...mutta ei homoavioliittoja.
Julkaisupäivämäärästä huolimatta kyse ei siis ole aprillipäivän jutusta.
On hieman turhauttavaa seurata joidenkin ns. valtamediaa edustavien tiedotusvälineiden itsepintaista linjaa kirjoittaa "homoliitoista" ja "homoliittojen" sallimisesta esimerkiksi Suomessa.
Homoliitot ovat nimittäin Suomessa olleet sallittuja helmikuusta 1971 lukien, sillä tuolloin homoseksuaaliset teot lakkasivat olemasta rikos. Yhteiskunta tunnusti homoliitot vuonna 2001 eduskunnan hyväksyessä parisuhdelain. Käytännössä tunnustus tuli 2002, jolloin laki astui voimaan. Tuo tunnustus jäi vielä vaillinaiseksi verrattuna heteroavioliittoihin.
Nyt kuitenkin keskustellaan siitä, että homoavioliitot tai samaa sukupuolta olevien avioliitot sallittaisiin Suomessakin ja tuotaisiin homoparit samalle viivalle heteroparien kanssa.
Eräissä maissa sen sijaan homoliitot eivät ole sallittuja. Joissain Afrikan ja Aasian maissa homoliitot saattavat olla kiellettyjä jopa kuolemanrangaistuksen uhalla.
Totuuden nimessä on tunnustettava, että itsekin on varmasti tullut käytetyksi homoliitto-sanaa homoavioliitto-sanan asemesta. Samoin kuin muitakin kelvottomia ilmaisuja. Mutta olen pyrkinyt ottamaan opiksi, sillä etenkin kirjoitetussa tekstissä täsmällinen kielenkäyttö on hyve. Täsmällisyys lisää tekstin yksiselitteisyyttä ja auttaa lukijaa paremmin hahmottamaan käsiteltyä asiaa.
Tilansäästöä vai harkitsematonta oikomista?
Neljän kirjaimen suuruinen tilansäästö esimerkiksi printtimediassa voi joissain tilanteessa olla hyödyksi. Oikominen vie kuitenkin vähintään pientareen puolelle, jos ymmärrettävyys ja yksiselitteisyys joutuvat vaaraan. Tärkeintä olisi pohtia, mitä halutaan sanoa ja miten sen saa sanottua täsmällisimmin.
"Homoliitto"-sanaa ei itse asiassa pitäisi käyttää lainkaan. Se on hyvin epätäsmällinen. Siinä homo-sana määrittää liitto-sanaa. Homoliiton voi toki käsittää olevan kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välinen suhde, mutta liitto voi kuitenkin olla yhtä hyvin vaikkapa jokin organisaatio.
"Homoavioliitto" taas on ihan kelpo ilmaus, jos on tarve erityisesti korostaa avioliittoinstituution sellaista ulottuvuutta, jossa osapuolet ovat samaa sukupuolta. Homo ei tässä tapauksessa viittaa mitenkään osapuolten suuntautumiseen, vaan näiden sukupuolen samuuteen (kyseessä on siis homoavioliitto, ei homojen avioliitto) - ja käsittelyssä oleva instituutio on nimeltään nimenomaan "avioliitto".
On kuulunut kommentteja, ettei mitään rajaavia määritteitä pitäisi avioliittoon liittää lainkaan, koska tavoitteenahan on juuri poistaa avioliiton osapuolten sukupuolirajoitus. Kuitenkin, kunnes avioliiton yhdenvertaisempi painos oikeasti on voimassa, on tarpeen tuoda esiin nykylainsäädännön kieltämä ulottuvuus samaa sukupuolta olevien parienkin huomioimisesta.
Kun yleinen, tasa-arvoinen ja yhdenvertainen avioliittolaki on toivottavasti pian voimassa, voi tarkemman määrittelyn jättää vähemmälle silloin, kun keskustellaan vaikkapa hääjärjestelyistä. Tämän muutosprosessin aikana ei määritteestä voi luopua, ainakaan muutostarpeesta puhuttaessa, sillä väärinymmärryksen vaara on lähes käsin kosketeltava.
Pidemmän kaavan mukainen ilmaisu on "samaa sukupuolta olevien (välinen) avioliitto". Se sisältää neljä (tai viisi) yksittäistä sanaa. Ehkä sen käyttäminen on hankalaa, mutta palkinnoksi saa varsin vahvan yksiselitteisyyden. Tuo on minusta paras tapa määritellä samaa sukupuolta olevien henkilöiden välinen avioliitto - jos ei tarvitse ajatella merkkimäärää.
"Naisparin avioliitto" ja "miesparin avioliitto" ovat sopivissa paikoissa käyttökelpoisia, kun puhutaan jostain yksilöidystä ja tiedossa olevasta parista, jonka osapuolten sukupuolet tiedetään tai jos tietyn sukupuolten kertomisella on erityinen merkitys.
Lainsäädännön nimiviidakko
"Tasa-arvoinen avioliittolaki" tuntuu olevan yleisesti toivottu vakiintumaan yleiseen käyttöön. Se on myönteinen ja kuvaa sitä, ettei olisi eriarvoisuutta tai turhia raja-aitoja. Sen huono puoli on se, ettei määritellä tarkemmin sitä, minkä suhteen avioliittolaki on tasa-arvoinen. Tasa-arvo voisi myös viitata esimerkiksi siihen, että puolisot ovat keskenään tasa-arvoisia, eikä mies esimerkiksi olisi vaimonsa edusmies tai vanhempi osapuoli nuoremman edushenkilö. "Yhdenvertainen avioliittolaki" on mielestäni samaa maata kuin tasa-arvoinen avioliittolaki. Tässäkin on lopulta määrittelemättä se, minkä suhteen ollaan yhdenvertaisia.
"Yleinen avioliittolaki" -käsitettä on myös näkynyt käytettävän. Se on minun mielestäni hieman parempi kuin edelliset, koska se on tavallaan täsmällisempi. En tiedä, miksi tätä ei juuri ole enää käytetty.
"Sukupuolineutraali avioliittolainsäädäntö" ja "sukupuolineutraali avioliittolaki" ovat raskaan tuntuisia käsitteitä. Neutraalisuus tuntuu vähän tieteelliseltä lähestymiseltä. Ilmaisut ovat kuitenkin verraten yksiselitteiset: avioliittolainsäädännössä ei oteta kantaa sukupuoleen. Minä voisin hyvin käyttää näitä.
Hylkiöiden hylkiö
"Sukupuolineutraali avioliitto" taas on edellisistä syntynyt kummallinen typistymä. Sitä ei pidä käyttää. On vaikea tietää, mitä tällaisella sanaliitolla tarkoitetaan. Millainen avioliitto olisi sukupuolineutraali?