Oli ihana viikonloppu kullan luona! Lähdin tänään aamu yhdeksän junalla kotia Copperin kanssa. Hiukan oli väsy aamulla, kun valvottiin viiteen saakka ja piti nousta ylös kahdeksalta.:o
Mut eipä haittaa, nyt on virkku olo, mikä tosin johtuu varmaan vain siitä, että käyn ihan ylikierroksilla.:D
Copper oli aivan hörhöllään, kun kulta heräsi aamulla viemään meidät asemalle. Oltiin ajoissa asemalla ja siinä on mukavasti pieni viheralue josta menee kävelytie, menimme siihen kävelemään, että Copper sai pissutella. Sitten vanha junan veturi lähti liikkeelle ja Copper oli ihan varma, että nyt me jäätiin pois junan kyydistä. Oli niin naurettavan hupaisaa, kun Copper oli aivan hämmingeillään ja tohkeissaan "apua, apua mamma, hei tuu nyt..nyt nyt NYT, kato se lähteee!!".:D
Ja kyse ei edes ollut siitä junasta, mihin meidän piti nousta. Lähdimme kuitenkin kävelemään junalle, Copper pisti nelivetoa 100km/h ja hyppäsi kaksi metriä ennen junan ovia sisälle ja sen yksi takatassu jäi roikkumaan ovan ulkopuolelle kun se lyssähti lattialle.x)
Oli kai niin onnessaan, kun tiesi että lähdetään kotiin. Tai sitten se vain rakastaa matkustamista.:D
Ihan hassu.
Ja kulta syötti vauvalle aamulla papanoita kädestä pitäen, kun ei pojalle jostain syystä maistunu. Ihan on poika kietonu kullan käpälänsä ympärille, oikein heittäytyy avuttomaksi kulla luona.;)
Kulta huolehtii ja höspöttää suloisesti, "onkohan sillä jano? onkohan sillä nälkä? Mira, se ei syö - sitä pitää syöttää - kato kato- nyt se syö!". Hih. Miun mussukat.<3
Löydettiin upea metsä kullan läheltä, käytiin lauantaina ja sunnuntaina kävelemässä ja Copper sai juosta sydämensä kyllyydestä vapaana.
Ja lauantaina pyöräiltiin yöllä katsomaan rannalle muinaistulia (tosin mentiin liian myöhään ja jäljellä oli vain pieni hehkuva hiilikeko, heh). Mutta oli tosi mukavainen pyöräretki, istuin kullan takatelineellä ja nojasin kullan selkään, se tuntui ihanan suloisen söpöltä. Ja kulta näki rannalla istuessamme tähdenlennon!!
Mie näin viime kesänä ja nyt näki kulta.:)
Eilen ajettiin keskiyöllä automaatille ja sitten päätettiin käydä rannassa. Oli ihan sysipimeää ja mie tarrasin kullan käteen ku rannan autiot valkoisena yötä vasten "hohtavat" pukukopit näytti aavemaisilta. Seisoskeltiin siinä hiekalla, kun yht'äkkiä vasen puoli rannasta välkähti valkoista ja purppuran violettia. Salamoi, mutta niin kaukana kuitenkin, että ei kuulunut mitään. Oli vaikuttavan näköistä.:)
Rakastan sitä naista niin koko sydämestäni!
