Home alone

Tänään olen viettänyt hyvää ja rehellistä kotipäivää. Ellei aamun käyntejä parturissa ja uimahallissa lasketa. Aika on kulunut rattoisasti radiota kuunnellessa, kirjoja lukiessa, torkkuessa. Äsken piipahdin kaupassa ja vaihdoin muutaman sanan naapurin kanssa - juttutuokio piti pitää lyhyenä kun kylmä alkoi käydä ytimiin.

Siippa on kavereidensa kanssa parantamassa maailmaa, siitä tuo otsikko kumpusi myös. Lähetteli huolestuneena tekstareita josko ikävystyn täällä, yksinäni. Mutta mikäs mun on ollessa! Olen ehtinyt miettiä opiskelutehtäviäkin ja vähän luonnostellakin mitä seuraavaksi kirjoitan wikialustalle erilaisista oppijoista. Tuo opettajaslangi on muuten luku sinänsä. Kaikenlaisia eufemismeja sitä onkin luotu eri tarkoituksia varten. Huomaan että ne opiskelutoverit, jotka ovat töissä (ihan oikeissa, opettajan sellaisissa) jossain oppilaitoksessa käyttävät sujuvasti kaikenlaisia sanoja, kuten prosessi, eriyttäminen, hensu, pedagoginen malli. Sitten me maan matoset, maallikot, rämmimme perässä ja joskus vähän ihmettelemme ääneenkin. Niin kuin nyt tuota erilaista oppijaakin. Ainakin näiden opintojen valossa se on termi, joka tarkoittaa pääasiallisesti niitä oppilaita, joilla on ongelmia. Hankalia tapauksia. Juu, sivulauseissa muistetaan muistuttaa, että erilainen oppija voi tarkoittaa muitakin. Kuten nyt vaikka maahanmuuttajia. Mutta hankaliahan nekin ovat, oppilainakin. Oma kokemukseni tähän asti on ollut se, että täydennyskoulutuksissa periaatteessa kaikki ovat erilaisia oppijoita. Kellä mikäkin tausta ja mikäkin motivaatio osallistua koulutukseen. Erilaisuus on itsestäänselvyys, jonka kanssa kouluttajan on syytä tulla toimeen. Nyt tuntuu siltä, että oma ajattelu onkin ollut naiivia: erilaisuuteen pitää suhtautua pykälien ja dokumenttien, menettelytapojen ja asetusten kautta. Jos nyt vähän kärjistän :)

Opetusharjoittelu on onneksi suurelta osin ohi. Muutama pienempi palanen uupuu, samoin kuin loppuarviointi. Ohjaaja on käyttäytynyt matkan varrella niin mielikuvitusrikkaasti mua kohtaan, että siitä kertynee suurin oppi elämää ja mahdollista, tulevaa opettajuutta varten. Tyyliin älä-koskaan-itse-sorru-samaan. Kukin taaplannee tyylillään. Minä menin ja lainasin narsismia käsittelevän opuksen kirjastosta. Sain siitä ensiapua jäsentymättömään pahaan olooni harjoitustuntien jälkeen...

Perjantaina kohti Belgian maata. Vohvelit ja oluet kutsuvat. Röyh!