Tässä pääsiäissaarnassa aiheena on rakkauden hiipuminen, tuskallinen ero, ex-rakastetun vihaaminen ja ihmissuhteen ylösnousemus - hyvänä ystävänä, jota voi kunnioittaa katkeran eron jälkeenkin.
Intohimon ja rakkauden haalistumisen tai sammumisen on varmaan jokainen "alalla" pidempään toiminut huomannut. Rakastumisen kiihkeässä vaiheessa rakastetussa nähdään vain hyviä ja hienoja piirteitä, mutta kun alkaa rauhallisempi arki, monet pikku asiat alkavat ärsyttää. Hän jättää aina vessan kannen auki, käytettyjä astioita jää pöydälle, sukkia löytyy sängyn alta, jne. jne. Näiden pikku harmien yli pääsee vain, jos pystyy kunnioittamaan ja arvostamaan kumppaniaan riittävästi.
Ero saattaa olla kamala, ainakin jos kuvioon on tullut mukaan kolmas henkilö. Rakkaus kuolee ja tilalle tulee syvää vihaa. Viha entistä rakastettua kohtaan kestää aikansa, ja se auttaa pääsemään hänestä lopullisesti irti. Kun viha laantuu, entisistä rakastetuista tulee kaksi toisilleen täysin välinpitämätöntä ihmistä. Mutta: mitä teen tavaroille, jotka muistuttavat menneestä suhteesta? On valokuvia, ehkä vaatteita, matkamuistoja yhteisiltä vuosilta. Tuhoanko ne kaikki vai voinko pitää ne ilman tunnekuohua? Poltetun maan taktiikka: poltanko kaikki, jotta tilanteesta tulisi neutraali?
Tällainen ero voi olla traumaattinen. Erossa menettää hyvän ystävän ja uskotun. Hänelle on voinut kertoa monimutkaisistakin arjen ongelmista, jotka hän heti ymmärtää, koska on kuljettu pitkä yhteinen matka. Erossa häviää tunne yhteenkuuluvuudesta ja samalla katoaa luotettava keskustelukumppani. Ennen olimme "ME", nyt olen vain "MINÄ".
Saksalainen freelance-journalisti ja bloggaaja Kevin Junk kertoo tänä pääsiäisenä toisenlaisen tarinan. Ex-rakastetusta tuleekin hyvä ja luotettava ystävä. Henkilö, jonka kanssa jossain elämänvaiheessa jaettiin vuode, arjen ilot ja surut ja valikoidut henkilökohtaiset salaisuudet, ei häviäkään eron yhteydessä, vaan syntyy uudenlainen ystävyys, jossa on mukana kunnioitusta ja kiintymystä.
Kevin kertoo, että ero ei ollut yksinkertainen, vaan vaati kovaa henkistä ponnistusta. Se ei mennyt niin, että muutettiin vain eri asuntoihin ja tavattiin hieman harvemmin eikä enää koskaan seksin merkeissä. Ero ja sen merkitys on pakko selvittää omassa päässä ja sielussa, koska eron vaikutukset ovat laajat.
Mutta nyt he ovat ystäviä. He tapaavat kerran viikossa. He käyvät jossain syömässä ja puhelemassa. Puhutaan kaikesta siitä, mikä heitä on yhdistänyt. Puhutaan työasioista ja uusista suhteista ja seksistä, mutta ei heidän entisestä seksistään vaan nykyisestä, uusien kumppaneiden kesken. Mustasukkaisuus on voitettu, toisen omistamisen halu on hävinnyt. On syntynyt uudenlainen ystävyys. Entiselle rakastetulle voi jopa antaa pikku vinkkejä uuden kumppanin etsintään. Onhan takana pitkä kokemus tämän ihmisen haluista ja ominaisuuksista.
Ihmissuhteen uudelleen syntyminen vei aikaa. Monia asioita on annettava anteeksi, haavojen on ehdittävä parantua ja oman identiteetin on muututtava niin, että nyt olen "MINÄ". Siinä prosessissa joutuu miettimään mm. sitä, miksi haluan edelleen pitää yhteyttä tähän ex-rakastettuun. Miksi hän on minulle yhä edelleen arvokas. Tarkoitushan ei ole uudelleen lämmittää vanhaa rakkaussuhdetta.
Ilman toisen ihmisen kunnioittamista tämä ei onnistu, vaan palataan vain vanhoihin kaavohin. Se toinen on hyväksyttävä sellaisenaan. Enää ei voi vaatia, että hänen pitäisi olla sellainen tai tällainen. Se toinen on nyt itsenäinen ihminen, joka toimii omalla tavallaan. Ero oli pitkä oppimis- ja muutosprosessi, jossa molemmat ovat oppineet, että toista ei saa syyllistää tai tuomita. Jokainen käy eroprosessin omalla tavallaan, mutta parhaassa tapauksessa tuloksena on kahden ihmisen kunnioittava ystävyys.
Eron jälkeen ei enää taistella tunteista. Enää ei käydä väittelyä parisuhteen laadusta ja ongelmista. Nyt on tilaisuus oppia tuntemaan ex-kumppani aivan uudenlaisena ihmisenä. Häntä voi katsoa jälleen suoraan silmiin.
Kaikkia hajonneita parisuhteita ei pysty koskaan uudelleen harsimaan ystävyydeksi, kun kaikki meni totaalisesti murskaksi. Mutta yleisemmin: olisi hyvä, jos rakkaussuhteen ja ystävyyden raja-aitoja saataisiin matalammiksi. Ex-rakastettu voisi jäädä elinikäiseksi ystäväksi.
Tämän pääsiäissaarnan ajatuksia löytyi mm. tästä tekstistä
http://www.queer.de/detail.php?article_id=21415
