Me muutamme!

Nyt se on virallista!

Allekirjoitimme tänään asuntopaperit.

Muutamme elokuussa Slinnaan!

Mieheni on hakenut asuntoa Slinnasta jo varmaan 10 vuoden ajan, joista viisi viimeistä yhdessä kanssani, ja nyt sitten tärppäsi. Satojen hakijoiden joukosta meidät – tai oikeammin mieheni – valittiin Suomen toiseksi suosituimman turistikohteen ja City-lehden lukijoiden mielestä Helsingin kauneimman kaupunginosan asukkaiksi.

Olen samaan aikaan onnesta ymmyrkäisenä ja kauhusta kankeana.

Muutto Slinnaan on enemmän kuin vain muutto uuteen asuntoon (tai siis 1700-luvulla valmistuneeseen). Nyt muuttuu myös asenne elämiseen ja asumiseen, kun palvelut eivät olekaan vieressä 24/7 kuten nykyään. Samalla elämäämme alkaa aikatauluttaa Slinnan lautta, joka talvella kulkee vain tunnin, pahimmillaan 70 minuutin välein.

Mutta en valita, en totta viekööt! Saimme karunupean vuokra-asunnon, josta avautuvat mykistävät näkymät niin Slinnaan kuin Helsingin edustalle. Samalla asuntomme neliömäärä liki tuplaantui. Ja se ympäristö! Odotan jo innolla syksyn myrskyjä, kun voimme kävellä Kustaanmiekan kärkeen katsomaan kuohuvaa merta. Tai niitä sumuisia iltoja, kun Slinnan kirkon majakkatornin valo halkoo Slinnaa. Ja kyllä, odotan jopa niitä ensimmäisiä marraskuisia aamuja, kun tarvon rännässä ja tuulessa kiirehtien aamuseitsemän lauttaan.

Tai no, ehkä kerron niistä sitten marraskuussa. Ja vähän toisella äänensävyllä.

Anyway, elämämme meni kertaheitolla mullinmallin. Nyt pitäisi löytää vuokralaisia nykyisiin asuntoihimme, hankkia t-mallin digiboxia, löytää saarelle suostuva muuttofirma, tehdä osoitteenmuutoksia jne, jne, jne.

Kaiken keskellä tajusin, ettemme homoina muodosta avoparia. Niinpä olen vain pahainen alivuokralainen, jonka mieheni voi heittää milloin tahansa ulos rantakallioilta löytäneen adoniksen tieltä.

Siispä nuoret ja salskeat. Pysykää poissa S-linnasta!

Pliis.

***

Blogin päivän biisi: Opus III: It´s A Fine Day