Homofobian valjastamista poliittisten vankkureiden käyttövoimaksi ei pidä unohtaa arvioissa Timo Soinin menestystarinasta.
Soini onnistui jatkamaan "pahan mielen vuosia" vähemmistön piirissä, mutts lopulta taisi jättää käyttämänsä kannattajat pettymyksen valtaan. Uuden puoluejohdon aikana Soinille keskeinen homopelko voidaan nähdä enemmänkin taktisesti ja avioliittoratkaisun jälkeen sen välinearvo vähentynee.
Soini on itse viime aikoina viitannut luomuksensa "ainutlaatuisena menestystarinana". Sen monellr kammottavia rakennusaineita ei pidä arvioissa unohtaa.
Populistijohtajana Soini tukeutui näkemyksiin, joita "vanhat puolueet" olivat hienotunteisesti jättäneet katveeseen tai eivät vuosikymmeniin olleet kannattaneet. Yksi keskeisiä kannatuspilareita oli homopelko.
Ennen PS:n nousua tuolla asennetiivistymällä ei ollut puoluejohtoon ulottuvaa poliittista kotia kristillisdemokraattien ulkopuolella. Soinille kelpasivat eduskunta- ja kuntavaaliehdokkaiksi suunnilleen kaikki. Vaikka Soini itse on käyttänyt etenkin tällä vaalikaudella aika vaimeita ilmaisuja, hänen joukoistaan on löytynyt kaikenlaista toimijaa ja lausunnonantajaa, homopelkoon perustuvan kannatuksen ylläpitoon.
Ulkoministerikaudellaan Soini ei ole malttanut olla antamatta EU:n eteläisemmän itälaidan asennemaailmoita lähes suoraan tukevia lausuntoja. Jossain vaiheessa oli erotettava ulkoministerin lausunnot puoluejohtajana ja lausunnot ulkoministerinä.
Homopelon keskeisyys puolueessa turvattiin mm eduskuntavaaliehdokkailta vaaditulla sitoutumuksella avioliittoasiassa.
Puolueen uuden puheenjohtajan - oli hän kuka tahansa - aikana homopelko jäänee enemmänkin käytännön politiikan välinekysymykseksi. Avioliittolakiratkaisun jälkeen homopelolla ei ehkä ole suurta kannatusarvoa PS:lle, koska homofobien kovimman ytimen pitänee hallussaan kuitenkin KD. Perussuomalaisten viime aikojen hajoamiskehityksessä on tapahtunut siirtymiä juuri myös kristillisdemokraatteihin.
Soini onnistui luomaan avoimia jännitteitä suomalaiseen yhteiskuntaan, kuitenkaan poliittisen nousunsa käyttövoimaksi otettujen kansanryhmien asemaa juuri käytännössä auttamatta. Pettymyksen kalkki on voinut niissä kuvitteellisissa keskiolutpaikoissa olla avioliittolain lopullisen ratkaisun jälkeen katkerakin. Taloudellisella puolella Soinin puolue on nykyisen hallituksen aikana kyllä jarruttanut uusliberalistisen Suomen luomishanketta, mikä ainakin hidastaa luokkaerojen kärjistymistä.
Joskus tulevaisuudessa elämäkerrankirjoittajat analysoivat Soinin aatemaailman homofobialohkon taustoja ja ulottuvuuksia. Mutta siihen voi mennä aikaa. Sillä välin välin ilmestyy toki juhlakirjoja.
Julkisuudessa on spekuloitu sillä, että Soini nimitettäisiin palkintona suurlähettilääksi. Soinin asettaminen Suomen hallinnolliseksi käyntikortiksi minne tahansa aiheuttaa häpeän tunteita suuressa osassa suomalaisia. Soinin nimittäminen lähimmän vuoden aikana olisi tietenkin selkeä näyttö nimittäjältä, näin presidentinvaalikampanjojen aikoina.
Soinin suuri esikuva, Veikko Vennamo, oli yksityishenkilönä kultturelli ja sivistynyt suomalainen. Soinilla oman arvomaailman ahtauden sanotaan olevan enemmän läpäisevää. Julkisuudessa Soini on lähetellyt terveisiä "Veikolle yläkertaan". Terveisten kohde ei voi valitettavasti kommentoida.