Parvekkeen oven saa taas auki. Otin ilmastointiteipit pois. Sieltä veti pakkasilla niin tajuttomasti että se piti teipata umpeen. Kevät on täällä joten luovuin teipeistä. Nyt se ei meinaa pysyä kiinni ilman teippejä.
Väsyttää. Yli kahden kuukauden ajanjakso on päättynyt. Synnytys on siltä osin ohi. Ensimmäinen vaihe sitä. Lapsivesi?
Siivosin kodin ja ajattelin paljon sinua. Yhtäkkiä tulit näkyvämmäksi enkä minä aio estellä. Tätä tunnetta en muistanut olevan. Näin helppoa ja maailman yksinkertaisinta. Sitä parasta. Mietin mietitkö samaa.
----------------------
Miksi me tahdomme merkitä reviirimme, vetää rajoja ja leikkiä yhtä suurta perhettä, suomalaisuutta tällä erää. Ja vaikka me emme olisi suomalaisia, me olisimme Kongolaisia. Tai Turkkilaisia. Kivittäisimme herkästi feminiinisyyttä. Aivan niin, pitäisimme toisiamme sukupuolisesti eri tavoin eriarvoisina kuin suomalaisina pidämme.
Eikö tämä herätä epäilystä? Ajatus kuulumisesta toisen leirin sisäpuolelle ja ajatus toisen leirin sääntöjen kammottavuudesta tai paremmuudesta. Minussa se herättää suurta epäilystä. Epäilen itseäni ja epäilen muita. Ennen kaikkea epäilen niitä jotka eivät epäile.
Pelkään sitä että ajatukseni tulevat näkyviksi tässä maailmassa. Ajatusten voima on suurin olemassa oleva voima, vaikka me muuta kuvittelisimme ja minä pelkään omaa voimaani.
Kaikki esineet, muoti, elämäntyyli. Joku on joskus ajatellut niitä ja siirtänyt ne eteenpäin. Ymmärrämmekö me sitä? Mistä suklaanhimo johtuu, miten alkoholi tekee meidät vähemmän itsekriittisiksi, miksi auto on minulle egon jatke, miksi jokin vaate näyttää paremmalta kuin toinen.
Emme me ymmärrä. Ja hyvä niin. Sillä jos ymmärtäisimme, jos todella valitsisimme sen tien, me tuhoaisimme toisemme. Sitä samaa mitä teemme nytkin, mutta nopeammassa tahdissa ja sensuroimatta. Kaikki pintapuolinen siistiminen poistettaisiin ja jäisi vain paljaita kehoja, kuoria ajoneuvoista, rangat, renkaat ilman pyöriä. Kaikesta siitä tahdottaisiin yhtäkkiä eroon, valtavalla vauhdilla ja kaikilla olisi kiire olla ilman mitään, tekemättä mitään, olla paljaita, elää hetkessä, nähdä syvemmälle.
