Teesini virisi ensin hentona ja epävarmana ajatuksena. Sai pontta uutisista ja mediaseksistä. Kasvoi täyteen mittaansa kuunneltuani ystävien väkeviä, omakohtaisia todistuksia.
Jaa mikä se teesi on? No se on se, että Valtion Rautatiet kuljettaa junia, ei matkustajia.
Siis: VR kuljettaa junia, ei matkustajia. Ai että miten ne eroavat toisistaan? No, päätelkääpä itse, tarjoan tässä pari perustelua teesilleni.
Työkaverini kulkee säännöllisesti lähijunalla töihin. Aamuna muutamana lähiliikenteen vuoroja on supistettu. Työkaveri on kertomansa mukaan toiveikkaana odottanut niitä muutamia junia, jotka on ilmoitettu kulkeviksi. Asemalle tullessaan ne ovat jo valmiiksi pursuilleet matkustavaisia kaikista ovista, ikkunoista ja muista mahdollisista rei’istä. Vain härskeimmät, laihimmat tai lihaksikkaimmat (tilanteesta riippuen) tai ovelimmat ovat mahtuneet sekaan ja mukaan. Loput ovat jääneet asemalle odottamaan seuraavaa mahdollisuutta kuin Jessen uutta tulemista, toivo hitaasti hiipuen. Ei puhettakaan että ne kulkevat junat olisivat jotenkin tavallista pidempiä.
VR toteaa: harvennettu junaliikenne on kulkenut kohtalaisen hyvin aikataulujen mukaisesti.
Ystäväni matkusti Helsingistä Vaasaan iltana muutamana. Tai siis odotti ensin Helsingin ja sitten Tampereen aseman dantelaisessa infernossa josko jokin rautahepo liikahtaisi haluttuun suuntaan. Molemmilla asemilla pyörivät uskollisesti normaalit kuulutukset lähtevistä ja tulevista junista. Seassa aika ajoin jokin oikean ihmisen oikeasti väliin heittämä täsmennys poikkeusajoista tai –järjestelyistä. Molemmilla asemilla infotaulut olivat joko toimimattomia (isot seinätaulut) tai näyttivät normaalin maailmanjärjestyksen mukaista junaliikennettä (pikku monitorit). Ei puhettakaan että edes jälkimmäisiin olisi vanhanaikaisesti tussilla ja paperilla täydennetty tietoa informaation virheellisyydestä.
Molemmilla asemilla loisti henkilökunta joko poissaolollaan tai sitten tyynen viileästi palveli yhtä asiakasta kerrallaan (numerojärjestyksessä, sillä järjestys se olla pitää!), vastaten samoihin toistuviin kysymyksiin yhä uudestaan ja uudestaan. Ei puhettakaan että joku olisi keksinyt huudella noihin kysymyksiin vastauksia koko kansan tiedoksi kerralla.
Ai niin, sekin vielä, että ystäväni soitti ennen Danten maailmaan astumistaan VR:n puhelinpalveluun tarkistaakseen, onko Pohjanmaalle toiveita päästä sinä iltana. Kyllä, junat pyritään ajamaan aikataulujen mukaisesti, oli vastaus. Ei pihaustakaan asemalla odottavasta epätietoisuudesta ja junattomuudesta.
Tästä ylläolevasta VR toteaa: opimme joka päivä uutta.
Muitakin esimerkkejä riittäisi, mutta taitaa blogitila loppua kesken.
Huhuu, Mikael Aro! Voisin tulla joko pientä korvausta vastaan, tai jos koville ottaa, ihan ilmaiseksikin pitämään teille pari henkilöstökoulutuspäivää. Aihe voisi olla vaikka: miten käytän omaa järkeäni asiakaspalvelussa. Jään odottelemaan yhteydenottoasi.
