Keskustelupalstan puolella puhutaan kumppaniparin ammateista.
Meilläkin ne ovat ihan erilaiset.
Miehellä on vaitiolovelvollisuus ja minulla salassapitovelvollisuus. Siksi emme kamalasti puhu töistämme. Paitsi nyt. Olen nimittäin löytänyt itselleni uuden ammatin.
Haluan kotirouvaksi!
Mies on ollut neljä päivää töissä ja mitä minä olen siinä ajassa ehtinyt. Vaikka mitä! Olen puunannut kodin jopa kynsiharjaa käyttäen, löytänyt asuntooni mukavan tuntuiset vuokralaiset, täyttänyt vuokrasopimukset valmiiksi, ollut yhteydessä verottajaan, ottanut tarjouspyyntöjä muuttofirmoista, lohkaissut takahampaani, varannut ajan hammaslääkäriin, teetättänyt avaimia vuokralaisille, kartoittanut siivouspalveluja tarjoavia yrityksiä, sopinut grilli-illasta ystäviemme luona, perehtynyt hdmi-liitännän merkitykseen ja lukenut elokuun Cosmopolitanin.
Miksi tyydyn olemaan keskinkertainen ammatissani, kun voisin olla täydellinen kotirouvana?
***
Blogin illan biisi: Mascara: Erittäin Hyvä (Ellei Täydellinen)
3 kommenttia
sleepygay
20.7.2007 01:03
Olisi ihanaa olla kotirouvana. Ei vain rahat riitä siihen. Jospa minä nyt keskitynkin saamaan kultin kunnolliseen kouluun, jotta voin itse jäädä hoitamaan kotia ja karvaisia lapsiamme. Ja kukaties, ehkä jonain päivänä ihan oikeita kaksijalkaisiakin. :)
audinkopoika
20.7.2007 16:06
Kotirouvana olo tuntuu kyl kivalta ajatukselta...
Entäs kun olet ollut vuoden siin ammatissa, viisi vuotta...Voisi tulla kaipuuta ihmisten ääreen...
pelsepuuppi
22.7.2007 12:56
mulla oli pitkään haaveena olla edustusrouva. seukkasin sillon taiteilijan kanssa ja unelmoin et olisin aina avajaisis pinkis jakkupuvus ja maailman suurimmas valkki-nutturas edustanu. mut ero tuli ja nyt edustan vaan itteeni.
ja BTW luin vast nyt tätä ekaa kertaa ja sisso olen kade et jotku muuttaa suomenlinnaan.. se olis unelmaa (jos asuis viel hesassa).