Olipahan viikko.
Maanantai ja tiistai vielä menivät tavalliseen tapaansa, mutta keskiviikko-iltana piti hyvästellä entinen asiakas.
Yleensä yhteistyökumppanit tulevat ja menevät ilman suurempia tunnekuohuja, mutta tämä asiakas oli poikkeus. Niinpä illastakin muodostui poikkeuksellinen. Söimme tolkuttomat määrät rapuja, joimme hirvittävät määrät juomia ja höpötimme pitkälle yöhön asti tolkuttomia.
Ilta oli ihana!
Minulle jäi haikean mukava muisto näistä ihmisistä ja kaikesta siitä, mitä viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana olemme tehneet. Aina ei ollut helppoa, mutta parhaimmillaan muistot ovat todella hyviä.
Voi että.
Viikon rutiineja sekoitti myös saamani puhelu. Minua pyydettiin työhaastatteluun.
Kaiken kiireen ja krapulan keskellä piti tehdä ceeveetä, koota työnäytteitä ja miettiä tulevaisuuden toiveita.
En usko, että päätyvät minuun.
Ilmoitin potevani neljän kympin kriisiä, olevani vähän hukassa tulevaisuuden työtavoitteitteni kanssa ja muutenkin olin kaikkea muuta kuin dynaaminen.
Haastattelun tärkein pointti tuli viime metreillä, kun minulta kysyttiin ohimennen elämästäni - miten minulla menee.
Minulla menee hyvin. Olen onnellinen.
Eikö se ole kuitenkin kaikkein tärkeintä?
***
Blogin päivän biisi: iiO: Is It Love (Extended Club Mix)
