- 1 / 7
- JuhaniV
- 29.10.2007 21:45
Kuten kaikissa asioissa, totuuksia on yleensä useita riippuen näkijästä, kokijasta ja näkökulmasta. Epidemian puhkeamisen aikaan minulla ei ollut niin laajaa näköalaa kuin Ollilla.
Haluan tuoda keskusteluun yhden toisenlaisen näkökulman, joka ei millään tavoin ota kantaa esimerkiksi Ollin omalla sivustollaan taikka edellisessä viestissä esittämiin ajatuksiin.
Osallistuin verrokkina tms. Vallen tutkimuksiin useana vuotena. Minulla ei ole tuohon tutkimukseen osallistujana mitään erityistä huomautettavaa. Kaikki meni mielestäni juuri niin kuin pitikin. Olin vain tyytyväinen, että terveyttäni seurattiin todella tarkasti ja raportoitiin neljä kertaa vuodessa usean vuoden ajan. Kaikki tutkittiin kiireestä kantapäähän. Verta otettiin monta putkiloa. Se neulalla tökkiminen oli ehkä ainoa hiukan epämiellyttävä juttu. Itselleni myönteinen asia oli psykologisen tutkimuksen tulos. Olin vuosikaudet toistanut, että minulla oli Euroopan kurjin nimimuisti. Kun psykologi kävi läpi tulokset, hän totesi muistini normaaliksi. Sen jälkeen aloin muistaa nimiä heti aikaisempaa paljon paremmin.
Jos tikulla kaivelee, niin pari seikkaa olisi voinut mennä toisin.
Magneettikuvaus keskeytyi heti alkuunsa klaustrofobiani vuoksi. Kuvat saatiin myöhemmin hieman epätarkemmalla menetelmällä.
Spermanäytteen anto oli lähinnä tragikoominen. Kun ilman minkäänlaista inspiraatiota syntynyt tulos pullossa lähestyin naispuolista sairaanhoitajaa, hän voimakas inhon ilme naamallaan osoitti kaapin päällä olevaa telinettä, käskien pistämään pulloni sinne. Tilanne oli hassu.
Valle oli joka tapaamisella ystävällinen ja kiinnostunut asioistani myös ohitse tutkimuksen teemojen.
Haluan tuoda keskusteluun yhden toisenlaisen näkökulman, joka ei millään tavoin ota kantaa esimerkiksi Ollin omalla sivustollaan taikka edellisessä viestissä esittämiin ajatuksiin.
Osallistuin verrokkina tms. Vallen tutkimuksiin useana vuotena. Minulla ei ole tuohon tutkimukseen osallistujana mitään erityistä huomautettavaa. Kaikki meni mielestäni juuri niin kuin pitikin. Olin vain tyytyväinen, että terveyttäni seurattiin todella tarkasti ja raportoitiin neljä kertaa vuodessa usean vuoden ajan. Kaikki tutkittiin kiireestä kantapäähän. Verta otettiin monta putkiloa. Se neulalla tökkiminen oli ehkä ainoa hiukan epämiellyttävä juttu. Itselleni myönteinen asia oli psykologisen tutkimuksen tulos. Olin vuosikaudet toistanut, että minulla oli Euroopan kurjin nimimuisti. Kun psykologi kävi läpi tulokset, hän totesi muistini normaaliksi. Sen jälkeen aloin muistaa nimiä heti aikaisempaa paljon paremmin.
Jos tikulla kaivelee, niin pari seikkaa olisi voinut mennä toisin.
Magneettikuvaus keskeytyi heti alkuunsa klaustrofobiani vuoksi. Kuvat saatiin myöhemmin hieman epätarkemmalla menetelmällä.
Spermanäytteen anto oli lähinnä tragikoominen. Kun ilman minkäänlaista inspiraatiota syntynyt tulos pullossa lähestyin naispuolista sairaanhoitajaa, hän voimakas inhon ilme naamallaan osoitti kaapin päällä olevaa telinettä, käskien pistämään pulloni sinne. Tilanne oli hassu.
Valle oli joka tapaamisella ystävällinen ja kiinnostunut asioistani myös ohitse tutkimuksen teemojen.