Helsingin Sanomat julkaisi 13.5 pääkirjoituksessaan laajan tarkastelun USA:n presidentin ottamasta homoliittot hyväksyvästä kannanotosta ja sen vaikutuksista.
HS totesi, että jos presidentti on muun ohessa arvojohtaja, niin ajoittain hänen pitää olla valmis puolustamaan hankkeita, joita merkittävä osa äänestäjistä vastustaa. Silloin valtionpäämies voi todella johtaa arvojen muodostumista eikä vain myötäillä niitä.
Eri puolilla maailmaa Obaman kannanotto on saanut toimittajat tivaamaan poliitikoilta kantaa asiassa ja selvittämään mahdollista edistystä. Suomessakin on ehkä kysytty, mutta ainakaan otsikoihin saakka ei ole yltänyt sen enempää pääministerin kuin presidentinkään muuttunut kanta. Siis Suomesta.
Helsingin Sanomat lainasi New York Timesin pääkirjoitusta. NYT oli tarkastellut
asiaa enemmän Yhdysvaltain historian kuin vaalitaktiikan kannalta. Samaa sukupuolta olevien ihmisten avio-oikeus on lehden mielestä tämän ajan suuri kansalaisoikeuskysymys, ja Yhdysvalloissa tasa-arvon edistäminen on aina vaatinut vahvaa johtajuutta.
Helsingin Sanomat totesi, että sama pätee muuallakin. - New York Timesin kantaan on helppo yhtyä, totesi HS.
Suomessa keväällä aloittanut presidentti puhui vaalikampanjan aikana jotain hieman epämääräistä samoista oikeuksista, mutta ei ole kannattanut tasa-arvoista avioliittolakia. Samalta puoluetaustalta noussut pääministeri ilmeisesti oli puolueensa puoluekokouspäätöksen kannalla, mutta vetäytyi aihepiiristä kesän 2011 hallitusratkaisun jälkeen.
Suomessa poliitikot ovat helposti tavoitettavissa ja ainakin ns politiikan toimittajat kuuluvat ikäänkuin samaan yhteisöön, tosin ulkojäseninä. Ansiokkaan pääkkärin jatkoksi HS voisi hyvinkin pyytää johtajia poliitikkoja sanomaan jotain, ainakin kommentoimaan Obaman lausuntoa.
Suomalaisen oikeiston piirissä on perinteisesti ihailtu Yhdysvaltoja. Obaman avioliittokanta on ilmeisesti monille siellä harmillinen. Kaukana ei ehkä ole ajatus, että tämä Obama ei olekaan "oikeata Amerikkaa".
Kun tasa-arvoaihepiiri on noussut yhdeksi keskeiseksi teemaksi USA:n ulkopolitiikassa, diplomaattien raporteissa Helsingistä lienee kartoitettu suomalainen tilanne. Kotijenkkien lounaspöydissä suomalainen konservatiivipoliitikkokin ehkä on vähän edistyksellisempi kuin kotimaansa julkisuudessa.
On tietenkin ymmärrettävää, että osa suomalaisesta poliittisesta eliitistä on aidosti vanhoillista. Mutta vain konjuktuurivanhoillisille (esim vaalituloksen vauriotorjunnan hengessä) Obaman kannanotto antaisi ehkä lisää henkistä liikkumavaraa ja rohkeuttakin tasa-arvon aihepiirissä. Mutta jos oma vakaumus on todellakin kaukana Obaman ajatusmaailmasta, liikkumavaran tarvetta ei tietenkään ole.