Selailin runojani, joista vanhin on kirjoitettu heinäkuussa 2004 ja uusin heinakuussä 2006. Huomasin, että rivit pitenevät sitä mukaa mitä uudempi runo on. Huomasin myös, että kaksi vuotta sitten kirjoitetut tekeleet ovat huomattavasti synkempiä. Johtuen ehkä siitä, että kaksi vuotta sitten olin hyvää vauhtia matkalla pahimpaan angstilapsivaiheeseeni. Nyt olen päässyt siitä jo aika hyvin yli, muutamia yksittäisiä repsahduksia lukuunottamatta, joita tapahtuu ehkä kerran kuussa.
Nykyisin kirjoitan vain kuinka
"I'm better than those boys
Those stupid, lame, simple minded little boys
You seem to like so much"
Olen ihastunut ja hiukan katkera. Mitä hienoa pojissa muka on, kysynpähän vaan. Mitä niillä on mitä minulla ei ole?
Jos jätetään se aihe sikseen...
Olen miettinyt asioita, kirjoittamista lähinnä, ja tulin siihen tulokseen, että haluan kirjoittaa (ja julkaista) oman kirjan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Tai siis olenhan minä tuosta haaveillut jo pidemmän aikaa, mutta se on ollut sellaista "en mä kuitenkaan mitään saa aikaan". Kyllä ajattelin saada.
Tekisi mieli mennä istumaan satamaan katselemaan järveä ja raapustelemaan typeriä juttuja "runokirjaani", tai muistikirjaan tai mikälie onkaan. Notebook. En keksi sille sopivaa suomenkielistä sanaa. Mutta jokatapauksessa, sinne olisi hinku. Ehkä menenkin, huomenna aamulla olisi ehkä jopa aikaa. Siis sillä oletuksella, että jaksan herätä. Viime yönä nukuin ehkä viisi tuntia, en vain jostain syystä saanut unta.
Papan haudallakin haluaisin käydä ennen lähtöä.
Alan olla vakuuttunut siitä, että minulla on jonkinasteinen hyönteisfobia.
1 kommentti
coco
18.7.2006 02:06
Notebook-muistikirja.