Ostan, siis olen.

Olemme keksineet mieheni kanssa uuden harrastuksen. Ajelemme pitkin Espoota ostelemassa kaikkea uutta uuteen kotiin ja seuraavana päivänä palautamme ostokset. Esimerkiksi digiboxi. Valitsimme oikein hyvän, mutta meille varattua boxia hakiessamme Stockmannin nuori miesmyyjä tokaisi puolihuolimattomasti ja juuri oikeita kohtia painottaen ”ai siis tämän VANHAN mallin, jossa on VÄHEMMÄN muistia EIKÄ hdmi-liitäntää?”

Menimme seuraavana päivänä takaisin Stockalle, iskimme pöytään lisää rahaa ja vaihdoimme boxin siihen UUTEEN malliin, jossa on ENEMMÄN muistia JA hdmi-liitäntä.

Seuraavana päivänä palautimme kahvinkeittimen. Olimme vahingossa napanneet eri värisen kuin halusimme.

Kaikkialla saimme erinomaista palvelua. Sekä ostaessa että palauttaessa. Mutkattominta miespariin suhtautuminen oli Stockmannilla, mutta mainiosti pärjäsivät myös Gigantti, Kodin Ykkönen, Markantalo ja Musta Pörssi. Parhaimman näköiset myyjät olivat ehdottomasti Gigantissa ja hauskinta oli Mustassa Pörssissä. Jälkimmäisen naismyyjä olisi halunnut saman astianpesukoneen kuin valitsimme, ”kunhan saan miehen vakuutettua, että tarvitsemme juuri tämän”.

Minulla meni mieheni vakuutteluun alle minuutti.

Kaiken tohinan keskellä olemme vahvistaneet avoliiton kaltaista suhdettamme.

Ei, emme menneet kihloihin. Pitäähän asioilla olla tärkeysjärjestys!

Yhdistimme Stockmann-tilimme yhdeksi, yhteiseksi tiliksi.

Tosin luotottomaksi.

Mieheni on oppinut tuntemaan minut liian hyvin.

***

Blogin lomapäivän biisi: José González: Heartbeats