Vaalit lähestyvät. Eduskunnan päiväpeittoja ja istuntosalin penkkejä kuluttavat henkilöt vaihdetaan huipennukseksi kansan nykytahdon mukaisiksi ja sitten sorvataan poliittisen kaupankäynnin perusteella hallitus.
Muutamia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä kysymyksiä pitäisi saada ratkottua ensi vaalikaudella.
Yksi näistä kysymyksistä on sukupuolineutraali avioliitto. Siis se, että rekisteröity parisuhde (eli homojen "kevytavioliitto") yhdistettäisiin nykyisin heteroiden yksinoikeutena olevan avioliiton kanssa, yhdeksi laiksi. Huhtikuun loppupuolella näemme, kuinka valmiita ollaan edistämään yhdenvertaisuutta.
´Tuen kyllä yhdenvertaisuutta, mutta...´
Ihmisten parisuhteita koskevan lainsäädännön kehittämiselle tuntuu olevan haluja suurimmassa osassa puolueita. Myös nykyisen avioliiton avaaminen samaa sukupuolta oleville pareille saa laajaa tukea.
Joidenkin puolueiden piiristä on kuitenkin toivottu jonkinlaista "kevennettyä mallia" asian tukemiselle ja ratkaisemiselle. Periaatteessa oltaisiin valmiita hyväksymään parisuhde-instituutioiden yhdistäminen yhdeksi laiksi, mutta sittenkin haluttaisiin käyttää vähän punakynää. Yhteinen sukunimi on ok, avioliitto-nimityksenkin kaikenkattavuus on pääsääntöisesti hyväksyttävissä, mutta ulkoinen adoptio...
Ei haluttaisi asettua tukemaan sitä, että myös samaa sukupuolta olevilla olisi samanlainen mahdollisuus adoptioon kuin eri sukupuolta olevilla pareilla - vaikka jokainen adoptio on yksittäistapaus ja käy tiukan seulan läpi, jossa lapsen tulevat olosuhteet kartoitetaan hyvin tarkasti.
Ei tässä ole mitään epäselvää. Yhdenvertaisuutta joko on tai ei ole. Ei tässä pullassa ole enää mitään rusinoita, joita noukkia. Jos yhä haluaa evätä vaikkapa ulkoisen adoption samaa sukupuolta olevilta pareilta, on diagnoosi selvä: tällaisia rajoituksia vaativalla on homo-ongelma.
Homojen ystävät
Tähän loppuun sopii vielä pieni mietelmä sellaisista "homojen ystäviksi" ilmoittautuvista, joiden mielestä "homoseksuaaliset teot" ovat jollain tapaa ei-hyväksyttäviä, ja että homojen pitäisi tämän ystävyyden nimissä muuttua (tai "eheytyä") ei-homoiksi tai ehkä jopa heteroiksi. Ystävyyden nimissä nämä "ystävät" katsovat, että homouden poistamiseen pyrkivään toimintaan houkutteleminen tai suoranainen painostaminenkin on täysin hyväksyttävää. Tällaisia "homojen ystäviä" löytyy monista paikoista.
Eräät politiikan henkilötkin ovat vakuutelleet ystävyyttään homojen kanssa, mutta silti tehneet selväksi sen, ettei homostelu ole oikein kiva juttu. Myös ranneliike.netin keskustelufoorumilla vierailee toisinaan avautumassa sellaisia henkilöitä, jotka mielellään tarttuvat ranneliike.netin määritelmään "-- vapaaehtoisvoimin tehty palvelu erityisesti suomalaisille homoille ja heidän ystävilleen" ja pitävät sitä oikeutuksenaan julistaa Totuuttaan. Heidän mielestään esimerkiksi eheytystoiminnan markkinointi homoille kuuluu tähän "ystävyyteen".
Edellä mainitut tulkinnat "homojen ystävästä" ovat sanoilla kikkailua. Rupesin pohtimaan tätä sanojen pyörittelyä tarkemmin.
Tajusin, että minä olen kalojen ystävä.
Minusta hyvin tehty akvaario on oikein mukavaa katseltavaa. Värikkäät kalat uiskentelemassa. Mutta erityisesti olen savustetun siian ystävä, varsinkin jos savustuspöntössä on ollut katajalastuja. Kala on laitettu sellaiseen muottiin, jollaisena minä sen haluan.
Vähän kuin homotkin ovat joillekin "homojen ystäville" parhaimmillaan silloin, kun homo on saatu laitettua sopivaan muottiin.
Sami Mollgren
päätoimittaja
ranneliike.net