Suomen sisä- ja kirkollisministeri Päivi Räsänen on esittänyt paavi Benedictus XVI:lle kiitokset paavin "lausunnoista ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolesta". Näitä ilmaisuja käytetään HS:n uutisessa Räsäsen omin sanoin. (HS 22.6.12 A4)
Uutisen mukaan Räsänen vei paaville valtioneuvoston ja tasavallan presidentin terveiset ja sitten esitti nuo kiitokset. Olivatko kiitostelut tarkkaan ottaen Räsäsen omat vaiko valtion, ei ehkä ole täysin selvää.
Ottaen huomioon, millaisia nykyisen paavin ihmisoikeuskannanot ovat olleet, voi tietenkin nähdä suurena jekkuna panna asialle Suomen puolesta ehkä eniten kyseenalaista julkisuutta ihmisoikeusnäkemyksillään saanut ministeri.
Ja juuri tuon viestinviejän henkilöllisyys kyllä vesittää koko viestin, tarpeellisilta osin ja tarpeellisilla tahoilla. Diplomaattipiireistä voi kuulua hekoheko.. ja vaikkapa nykyhenkisessä Washingtonissa viestinvientiä voi käyttää vastaanotoilla ja lounaspöydissä hauskana smalltalkkina.
Ettei siis olisikaan kyse Suomen poliittisen johdon banaalista tyylitajusta, regressiosta ties minne tai aidosta ihailusta, vaan vaikkapa virkamiestason junailusta, jossa on hyvä annos ns tilannesilmää.
Räsäsessä kiittämässä paavia on siis hyvä annos tilannekomiikkaa.
Mutta yhtä lailla Vatikaanin loputtomassa vierailijavirrassa Suomi tässä hieman profiloitui sinne puolalaisten ja unkarilaisten joukkoon, ja otti etäisyyttä Vatikaanin näkökulmasta toisinajattelevista.
HS:n uutinen luo myös pienen katsauksen Suomen ja Vatikaanin yhteiseen historiaan ja diplomaattisiin suhteisiin.
Aika äskettäin Vatikaani torjui erään ulkovallan kyselyn Vatikaaniin aiotun suurlähettilään sopivuudesta, kun ehdokas oli puhunut tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Tässä mielessä HS:n historiakatsaukseen olisi voinut lisätä myös sen, että Suomea siellä Pyhässä Istuimessa edusti joskus seksuaalivähemmistöön kuulunut lähettiläs. Mutta niinä aikoina Vatikaanissa olikin diplomaattista taitoa ja korkeaotsaisuutta.