Mietin mitä teen vuorotteluvapaan jälkeen. Palaanko arkityöhön vai heittäydynkö vapaaksi taiteilijaksi. Joka toinen päivä olen villi ja huoleton ja ajattelen että elämä kantaa kun on kantanut tähänkin asti; siis vapaa taiteilijuus kutsukoon. Joka toinen päivä murehdin olenko typerä ja naiivi kun tuollaisia edes mietin. Turvallinen ja säännöllinen päivätyö kutsukoon. Ja sitten taas palataan lähtöruutuun...
Joitain verkkoja on nyt vedessä vaihtoehtoisen elämän turvaamiseksi. Maalis-huhtikuussa tullee vastauksia. Ehkä tämä on kuitenkin aika etuoikeutettua, pohtia moisia ja olla tilanteessa jossa voi pohtia moisia. Siippa kannustaa kaikkeen hurjaankin. Tänään taas aprikoimme sitä, muuttaisimmeko Tampesteriin. Siellä olisi sosiaaliset verkostotkin ainakin alullaan. Ja asuminen halvempaa, ellei muuta.
Onkohan tämä kaikki vain suurta itsepetosta ja fuulaa, viimeinen nuoruuden jälkipihahdus ennen suurta tuntematonta? Mene ja tiedä. Tänään keskitytään viisukatsomoon, takkatulen loimotukseen ja kaikkeen muuhun kuin vakavamieliseen pohdintaan.
Viikonloppua, ihmiset!
