Amerikkalainen kaverini, joka on viettänyt paljon aikaa Suomessa, kiusoittelee minua välillä sosialismin lapseksi. Tähän asti olen suhtautunut kiusoitteluun milloin sen pontevammin kieltäen, milloin laimeasti siihen yhtyen. Juuri nyt soisin että tämä maa peruuttaisi vähän taaksepäin ajassa kohti Kekkoslovakiaa ja ns. sosialistisia aikoja. Miksi ajattelen näin? Annanpa teille pari esimerkkiä.
Ensimmäinen liittyy rakkaaseen Yleisradioomme. Olen vuoron perään huvittunut ja ärsyyntynyt tähän viimeisimpään kanavien uudistamiseen ja ilmeen raikastamiseen. Ensin on pantu pois ihan osaavaakin toimittajakuntaa. Nyt esiin on marssinut markkinointijohtaja (sic), joka kertoo miten YLEn värejä muutetaan niin, että esim. TV2:n uusi, fuksianpunainen ilme kertoo kanavan elämyksellisyydestä. Ja samaan hengenvetoon kerrotaan oikeana uutisena - melkein viikon skuuppina - että YLEn uutisten nimi on vastedes...*rummunpärinää*.... YLE Uutiset! Gee, olipas räväkkä muutos. Ihan sukat pyörii vieläkin jaloissa. Tähän tottumiseen meneekin aikaa.
Toinen esimerkki tulee kiinteistönhoidon ohdakkeiselta aholta. Asumme lyhyehkön kadun varrella kantakaupungissa. Kaikissa katumme taloissa on omat sisäpihansa, kellä isompi ja kellä pienempi. Tänäkin lumitalvena on nähty sama bobcatien paraati kuin viime vuonnakin: jokainen taloyhtiö on ostanut omaan piikkiinsä joltain huoltoyhtiöltä lumenraivauspalvelut. Lumisateeen jälkeen kunkin yhtiön oma pikku bobcat-palvelija jurnuttaa kinosten läpi oranssi vilkku silmää iskien auraamaan lunta omalta pikku pihaltaan. Kukaan näistä yleisön palvelijoista ei toki auraa katua ja vain yksi jalkakäytävääkään. Sehän ei kuulu sopimukseen. Niin että meidän kadullamme on hemmetin hyvin hoidetut ja lumettomat sisäpihat. Ja lähes ajokelvoton ja kuoppainen katu ja peilikirkkaat jalkakäytävät :)
Ah tätä kapitalismin onnea :)))
