Homofobiset teemat näyttävän pysyvän Kanadan Ontarion konservatiivien kampanjassa yleisen mielipiteen reaktiosta huolimatta. Tilanne heijastaa poliittisen korrektiuden käsitteen muutosta. Sopivuuden rajojen siirtymä on tasa-arvon puolesta toimivien kannalta huolestuttavaa, joskin yleinen mielipide on vielä iskenyt takaisin tasa-arvon puolelta. Yllättäen konservatiivijohtaja Tim Hudak on kuitenkin ottanut riskin ja lähtenyt puolustelemaan homofobisia ilmoituksia ja lentolehtisiä.
Homofobinen pelottelu koulujen sukupuoliopetuksella ilmestyi konservatiivien lähitoimijoiden mainoksiin pari viikkoa sitten. Oikealle kallistuvissa lehdissä julkaistut suuret ilmoitukset herättivät paljon närää, ja mm suuri National Post katsoi parhaaksi pyytää anteeksi ja luvata ilmoitusrahat gay-hyväntekeväisyydelle (RL 3.10.11).
Windsorin autokaupungissa puhunut Hudak vältteli yksityiskohtaisia vastauksia mainoksista, mutta hyökkäsi nykyisen liberaalipääministerin Dalton McGuintyn suunnitelmia sukupuoliopetuksesta kouluissa. Viime vuonna hallitus joutui oikeistokristillisten painostuksen takia peruuttamaan suunnitelman, jossa sukupuoliopetus olisi aloitettu jo ykkösluokalta.
Liberaalit iskivät takaisin huomauttamalla, että mikään koulujen sukupuoliopetusohjelmassa Ontariossa ei ole muuttunut sitten vuoden 1998, jolloin konservatiivit olivat vallassa.
Konservatiivien julistekuvat (oheisena) ovat peräisin Toronton koululautakunnan julkaisusta Challenging Homophobia and Heterosexism: A K–12 Curriculum Resource Guide (homofobian ja heteronormatiivisuuden haastava opas). Ne ovat kuitenkin samoja, jotka julkaistiin jo 2002 koululautakunnan (Toronto Disctrict School Board) oppaassa Rainbows and Triangles: A Curriculum Document for Challenging Homophobia and Heterosexism in the K–6 Classroom. Ja tuolloin nykyinen Ontarion konservatiivijohtaja Hudak oli silloisen Mike Harrisin oikeistohallituksen ministeri.
Konservatiivien kampanjasuunnittelu ehkä laskee, että homofobiapelottelu saa liikkeelle esimerkiksi sellaisia maahanmuuttajaäänestäjiä, jotka eivät muutoin lähtisi äänestämään. Mielessä ovat varmaan eniten uudet muslimitaustaiset tulokkaat, jotka usien heti kolmen vuoden siirtolaisstatuksen jälkeen ottavat kansalaisuuden. Kampanjaa on toteutettu mm pakistanislaismuuttajien kielillä.
Homofobia vetoaa kuitenkin myös osaan 50- ja 60-lukujen suomalaisista muuttajista. Suomalaissiirtolaisten sen osan jyrkät mielipiteet ovat näkyneet poikkeamana liberaalistuvasta linjasta mm toisessa Kanadan luterilaisista kirkoista (ELCIC), toinen (LCC) on kauttaaltaan konservatiivisempi ja sen suomenkielinen toiminta on melkein loppunut.
