Teimme tunnin menomatkan 70-luvulle.
Katsoimme dokumentin ”Elämän kevät” Yle ykköseltä.
Siinä seurattiin Kalliossa asuvan 16-vuotiaan Kalen elämää vuonna 1976. Sen ajan mukaisesti kerronta oli hidasta ja juonto punaista. Mutta ei se minua haitannut – minä bongailin lapsuudenmuistoja; Flora-tarrat jääkaapissa, Suosikki-julisteet seinällä, C-kasetit kirjahyllyssä.
Oi että, ihan niin kuin meillä espoolaisessa Arava-asunnossa 70-luvulla!
Dokumentin loputtua ohjaaja muisteli dokumentin tekoa. Samalla paljastui, että päähenkilö, Kale, kuoli kymmenen vuotta dokumentin tekemisen jälkeen.
Antoi kovin tumman jälkimaun muisteloille.
Samalla aloin miettiä, että jos 16-vuotiaana elää elämänsä kevättä, niin mitä elää 38-vuotiaana?
Elämänsä elokuuta?
Elokuu on vuoden parasta aikaa. Onko tämä siis myös elämäni parasta aikaa?
***
Blogin päivän biisi: Supermax: Love Machine (12” Version)
