Poliittinen kanta ja tasa-arvokysymykset
Monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat äänestävät ja kannattavat puolueita, joiden asenne tasa-arvokysymyksiin on välttelevä tai jopa kielteinen. Kyse lienee siitä, kuinka keskeisellä sijalla syrjinnän voittaminen on asianomaisen omassa elämässä ja kuinka sitoutunut henkilö on puolueiden muihin tavoitteisiin.
Jos vaikkapa on vannoutunut uusliberalismin kannattaja ja haluaa esimerkiksi ajaa alas julkista terveydenhoitoa ja muuta sosiaalista turvaverkkoa, mutta sattuu olemaan homo, vakaumus pitänee äänestyskäyttäytymisen edelleen kokoomuksen suunnalla. Tietenkin siinä sivussa voi tehdä vaikuttamistyötä tasa-arvon puolesta.
Tuon mainitun oikeistopuolueen tehdessä julkista profiilia HLBT-suuntaan viime vaalikaudella todettiin puolueen siirtyneen oikeastaan liberaalipuolueeksi - ja uusliberaaleille yksilön käytöksen arvottaminen on vierasta, ihan kuten yritystenkin holhoaminen. Tosin maailmalta löytyy paljon uusliberaaleja puolueita, jotka samalla toimivat enemmän tai vähemmän HLBT-tasa-arvoa vastaan. Itse asiassa kokoomuksen johtava eliitti lienee lähentynyt tuota leiriä. Aikanaan homofobian kärkeen kuuluneet brittikonservatiivit menevät jo kokoomuksesta vasemmalta ohi.
Perinteisesti syystä tai toisesta esimerkiksi maalaisliitto-keskustapuoluetta äänestäneiden HLBT-suomalaisten olil vaikea siirtyä äänestämään (nyt jo vaikuttajana edesmennyttä) edistyksellistä Stubb-kokoomusta keväällä 2011, vaikkakin sitä toki tapahtui. Kokoomus viritti ihan puoluekokouspäätöksellä linjatun suomalaisen HLBT-tulevaisuuden näkymän, mutta puolueen muu politiikka ehkä kuitenkin pelotti.
Kun poliittinen oikeisto ja keskusta olivat aikanaan solidisti tasa-arvoa vastaan, mutta tukea tuli vasemmalta ja (silloisella kielenkäytöllä) melkein äärivasemmalta, siirtymä oli varmaan monille oikeiston äänestäjälle ylivoimainen.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Yleisellä tasolla ero nykypäivään on siinä, että HLBT-asiat eivät pitkään olleet juurikaan poliittisten agendojen keskiössä. Nyt ne ovat.
Suurelle osalle Suomen poliittista kenttää tasa-arvokysymysten poistuminen keskeisten kysymysten piiristä olisi tietenkin toivottavaa. Eli ensin vaietaan aiheesta ja sitten kirjoitetaan äskeinen poliittinen historia pikaiseksi uusiksi, ainakin mielikuvien tasolla. Merkkejä tästä on. Mutta kunnallisvaalit ovat sitä ajatellen pelottavan lähellä.
Poliittiseen kantaan vaikuttaa aika monta muuttujaa.
Muuallakin kuin vasemmistossa on vaikuttajia, jotka ymmärtävät vapauden, yhdenvertaisuuden ja yksilön hyvinvoinnin merkityksen - jos ei muuten, niin ainakin tuottavuudeksi muutettavana voimavarana. Toki esimerkiksi oikealla laidalla on merkittävästi vasemmistoa enemmän vastustusta esimerkiksi seksuaaliselle tasavertaisuudelle, mm. uskonnollisten kytkösten vuoksi.
Erinäisistä vastakkaisista näkemyksistä poiketen ja ihan todetuistakin kokoomuslähtöisistä homo-ongelmaisista tapauksista huolimatta minä koen nyky-kokoomuksen puolueena, jossa annetaan erilaisuudelle tilaa. Puolueen piirissä on aika paljon nuorta ja avarakatseista väkeä. Varmasti esimerkiksi yhteiskunnan yleisellä maallistumisella on vaikutusta.
Viime eduskuntavaalien tuloksen ja hallitusneuvottelujen myötä asetelmat muuttuivat vaikeiksi homokysymyksen suhteen. Suurimpana ongelmana ovat kristillisdemokraatit.
Kokoomusta on syytetty "takinkäännöstä" tasa-arvoasiassa, kun ottivat KD:n hallitukseen vieläpä hyväksymällä KD:n vaatimuksen siitä, ettei tasa-arvoista avioliittoa oteta hallitusohjelmaan. KD:n hallituspaikka on kuitenkin kokoomuksen kannalta tasapainottava tekijä, oikeistoa edustava liittolainen, jotta vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden painoarvo ei pääsisi nousemaan liian merkitseväksi realistisen talouspolitiikan hoitamisen kannalta. Valitettavasti KD:n kohdalla homoavioliitto- ja yhdenvertaisuusasia on kynnyskysymys.
Kyllä minuakin korpeaa, että merkittävä yhdenvertaisuutta lisäävä asia uhrattiin, koska maalle piti saada toimiva hallitus. Minulle henkilökohtaisesti homoavioliittoasian tilapäinen jäätyminen on kuitenkin helpommin hyväksyttävä asia kuin perussuomalaiset ja/tai keskusta hallituksessa ja/tai SDP-vetoinen hallitus.
Kuten totesin, muut poliittiset tavoitteet ovat monessa kannatuspäätöksessä keskeisempiä kuin tasa-arvopuolen agenda.
Kokoomuksessa perinteinen kanta on nyt niskan päällä, ja arvelisin sen pysyvän siellä mm pressanvaalin asetelmien takia. PS-vuodon tilkintä arvioitaneen keskeisemmäksi ongelmaksi kuin Haaviston viemien liberaalien kalastelu. Mutta tämä on potentiaalissa.
Demareilla tilanne voisi olla sama, mutta kehitys mennyt toisin.
Vastustavaa elementtiä on paljon demarien ay-puolella. Tähän aloitetyöryhmän Huovinen ilmeisesti viittasi, kun muotoili syksyllä jotenkin niin, että tasa-arvo on ollut perinteisesti osa SDP:n tavoitteita, mutta tasa-arvo on saanut uusia ulottuvuuksia.
Kommenttia muokattu: 22.02.2012 klo 10:10
