But there is no-one... no-one in all of Berlin who is more deserving

Maailma on hassu paikka. On paljon asioita, joista todella pidän, kuten Leevi eli lähinnä siis Gösta Sundqvist. Olin ajelemassa ystävieni kanssa, kun toinen sanoi että tulee niin kaunis kappale että laittaa lujempaa. Olin ollut hummaamassa kolme päivää, eli olin kovin herkässä mielentilassa. Kuulin ensimmäistä kertaa kappaleen 'Pimeä tie, mukavaa matkaa'. En ymmärrä miksen ole sitä aiemmin kuullut. Tai muista. Se on kaunis kappale. Molemmat nieleskelimme kyyneleitämme ystäväni kanssa.

Edelliseen vuodatukseen liittyen, tänään taas Leeviä kuunnellessani tajusin että 'Rin Tin Tin' on siihen oikeastaan täydellinen soundtrack. 'En tahdo sinua enää' on se hetki kun molemmat muutimme pois kaupungista, molemmat eri suuntiin, eri junilla eri asemille.

Mutta se oli siinä. Koska olen myös toivoton romantikko olen sangen innoissani eräästä ihmisestä. Emme ole vielä tavanneet, vasta netin välityksellä puhuneet. Olen hyvin innoissani vaikka samalla tietysti hyvin skeptinen. Minä en ole sitä sorttia, kuka tapaa ketään netissä (kuten varmaan jo sanoinkin). Ja silti. Asun parhaillaan aika pienessä kaupungissa, jossa ei varsinaisesti ole mitään gay-sceneä. Ja sekin häviävän pieni scene mitä on, on .. ei minulle tarkoitettua.

Minulla on tiukat kriteerit potentiaalisen kosijani suhteen. Niin ulkonaisesti kuin muutoinkin. Minulla on myös omat kriteerini, ei niin tosissaan luotuja, joiden suhteen en ole niin tarkka. Tämä henkilö, jonka kanssa olen parhaillaan pitänyt yhteyttä, on juuri.. Hänessä yhdistyy ne ei-niin-todelliset kriteerit sangen sopivalla tavalla. Sekä muutoin ne kriteerit, joista pidän kiinni ihan tosissani, tuntuvat olevan kohdallaan. Olen salaa, enkä edes niin salaa innoissani. Ja samalla hyvin skeptinen. Koska turpiinsa voi ottaa taas. Toisaalta en anna sen häiritä minua liikaa, sen skeptisyyden. Sanotaanko näin että se minun skeptisyyteni toimii nimenomaan kilpenä. Jos asiat menevät ei-hyvin, se ei haittaa koska tiesin niin käyvän. Jos asiat menevät hyvin, se on mieluisa yllätys. Vähän niinkuin Leena Rehumäki. Ja minä ansaitsen nyt kaikkea hyvää. Ja hiukan olen kuitenkin myös optimistinen kaikkien kyynisyyden suonsilmien keskellä. Mitä jos natsaisi kuitenkin..

"He will hold me fast
I'll be home at last
Not a loser anymore
Like the last time
And the time before"

Teen juuri raparperimehua juhannusjuhliin. Ja mietin, mitä nauttisi sen kupeessa. Kuohuvaa, tietysti, mutta mitä sorttia? Ja kuinka paljon? Perjantaina on kuitenkin skumppa-mansikka aamiainen. Ja silloin olisi mukavaa jos olis La Jaraa mutta sitä ei saa. Moët taitaa olla liian kallista, Lanson olisi edullisempaa mutta mutta.. kyllä se Moët on parempaa.

Olemme sopineet kuohari-treffit netti-tuttavuuden kanssa. Kuohuviini on niin hyvää, että ankeakin sokko-treffi muuttuu siedettäväksi.