Amerikkalaisesta arvojohtajuudesta mallia Suomeenkin? (juttukommentit)

Itse en pidä Niinistöä ja Kataista mitenkään homovihamielisinä, mutta heidän tulisi asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Onko kapeampi punavihreä enemmistö hallituksessa tärkeämpi kuin perustuslain edellyttämä tasa-arvo lain edessä? Entä ovatko asianomaisen täysien perusoikeuksien toteutuminen olennaisempaa kuin ulkopuolisten "arvomaailma"?

Käsittääkseni Niinistön ulostulo presidentinvaaleissa oli, paitsi siis vastenmielinen, lähinnä taktista suosion kalastelua. En usko, että kun tasa-arvoinen avioliittolaki säädetään Niinistön presidenttikaudella, hän käyttäisi suspensiivista veto-oikeuttaan. Jossain Iltalehden vaalikoneessa hän olisi nihkeästi ollut valmis jopa allekirjoittamaan asiasta tehdyn lakialoitteen. Kysymys kuului: "Allekirjoittaisitko homojen avioliitoista tehdyn lakialoitteen?" tai jotain vastaavaa.

Kataisen tapauksesta taas on jankutettu ummet ja lammet. Hän on Niinistöä selkeämmin homojen tasa-arvon kannalla. Hän on kuitenkin valinnut sitoa kätensä tässä aiheessa myymällä sielunsa kristillisteokraatteille. Höpsö kai luuli tekevänsä isänmaallisen uhrauksen niin kuin vihreille annettiin periksi ydinvoimassa ja demareille ja vasemmistoliitolle arvonlisäverossa. Näissä uhrauksissa ei kuitenkaan ole kyse kenenkään ihmisoikeuksista.

HLBTI teemat eivät kuitenkaan välttämättä nouse keskeiseksi teemaksi presidentinvaaleissa. Huolimatta monista hyvin jyrkistä kommenteista, äänestäjiä kiinnostaa ehkä eniten talous. Kaikki Romneyn kannattajat eivät liene mitään homofoobikoita, vaan haluavat presidentiksi mielestään hyvän talousosaajan, ja tukevat Romneytä hänen hlbti kielteisyydestään huolimatta. Viime aikaisten tutkimusten mukaan amerikkalaisten enemmistö kannattaa esim. tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä, mutta sitä ei kerrota, kuinka tärkeänä he sitä pitävät, jättävätkö he äänestemättä Romneytä vain siitä syystä.

Yhdysvalloissa valitaan marraskuun vaaleissa presidentin ohella monia liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason päättäjiä. Jonkinlaista suuntaa on pystyttävä ottamaan ja tekemään pesäeroa vaalivastukseen. Toisaalta olisi myös outoa, että ensin tehdää jämäkkä ulkopoliittinen tasa-arvolinja, mutta sitten aletaan väistelemään henkilötasolla.

Erityisen hyvin tässä jutussa kolahti se, että arvojohtaja todellakin johtaa arvojen kehittymistä eikä vain tyydy peilailemaan laimeaa keskiveromielipidettä. Jos joka asiassa tehdään viimeisen päälle kompromissi, niin mihinkään ei edetä. Korkeintaan taaksepäin. Siinä tilanteessa pienikin vanhoillinen ryhmä voi alkaa pitämään päätöksenteon ilmapiiriä "panttivankinaan". Hetkinen, miksi tuo kuulosti tutulta...