Suomi on sijoittunut tilastojen kärkeen, kun koululaisten oppimistuloksia on vertailtu kansainvälisesti Pisa-tutkimuksessa. Tällaisen sijoituksen jälkeen voi helposti uskoa myös oppimateriaalien, kuten oppikirjojen, olevan korkeatasoisia. Näin varmasti onkin, ainakin niiden oppiaineiden ja asioiden kohdalla, joita Pisa-tutkimuksissa on tarkasteltu. Mutta miten Suomi mahtaisi pärjätä, jos tarkasteltaisiin terveystiedon oppikirjojen homo- ja bipojille tarjoamaa turvaseksivalistusta?
Hiv on homo- ja biseksuaalimiesten keskuudessa muuhun väestöön verrattuna suhteellisesti enemmän yliedustettuna kuin mikään muu terveyteen merkittävästi vaikuttava asia. Voisikin kuvitella, että koulujen oppikirjoissa kerrottaisiin hiv-riskeistä ja annettaisiin täsmällisiä ohjeita hiv-tartunnan välttämiseen myös miesten välisessä seksissä. Hiv-riskejä käsitellään keskeisimmin terveystiedon oppikirjoissa, mutta niissä ei miesten väliseen seksiin liittyviä hiv-riskejä eikä varsinkaan turvaseksiohjeita käsitellä juuri ollenkaan.
Suomalaisissa terveystiedon oppikirjoissa muistutetaan kondomin käytön tärkeydestä. Kondomin käyttöön liittyvä tieto ja esimerkit ovat kuitenkin selkeän heterokeskeisiä. Esimerkiksi WSOY:n lukiolaisille tarkoitetussa terveystiedon oppikirjassa Kunnon kirja käsitellään kondomin käyttöä niin tutkimustiedon kuin esimerkkienkin perusteella. Esimerkissä käydään läpi ”Ellan ja Nikon” sekä turvalliset (tarina A) että riskialttiit (tarina B) seksitarinat, mutta ei mitään esimerkkejä siitä, mitä Erkki ja Niko voisivat seksiin ryhtyessään muistaa tai unohtaa. Myös tutkimustietoa esittelevässä osuudessa seksitautien ehkäisy on liitetty heterokeskeisesti muun muassa raskauden ehkäisyyn.
Oppikirjan heterokeskeisyys tulee esille myös siinä, kun kirjassa kerrotaan kaveripiireissä käydyistä kondomin käyttöön liittyvistä keskusteluista. Nämä keskustelut mainitaan tehokkaiksi kondomin käytöstä muistuttamisessa. Kirjassa ei kuitenkaan mainita sitä, että luultavasti luokissa tai välitunneilla käydyt keskustelut turvaseksistä ja kondomin käytöstä koskevat lähes yksinomaan heteroseksiä. Yleinen ilmapiiri kouluissa lienee vielä niin heteronormatiivinen, että peruskoulu- tai lukioikäiset homo- ja bipojat eivät voi koulun kaveripiireissä kovin avoimesti ja vapautuneesti keskustella anaaliyhdyntöihinsä liittyvistä turvaseksiohjeista. Tätä heteronormatiivisuuden aiheuttamaa ongelmaa olisikin tarpeellista käsitellä oppikirjoissa ja samalla tuoda turvaseksiohjeet esille niin, että seksuaalinen monimuotoisuus otettaisiin huomioon. Kunnon kirja voisi siis vielä kohottaa kuntoaan.
Kunnon kirja ei ole kuitenkaan ainut terveystiedon kirja, jossa turvaseksiohjeet on käsitelty puutteellisesti. Lukemassani kuudessa peruskouluissa ja lukioissa käytettävässä terveystiedon oppikirjasarjassa ei yhdessäkään mainita anaaliyhdynnässä kondomin lisäksi tarvittavasta liukuvoiteesta. Liukuvoiteen mainitseminen olisi kuitenkin oleellisen tärkeää. Ei ole mitään syytä olettaa, että homo- ja bipojat tai muutkaan anaaliyhdyntöjä harjoittavat tietäisivät asian automaattisesti.
Liukuvoiteen puuttuminen koskee nimenomaan nuoria. Ruotsalaisen Ronny Tikkasen (2008) tutkimuksessa todetaan, että oikeanlaisen liukuvoiteen käyttäminen kondomin kanssa tai liukuvoiteen puuttuminen kokonaan on nuorilla selvästi yleisempää kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Tikkasen tutkimuksen mukaan kondomi on myös mennyt nuorilla miehillä selvästi useammin rikki kuin vanhemmilla miehillä, joten liukuvoiteen käyttämisen tärkeydestä muistuttaminen ei voi olla pelkkää niuhottamista. Koska suojaamattomaan anaaliyhdyntään liittyy suuri hiv-riski, pitäisi oppikirjoissakin kertoa riskin välttämiseen löytyvästä erittäin tehokkaasta turvaseksiohjeesta. Ei vain tyttöjen vaan myös poikien on tärkeää tietää miten poikien kanssa seksistä nautitaan turvallisesti.
Teppo Heikkinen, Suunnittelija, Miesten kesken turvallisesti –työ, Aids-tukikeskus