Sisko kulta, tai yksi niistä, otti ja kaatoi saavillisen rapaa päälleni. Siis noin kuvaannollisesti. Tulipa kerralla kaikkien muidenkin, asianosaisten ja minun kaltaisteni asianosattomien puolesta.
Ensireaktioni oli täysi ymmärtämättömyys. Tyyliin: jos sanoo noin, niin mitä se oikein mahtaa tarkoittaa. Sitä seurasi, jonkin sorttisella viiveellä (sorry kielitoimisto, mun kielikorvani ei sijoita tuohon sanaan yhtään p:tä), ärsytys ja masennus. Onhan nyt hemmetin epäreilua tulla haukutuksi pystyyn muiden tekemisten ja tekemättäjättämisten sekä haukkujan omien hallusinaatioiden vuoksi.
Nyt masennus vaihtelee suuttumuksen ja välinpitämättömyyden kanssa. Juu, pitäisi kai jaksaa selvittää asiaa, mutten kun millään viitsisi. Jos vastapuoli on lähtenyt pössöilemään, niin pössöilköön sitten. Joo, ehti se jo pyytää anteeksikin lapsellista käytöstään, mutta ihan hevillä tästä ei mennä yli. Tulipa sanoneeksi niinkin, että haukkui minut kun arvasi että kestän sen. Siis anteeksi mitä??? Miten niin kestän, olen kiristellyt siitä lähtien hampaitani ja voinut huonosti. Hallå!
Nyt olen samoilla löylyillä hikeentynyt vanhaan kaveriinkin, joka mielestäni käyttäytyy toisessa asiayhteydessä ihan yhtä huonosti kuin siskolikka. Krääh. Miten minä tämmöiseen soppaan jouduin, joviaali ja mukava mies? Viekää minut baariin veljet, malja juottakaa...
2 kommenttia
JPHki
3.3.2010 16:43
Jouduin eilen samanlaiset purkauksen kohteeksi työtoverin taholta. En ole koskaan ennen kokenut työympäristössä (ja harvoinpa muuallakaan) sitä, että minulle huudetaan suoraa kurkkua. Se oli eksoottinen kokemus. Onnistuin pysymään rauhallisena siinä tilanteessa, muttä päälle iski hirvittävä päänsärky ja väsymys.
Jetsetter
3.3.2010 23:18
Aggressioiden kohteeksi joutuminen on erinomaisen uuvuttavaa. Varsinkin jos ne kumpuaa olemattomuuksista. Koeta kestää.