Iso poika.:)
Kulla mielestä vielä ihan penikka.:D
Niin kyllä onkin...henkinen kehitys on jäänyt fyysisen kehityksen jalkoihin...aika pahasti.xD
Syntymäpäivän kunniaksi ei leivottukaan kakkua (lupasin leipoa viikonloppuna kun kulta tulee) vaan alettiin kaljuuntumaan. Nyt on jo hyvän aikaa ollut turkki jo kypsä nypittäväksi, mutta miulla on ollu niin kiirettä et se on jääny ja jääny. Eilen sain itseäni (tai pitäisi sanoa koiraa) niskasta kiinni ja aloitimme siis nypsyttelyn. Hyvän matkaa on pojalla jo niska ja selkä paljaana.
Saatiin epäileviä katseita ohikulkijoita aamulenkillä. Miettivät varmaan et mikäköhän sairaus miun koiralla on...kieltämättä näyttää puolinypittynä, turkki paikoittain ylikasvaneena aivan joltain syöpäläiseltä.:P
Mutta kohta naapurit sitten taas huomaavat, että ei se olekkaan "ruma ankanpoika", vaan kaunis "joutsen".:)

Ja käymme kennelrehun autolta hakemassa ensiviikolla, tai 12.12, pojalle 5kg lihaisaa rasvaa, sekä raakaa jauhelihaa, sekä naudan mahaa. Nam nam.:))

Taas viikonloppu takana. Mukavaa. Ja oli vielä niiiiiiiiiiiiin hyvä viikonloppu. Lauantaina trans-helsinkiä juhlistamassa uuden ystäväni kanssa (toivomukseni yhteydenpidosta siis toteutui, jihuu). Ihana ihminen.:)
Ja näin todella ihanan rakkaan ystäväni, jota en ole nähnyt kahteen vuoteen!! Rutisteltiin toisemme melkein hengiltä. Ja ihmeteltiin, et miten sitä ollaan muututtu niin erinäkösiksi.
Oli kuulemma kyllä huomannut miun farkku"haalarin", mut ei ollu miuta tunnistanu silti.:D
Ja miekään en meninannu häntä tunnistaa, ku naamaan oli tullu reikiä ja tukka oli muuttunut tummaksi ja ja ja. Mutta ihanaa, lupasimme pitää enemmän yhteyttä.<3
Jotkut ihmiset vain säilyy, pysyy ja on ystäviä, vaikka välillä ei pitkään aikaan näkisikään - se samanlaisuus ei katoa. Kun toiset taas muuttuvat, kasvavat ajattelemaan ja näkemään eritavaoin, se sellainen tietty yhteys katoaa ja vieraannuttaa.:)

Tänään tulee ikkunankorjaajat, toivottavasti käyvät korjailemassa tällä välin kun olen koulussa, tahtoisin nimittäin mennä pienille iltapäiväunille ennen töihin menoa ja olisi epämiellyttävää herätä siihen, että lauma huoltomiehiä tulee yleisavaimillaan miun kotiin kesken miun unien.:P

Ja nyt, kouluhommien pariin.:)

Minulla on ogelma? Meillä on ongelma? Minulla? Meillä? Minulla?!

-Minulla on ongelma.
Enkä nyt tiedä, olenko kamala ihminen. Olenko vaatimassa? Painostamassa? Pakottamassa?! Onko minulla oikeutta omaan mielipiteeseeni? Kuuluuko asia minulle mitenkään, ollenkaan, yhtään?

Ihanat kuusi päivää kullan kanssa ja sitten, eilen, juuri kun kulta on lähdössä pois, hän sanoo, että haluaa muuttaa kanssani yhteen jo ensi syksynä.
Ihanaa, ehkä maailman ihaninta.

Sitten.
Sanon, että en tahdo olla mitään muuta kuin nyt olen. Ja tarkoitin sillä sitä, että tahdon olla hänen tyttöystävänsä. Tyttöystävä. En kämppäkaveri, jonka kanssa hän muuttaa yhteen, koska "asuinkustannukset ovat pienemmän" tms. Ja se sopii. Tai pitäisi sanoa, "sopii" - nimittäin:
olen tyttöystävä kaikille muille, paitsi - hänen isälleen. Isälle ei kerrota, ei ikinä, ei koskaan.

En ole aiemmin juurikaan keskutellut kullan kanssa siitä, että hänen "pitäisi" kertoa seksuaalisuudestaan isälleen. Mutta nyt. Nyt minusta todella tuntuu, että hänen pitäisi.

Ja olen siis vaatimassa häntä katkaisemaan välinsä isäänsä.

Enkä mielestäni ole.

Enkä ymmärrä, enkä käsitä, enkä voi tietää - emmekä kuulemma sitten varmaankaan voi muuttaa yhteen.

En minä tarkoita, että vaadin häntä kertomaan, enkä minä tahdo häntä painostaa, saatika sitten pakottaa. Ja nyt tuntuu, että kiristän häntä. Enkä tahdo kiristää. En en en. Mutta toisaalta, kiristääkö hänkin minua?
Tai kumpi tässä nyt painostaa ja ketä, kummalta vaaditaan ja mitä?

Minulla on kuitenkin syyni siihen, että haluaisin hänen kertovan isälleen:
1.uskon, että hänen isänsä hyväksyy hänet
2.minua loukkaa se, etten saa olla kokonaan osallisena kullan elämään - hän peittää minut
3.entä jos joskus menemme naimisiin?
4.isompi entä jos: entä jos haluamme/saamme jsokus lapsia?
5.minun mielestäni vanhempien tehtävä on rakastaa lapsiaan juuri sellaisina kuin he ovat ja tahtoisin/toivoisin, että kultakin saisi olla kokonainen itsensä, kokonainen tytär isälleen - minun mielestäni kultani on ansainnut täyden rakkauden, hyväksynnän, juuri sellaisena kuin on. Mielestäni myös kullan isällä on oikeus saada olla osana tyttärensä "kokoelämää", tietää, että hänen tyttärensä on onnellinen minun kanssani, että minä olen hyvä hänen tyttärelleen.
6.olen tukena ja turvana, sylinä ja suojana, taistelijana kultani vierellä
7.minusta olisi myös kullan isälle reilumpaa kuulla asiasta kullalta, kuin joskus jostain muualta
8.en tahdo, että hänen isänsä tietämättömyys rajoittaa meidän yhteistä elämäämme

Noin, siinäpä ne syyni.

Ymmärrän toki kultani syyn/syyt olla kertomatta isälleen, enkä yhtään väheksy niitä.

En kuitenkaan ole sanonut, tai pyytänyt tms, että hänen täytyisi kertoa tänään, huomenna - tai edes ensi kuussa. Ensi syksyynhän on aikaa.O.o

Argh...*tuntee itsensä huonksi, pieneksi ihmiseksi*