Pylväs.
Tanssii tähtien kanssa -studiossa on tasan yksi pylväs.
Tietenkin se pönötti koko sunnuntain lähetyksen edessäni.
Onneksi viereen tuli istumaan neljä Scandinavian Hunkia, joista yksi oli todella namu. En oikein tiedä vilkaisiko hän välillä minua vain vieressäni istuvaa isoryntäistä työkaveriani.
Varmaankin minua.
Ainakin edessäni meinasi alkaa seisoa muutakin kuin se pylväs.
Ohjelman jälkeen eksyimme nuorten heteropoikien täyttämään Hiutale Baariin Annankadulla. Aivan ihana paikka! Perun sanani, että mies on parhaimmillaan yli 30-vuotiaana. Kyllä mies voi olla parhaimmillaan myös noin 24-vuotiaana.
Jatkoista Lostarissa en sitten enää mielelläni puhuisi. Muistan ilmoittaneeni jollekin mukavalle naiselle tämän olevan lesbo (ei ollut, oli erään kapakan ex-toimari), konttasin automaatista voittamieni pikkurahojen perässä ja tulin jollain ihmeellä kotiin kaatuakseni keittiön lattialle riisuessani kenkiä. Nukuin loppuillan lattialla, sillä mieheni ei halunnut viereensä tupakalta ja uunituoreelta viinalta haisevaa ukkoaan.
Seuraavana aamuna meillä oli lainaneuvottelut pankissa.
Saas nähdä, miten käy.
Haisin kuin rankkitynnyri, joten jos saan pyytämäni huomattavan kokoisen asuntolainen, olen todella luottokelpoinen.
Tai pankkini epätoivoinen.
Mutta nyt mä lähden Ruotsiin.
Parantelemaan suhdetta mieheeni, joka häpesi minua koko eilisen aamun.
Ja inhosi loppupäivän.
Anteeksi.
***
Blogin päivän biisi: Freestyle: Vill Ha Dej
