Valle ja IS: ´Homotauti olikin kaikkien sairaus´

  • Näkökulma
  • Näkökulma
  • Olli Stålström
  • 7

Ilta-Sanomat julkaisi la 27.10.2007 (ss. 54-55) koko aukeaman kuvitetun haastattelun Sirkka-Liisa Vallesta, jota jutussa kutsutaan "aidsvalistuksen äidiksi". Artikkeli on asiallinen ja siinä korostetaan kuinka tärkeää on valistus ja ennaltaehkäisy, erityisesti kondomin käyttö. Artikkelissa ollaan huolissaan siitä, ettei "hivinpunainen" hälytysvalo enää välky suomalaisten päässä. Hivistä on tullut lääkeiden avulla krooninen, hallittavissa oleva tauti, mutta sen tartuttavuus ei ole mihinkään hävinnyt, jutussa muistutetaan.

Artikkelin kuvituksessa kerrataan, että hiv-tartunnat ovat viime vuosina nousseet, heteroseksitartuntoja on yhteensä 837 ja homoseksitartuntoja 717 sekä tämän vuosisadan alussa tullut ruiskuhuumetartuntojen piikki, yhteensä 324 tartuntaa. Artikkelissa vältetään kaikkea sensaatiota ja pelottelua. Jopa Sirkka-Liisa Valle valittaa, että "hivistä ei eää puhuta niin kuin ennen".

Ilta-Sanomien otsikointi on tänään hyvin asiallista ja hillittyä, juuri sellaista mitä aids-aktivistit olisivat toivoneet kun tauti ensimmäistä kertaa repäistiin iltapäivälehtien etusivuille ja lööppeihin. Aids-ilmiön historiallinen aikasarja otsikoidaan "Homotauti olikin kaikkien sairaus". Siinä kerrataan vuosiluvut: 1981 Yhdysvalloissa puhutaan uudesta taudista homojen joukossa, 1983 ranskalaiset löytävät hi-viruksen, 1984 Sirkka-Liisa Valle aloittaa aidstutkimuksen ja -valistuksen, 1986 Aidstukikeskus aloittaa toimintansa, 1987 ensimmäinen hiv-lääke AZT tulee Suomeen ja 1998 pistoshuumeiden käyttäjien epidemia löydetään Helsingissä. Valle ja Ilta-Sanomat unohtavat valitettavasti, että Seta-lehti aloitti tiedottamisen uudesta taudista jo kesällä 1982 päätoimittajansa Eva Isakssonin johdolla.

Toinen suuri alaotsikko kertoo, että "Hiv-historia alkaa heterotartunnasta". Siitä selviää, että tilastoissa vanhin todettu suomalainen hiv-tartunta oli heteromiehen verinäytteestä vuodelta 1980. Sama ilmiö tiedetään kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan ranskalaiset tutkijat olivat jo 1970-luvulla havainneet epidemian mustan Afrikan heteroväestössä.

Ilta-Sanomat vaikenee kuitenkin sosiologisesta tutkimuksesta, joka osoittaa, että hiv/aids-edpidemiasta tuli maailmanlaajuinen sensaatio ja moraalinen paniikki, vasta kun maineesta. kunniasta ja rahasta kilpailevat tutkijat liittivät sen homouteen ja alkoivat tehdä sensaatiouutisia. Suomalaiset sensaatiotutkijat syyllistivät homot taudin aiheuttajiksi, vetosivat Mooseksen lakiin homouden tuomitsemisen oikeuttajana ja vaativat kaikkien suomalaisten pakkotestaamista.

Tässä henkilökohtainen päiväkirjani aids-paniikin alkuvaiheista: http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=101_6_1

Tein sosiologian gradutyönäni vuonna 1987 tutkimuksen nimeltä "Aids-ilmiö moraalisena paniikina. Suomen ja Australian vertailua". Olin juuri ollut Australiassa aids-ilmiön tutkijana ja vertailin kummankin maan lääketieteellisten tahojen suhtautumista asiaan. Australiassa oli silloin voimakas liittovaltion terveysministeri Neil Blewett, joka koordinoi koko valtakunnan tasolla nopean, asiallisen ja humaanin aids-politiikan. Suomessa sen sijaan hukkaantui monta vuotta tutkijoiden keskinäisen kilpailun ja testivalmistajien ahneuden vuoksi. Kuten nettipäiväkirjassani kerron, sensaatiotutkijoille oli alkuvuosina tärkeää saada itsensä lehtien etusivuille ja edustamansa testivalmistaja Labsystems Helsingin pörssiin. Yksi mediajulkisuudesta hyötynyt lääkäri Jukka Suni on muistellut alkuvaiheiden tapahtumia Positiviset-yhdistyksen Henkiriepu-lehdessä, todeten varovasti, että monet alussa mukana olleet "saisivat mennä itsensä" (Henkiriepu 1/2007, sivu 9):

http://www.positiiviset.fi/henkiriepu/hr20071.pdf

Sensaatioiden teko, pelottelu sekä voiton ja julkisuuden tavoittelu aiheuttivat paljon turhaa kärsimystä seksuaalivähemmistöille, mutta toisaalta taistelu toi Setan ensimmäistä kertaa suuren yleisön tietoisuuteen.

7 kommenttia

Kuten kaikissa asioissa, totuuksia on yleensä useita riippuen näkijästä, kokijasta ja näkökulmasta. Epidemian puhkeamisen aikaan minulla ei ollut niin laajaa näköalaa kuin Ollilla.

Haluan tuoda keskusteluun yhden toisenlaisen näkökulman, joka ei millään tavoin ota kantaa esimerkiksi Ollin omalla sivustollaan taikka edellisessä viestissä esittämiin ajatuksiin.

Osallistuin verrokkina tms. Vallen tutkimuksiin useana vuotena. Minulla ei ole tuohon tutkimukseen osallistujana mitään erityistä huomautettavaa. Kaikki meni mielestäni juuri niin kuin pitikin. Olin vain tyytyväinen, että terveyttäni seurattiin todella tarkasti ja raportoitiin neljä kertaa vuodessa usean vuoden ajan. Kaikki tutkittiin kiireestä kantapäähän. Verta otettiin monta putkiloa. Se neulalla tökkiminen oli ehkä ainoa hiukan epämiellyttävä juttu. Itselleni myönteinen asia oli psykologisen tutkimuksen tulos. Olin vuosikaudet toistanut, että minulla oli Euroopan kurjin nimimuisti. Kun psykologi kävi läpi tulokset, hän totesi muistini normaaliksi. Sen jälkeen aloin muistaa nimiä heti aikaisempaa paljon paremmin.

Jos tikulla kaivelee, niin pari seikkaa olisi voinut mennä toisin.
Magneettikuvaus keskeytyi heti alkuunsa klaustrofobiani vuoksi. Kuvat saatiin myöhemmin hieman epätarkemmalla menetelmällä.
Spermanäytteen anto oli lähinnä tragikoominen. Kun ilman minkäänlaista inspiraatiota syntynyt tulos pullossa lähestyin naispuolista sairaanhoitajaa, hän voimakas inhon ilme naamallaan osoitti kaapin päällä olevaa telinettä, käskien pistämään pulloni sinne. Tilanne oli hassu.

Valle oli joka tapaamisella ystävällinen ja kiinnostunut asioistani myös ohitse tutkimuksen teemojen.
JuhaniV kirjoitti: "Valle oli joka tapaamisella ystävällinen ja kiinnostunut asioistani myös ohitse tutkimuksen teemojen."

Kuuluiko kiinnostuksiin esim. se kuka ketäkin tapaa ja ketkä liikkuvat yhdessä?