Vuoden tärkein päivä oli eilen.
Olin valmistautunut hyvin. Käynyt tutkimassa paikkoja etukäteen, suunnitellut reittini huolellisesti, tarkistanut raitiovaunun aikataulun ja laittanut kaksi herätyskelloa herättämään.
Ja siellä minä taas seisoin.
Kello 07.52 Stockmannin kellon alla.
Kellon lähestyessä H-hetkeä tunnelma oli melkein harras. Ihmiset vain seisoivat hiljaisina ja häpesivät.
Jonottaa nyt Hulluille Päiville!
En ymmärrä, mitä hävettävää siinä on? Vain amatöörit menevät ruokatunnilla tai töiden jälkeen karmeaan tungokseen. Aikainen shoppailija parhaat mallikappaleet nappaa. Tosin tänä keväänä mallikappaleita oli heikonlaisesti. Mukaan lähti vain muutama Gantin yläosa, sillä Hilfigerit olivat liian pieniä – eivät vatsasta vaan yllättäen hartioista!
Jos vuosi sitten olin se isovatsainen Hilfigerin t-paidassa (kts. blogini 5.4.2006), niin tänä keväänä olen harteikas hunk Gantin neulepuserossa.
Hahhahhaahhaaaa!
Loppumetreillä ostin vielä parit Mignon-munat ja ison Samsonite-trolleyn.
Otsikointi.
Mikä ihana tapa saada ihmiset lukemaan huonoja tekstejä.
***
Blogin päivän biisi: Pet Shop Boys: Absolutely Fabulous (Single Version)
2 kommenttia
martin
29.3.2007 19:43
Hahhahhhaaahaaa! (Tekstisi ei ollut niin huono kuin luulet.) ...
Kauneuspilkku
29.3.2007 22:23
Tekstisi ovat yleensä hauskoja lukea, jopa vakavat asiat saat paketoitua näppärästi muutamaan riviin.
Itse en ole enää vuosiin käynyt hulluilla päivillä tai koko tavaratalossakaan, muuta kuin poikkeustapauksessa.
Minusta hullut päivät kuitenkin tulivat alas päin jo kymmenen vuotta sitten. Parit ihan ekat tarjosi jotain uutta ja todella hyvää tavaraa edullisesti.