Pirulle pikkusormi

Ympyrä on sulkeutunut.

Parikymppisenä pukeuduin aina – siis aina – pikkutakkiin, sillä halusin peittää laihuuteni. Painoin alle 60 kg. Nyt liki nelikymppisenä olen taas pukeutumassa pikkutakkiin. Nyt peittääkseni vatsakkuuteni.

Olen tänä keväänä ostanut uusia (ja väljempiä) vaatteita enemmän kuin ikinä – ja lisää hankin taas tänään. Mieheni oli jo huolissaan, että ovathan taloutemme jatkossakin erillään.

Ehkä ovat, ehkä eivät. Varasin nimittäin meille ajan pankista.

Haemme yhteistä asuntolainaa!

Saas nähdä, miten pankissa suhtaudutaan miespariin.

Vannotin epäilevälle miehelleni, ettei lainan hakeminen tarkoita mitään. Meidän ei tarvitse rynnätä asunto-ostoksille, mutta onpahan lainalupaus taskussa, jos sattumalta näemme sunnuntaikävelyllä kiinnostavan asunnon.

Olenkin jo suunnitellut ensi sunnuntain kävelyreitin. Se lähtee täältä nykyiseltä kotialueeltamme, menee Pikku-Huopalahden ja Niemenmäen kautta Etelä-Haagaan ja tulee Ruskeasuon - sekä Laakson kallioiden - kautta takaisin lähtöruutuun. Seuraavana sunnuntaina lähdemme fillareilla Lehtisaaren läpi Tapiolaan ja sieltä Lauttasaaren kautta takaisin kotiin.

Pitää nimittäin vähän avittaa sattumaa.

Muuten asumme täällä vielä nelikymppisinäkin.

Mihin ei ole kovinkaan montaa vuotta aika.

Jo ensi yönä Ranneliikkeessä olevaan käyntikorttiini päivittyy ihan uusi lukema.

***

Blogin päivän unohdettu klassikko: The Blue Nile: Tinseltown In The Rain (12" Version)