Sadut eivät ole todellisia.
Se pitäisi opettaa lapsille mahdollisimman pian. Kun lukee niille sadun niin sanoo ettei tällaista oikeassa elämässä tapahdu.
Mulle kukaan ei koskaan sanonut mitään.
Mulla oli ennen sellanen ajatus päässä, että kun rakastuu johonkin, niin se joku automaattisesti rakastuu myös. Että on joku helvetin kupido, joka tietää ketkä ovat täydellisiä toisilleen ja järkkää sitten ne yhteen, ettei tarvitse tuhlata aikaa ihmisiin, jotka ei ole sun sielunkumppaneita.
Nykyään mä en usko sielunkumppaneihin, siihen oikeaan tai kohtaloon. Ihmiset rakastuu, ja joskus niihin rakastutaan. Useimmiten ei. Joten me jäädään yksin ja särkynyt sydämisinä ihmettelemään mikä meni pieleen.
Mä olen niin väsynyt.
