Tänään oli kansallisia Euroviisufinaaleja ja semifinaaleja ennätyksellisesti 13:ssa viisumaassa. Me aloitimme Suomesta, siirryimme Ruotsiin – välillä vilkaisimme Norjaa – kunnes Islannin kautta matkasimme Viron finaaleihin.
Illan paras biisi kuultiin Viron finaalissa. Se ei voittanut tänä vuonna, sillä se voitti viime vuonna. Ja voittikin silloin koko kilpailun! Kyseessä oli virolaisen naisen esittämä Hard Rock Hallelujah pianolla, viuluilla ja sellolla säestettynä.
Herranjumala, että Hallelujah soi upeasti!
Julkaiskaa tämä versio äkkiä levyllä tai downloadattavana. En ole koskaan pitänyt Lordin alkuperäisestä, mutta tämä täysin toisenlainen versio löi ällikällä.
Mutta sitten se huolipuoli.
Ruotsin karsinnat ovat olleet monta vuotta Euroviisujen parhaat. Niistä on ottanut oppia koko muu Eurooppa, tänä vuonna myös Norja, jossa isot jäähallit ovat olleet täynnä tuhansia bilettäjiä ja karsintojen tv-tuotantoon on satsattu paitsi rahaa myös talenttia.
Vaan mitä tekee tämän vuoden Euroviisuisäntä?
Taapertaa viikko viikon jälkeen Tampereen Tohlopissa piskuisessa studiossa kahden tuulikoneen voimalla.
Miksei jo semifinaaleja järjestetty isoilla areenoilla, jolloin olisi saatu paitsi isot yleisömassat mukaan myös harjoitusta toukokuun finaalia varten?
Nukummeko taas pommiin?
Tuleeko viisufinaalista Waterloomme?
***
Blogin yön biisi: Željko Joksimoviæ: Lane Moje
