Viro: Itä-Euroopan ahdasmielisyys aivan ovellamme
Suomen eteläisessä naapurissa tasa-arvoasenteet ovat yleistäen itäeurooppalaisia. Tämä on tullut esille jälleen Suomen presidentinvaalien seurannassa. Pitkään Viroa seurannut suomalaistoimittaja Ulla-Maija Määttänen totesi Uudessa Suomessa virolaisten olevan konservatiiveja ja suvaitsemattomia. - Maan palautettua itsenäisyytensä ei ihmisten asenteissa ole tapahtunut juurikaan edistystä. Kaksikymmentä vuotta tältä osin pelkkää pysähtyneisyyttä. - Sääli, summasi Määttänen.
Kirjoittaja arvelee tutkijoiden joskus löytävän syyt virolaisten asenneilmastoon.
- Maalla menee taloudellisesti suht hyvin, mutta ei lähestulkoonkaan kaikilla kansalaisilla.
Suomen vaikutuksen ohella Viro sai itsenäistymisvaiheessaan 90-luvun alussa henkistä ylösrakennusta etenkin pakolaisvirolaisilta. Varsinkin USA:ssa ja Kanadassa pakolaisvirolaisten asennemaailma on ollut arvokonservatiivista. Toisin kuin esimerkiksi amerikan- ja kanadansuomalaisilta, virolaismuuttajien yhteisöistä on puuttunut kokonaan liberaali vasemmiistosiipi.
Pakolaisvirolaisten piirissä toimivat aktiivisesti sekä "vapaamielinen" luterilainen kirkko että missourisynodilainen versio. Jälkimmäisen kautta Viroon (ja myös Inkerinmaalle) on virrannut rahaa.
Paljon nyky-Viron asenneilmastossa on tietenkin Neuvostoliiton HLBT-suhtautumisen perua.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Virossa yhdistyvät uusliberaalinen talouspolitiikka ja konservatiiviset arvot. Pohjoismaisen malliin Virolla ei ollut rahaa. Asenneilmasto ei olisi maksanut mitään, mutta sen rakentajia puuttui, sisältä ja ulkopuolelta.
Tässä palvelussa on aika ajoin uutisoitu HLBT-virolaisten ongelmista.
Ulla-Maija Määttäsen puheenvuoro US:ssä
Pitääköhän tuo oikeasti paikkaansa, ettei Virossa muka olisi koko aikana tapahtunut mitään yritystä tasa-arvon edistämiseksi? Kai sielläkin toimijoita on, mutta onko heihin otettu aktiivisesti yhteyttä Suomesta? Tai vaikkapa Islannista?
Ei Virolaisten tarvitse pyydellä anteeksi yhteyksiään itäiseen Eurooppaan, eikä yrittää jäljitellä Suomalaistyyppistä HBLT liikettä. Olisi kuitenkin upeaa, jos yhteistyötä ja vuoropuhelua syntyisi enemmän.
Jonkin verran Viroa tuntevana uskoisin ymmärtäväni joitakin syitä, miksi Virossa esiintyy näin paljon homokielteisiä asenteita ja miksi se tuntuu olevan jopa vallitseva kanta.
Neuvostomiehityksen aikana "homokeskustelua" ei syntynyt, eikä miehityksen päätyttyä ole tullut mitään sellaista, että suuri yleisö olisi oikeasti joutunut pakosta kohtaamaan homoseksuaalisuuden ilmiönä. Lännessä esimerkiksi aids-kriisi nosti homot esiin 1980-luvulla. Myös 60-luvulta lähtien koettiin yleistä seksuaalista vapautumista. Neuvostomiehityksen aikana kaikki seksuaalisuus oli tabu. Ja homoseksuaalisuus paitsi sairasta, myös rikollista. Puolessa vuosisadassa tällainen "fakta" luonnollisesti meni läpi.
Neuvostomiehityksen aikana toista maailmansotaa edeltäneen ajan konservatiiviset arvot edustivat hyvää, oikeaa ja kadonnutta maailmaa. Sen ajan arvoihin ei kuulunut minkäänlainen seksuaalinen vapaus. Vanhoista arvoista pidettiin kiinni niin tiukasti kuin pystyttiin. Miehitys synnytti vastenmielisyyden kaikkea vierasta kohtaan: vieras ei ole tavoiteltavaa.
Virossa on paljon köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Valtio on yhä taloudellisesti heikko, eikä pysty järjestämään suuressa mitassa hyvinvointipalveluita. On muistettava, että Virossa rakennettiin toimivan valtion perusrakenteita vielä vuosituhannen vaihteessa.
Miten sitten asioita voisi muuttaa?
Minä arvelen, että vain aika auttaa. Toki olisi ollut hienoa nähdä, että syksyllä 1991 Virosta olisi tullut kertaheitolla pohjoismainen ja liberaali hyvinvointivaltio. Mutta eivät tällaiset asenteet ja rakenteet muutu nopeasti, etenkin kuin niitä asenteita on käytetty puoli vuosisataa suojakilpenä. Se, mikä "lännessä" on vienyt 50 vuotta, ei tapahdu muuallakaan silmänräpäyksessä.
Homokielteisyyden vähentämiseksi pitäisi miettiä kunnollinen strategia, ei kiivetä hanuri edellä puuhun yrittämällä järjestää shokkihoitoa. Riski "muualta tuodun" leimasta on myös iso. Hyvää "ohituskaistaa" pehmeämmille asenteille ei välttämättä ole.
1990-luvun toiveikkuus on vaihtunut realismiin. Nykyinen epävarma kansainvälinen taloustilanne vie huomiota paljolta muulta ja rassaa etenkin heikossa asemassa olevia. Tyytymättömyys purkautuu äänekkäästi homoseksuaalisuuden kaltaisia ilmiöitä kohtaan. Ne on tavallisen ihmisen helppo ulkoistaa.
Minä näen nykytilanteen ja tulevaisuuden kuitenkin jonkin verran esitettyä toiveikkaammin. Kyllä parin vuosikymmenen aikana on edistystäkin tapahtunut. Asioista sentään puhutaan ja myönteisempiäkin äänenpainoja on. Kaksi vuosikymmentä sitten niitä ei käytännössä ollut. Oli vain vaikeneminen. Kuvaan vaikuttaa sekin, että kontrasti Suomen ja Viron asennemaailmojen välillä on kasvanut, koska Suomessa asiat ovat menneet niin vauhdilla eteenpäin - vaikka Suomen harppomista Ruotsin perässä ei aina huomatakaan.
Kommenttia muokattu: 02.02.2012 klo 10:41
