Pinkki raha löysi Stockkan varhain

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • jnsto
  • 4

Helsingin Pride-marssin aamuun osuivat nekrologitunnelmaiset uutisjutut Stockkan Herkun myynnistä. "Pinkki raha" ahtautui tiloiltaan pieneen vanhaan Herkkuun jo varhain. Etenkin lauantaiaamuisin. Ja monet kävivät myös kuudennen kerroksen ravintoloissa, ennen nykyisiä konsepteja.

Aleksin ja Mannerheimintien kulmassa sijainnut "alkuperäinen" Herkku oli tavattoman ahdas. Sinne menivät "kaikki". Siellä saattoi käydä hyvän ystävän kanssa hankkimassa viikonlopun pientä ja suurempaakin hyvää ihan yhdessäkin. Ja siellä näki naamoja, joita oli nähnyt muuallakin.

Oliko ehkä vain mielikuvitusta, mutta jotenkin tuntui siltä, että Herkussa asioi yhdessä helpommin kuin kotinurkkien kaupoissa. Tai ehkä lukuun ottamatta Elannon pullapuoteja, joiden "emänniksi" kutsutuilla kaupanhoitajilla oli kuulemma usein sosiaalista silmää.

Remontti remontilta Herkku väljeni, ja asiakaspalvelu- ja laatuodotuksiin se pystyi vastaamaan entistä paremmin. Mutta sitten alkoi kuulua yhdeltä ja toiselta, ettei jotain ollut saanut ja piti mennä muualle. Usein Ruoholahden K-kauppaan.

Myyntiuutisen jälkeisenä aamuna markkinointiasiantuntija Anne Rindell ennusti HBL:ssä, että Herkusta luopuminen on Stockmannille virhe, josta "se saa maksaa kalliisti".

Toimittaja Jonas von Wendt kysyi, eikö mitenkään olisi ollut mahdollista saada paikalle ulkomaista toimijaa. Hän mainitsee Carrefourin, Manorin ja Coopin. Mutta vastaa itse heti, ettei mikään ulkomainen yritys voi vakavasti harkita tuloa Suomen kaksinvaltajärjestelmään. Viittaus kaiketi S- ja K-ryhmiin. Mutta jos olisi löytynyt idearikas ja tarmokas vetäjä? No, turhaa jossittelua. Osuuskauppa on asettautumassa Stockkan perustuksiin - eikä sieltä lähde, paitsi jos huomaa tilan huonoksi ja myynnin kannattamattomaksi.

Uutisen lanseerusinfo pidettiin Savoyssa. Eleen voi nähdä kunnioituksena menneelle.

Stockmannin tilannetta lienee sopivaa verrata Berliiniin KaDeWehen Tavaratalo notkahti pahasti muurin avautumisen jälkeen, mutta kuntoutui suunnilleen samoilla keinoilla, joita Stockmann on käyttänyt: Kerros kerrokselta suuri osa myyntitilasta vuokrattiin ulos. Vaan vanhan rakennuksen ylimmän kerroksen ruokaosastot jäivät talon hallintaan, ainakin pääosin.

Rakennusta jatkettiin ylöspäin ja uuteen yläkertaan tuli pääasiassa itsepalveluun perustuva ravintola. Mutta entinen yläkerta ja sen ruokailusaarekkeet myyntitiskien tuntumassa jäivät edustamaan vanhaa perinnettä. Ne ovat etenkin professionaalien HLBT-berliiniläisten suosiossa. Korkea hintataso on esteenä muille.

Herkusta luopuminen ei oikeastaan saisi olla yllätys. KSF:n voimahahmon, Kaj-Gustaf Berghin ollessa puheenjohtajana Stockmann ilmoitti rakennusten neliötuoton olevan keskeinen mittari. Tuossa vaiheessa talossa vielä oli käyty keskustelua "mielihyvän ja viihtyvyyden" tavaratalosta vastakohtana ostoskeskukselle. Jälkimmäinen voitti.

Herkun lopettaessa Oulussa alkuvuonna seuraajaksi tavallaan tuli S-ryhmä, tosin ei samoihin tiloihin. Osuuskauppa Arina avasi melko tasokkaan ja suuren ruokamaailman uuden kompleksinsa pohjakerrokseen. Olen asioinut siellä pari kertaa kun työ on Ouluun vienyt, sikäläiset kertonevat, täyttikö Stockkan jättämän tyhjiön vaiko ihan paransi elämän laatua.

4 kommenttia

  • 1 / 4
  • Anonyymi
  • 1.7.2017, 6.10
Täytyypä ennen pride-marssia käydä Töölössä kahdeksankymppisen tutun luona, jonka päivittäiseen rutiiniin on vuosikymmenet kuulunut kuin rituaalina kävely Stokkan herkkuun. Sieltä hän toi Daizy-koiralleni usein pätkän lenkkimakkaraa, kaksinkertaisessa paperipakkauksessa, ei koskaan muovikääreessä.
Kysyn, millaiset ovat nyt mielialat, kun Stokkan herkku muuttuu.
  • 2 / 4
  • sekundahomo
  • 4.7.2017, 3.17
Hohhoijaa, eipä ole minulla vähävaraisella työväenluokkaisesta perheestä lähtöisin olevalla suomenkielisellä homomiehellä kyllä ollut tuonne juuri asiaa. Lähiön lähikauppa on riittänyt, joskus asiaa isompaan markettiin. Ei ruokakasseja viitsi raahata keskustasta metrolla ja bussilla. Hyvin olen silti syönyt.