Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Tänään on ollut hulinapäivä.

Käytiin isukin kanssa syömässä ja sitten kierreltiin tuhat tuntia kaupungilla siskon kanssa. Voi mitä kaikkea kivaa löysinkään.:)

Kookoksen tuoksuista vartalon kuorinta saippuaa ja samaan sarjaan kevyen vartalotuoksun jota voi suihkia iholle pitkin päivää. Kivan, mukavan, ihanan neuletakin, voin kuvitella miten mukava se on kietaista ympärille, kun menee yöllä kävelemään ulos ja on hiukan viileää.:)
Myös kaksi kesätoppia löysin, toisesta siskoni maksoi puolet, tahtoi hyvittää kun ei ollut ostanut minulle syntymäpäivälahjaa huhtikuussa.:D
Toinen topeista oli vaaleanruskea/vaaleanpuna raitainen ja toinen musta/valko raitainen oikein pitkä malli, menisi melkein erittäin lyhyestä kesämekosta.=))
Uuden söpsön vaaleanpunaisen napakorunkin ostin, josta roikkuu vielä pieni paaleanpunainen "timantti".:>
Sopii hyvin yhteen ruskeiden bikinieni kanssa.:P

Siinä minimaalinen raportti tästä päivästä. Ei suuria tunteita, ei isoja ajatuksia. Pientä mukavaa sydämessä.<3

Jos voisin
nukkuisin Ruususen unta

Heräisin suudelmaan

Ja eläisin elämäni
onnellisena
loppuun asti.

Hmh, ei niin mukavasti käynytkään, että kullan olisin kainalooni saanut tällä viikolla, hänelle sattuikin asuntoasioita suunnitelmiemme päälle. Sniif.:'(
Haikeus.

Tänään on kuitenkin ollut hyvä päivä. Kävin töissä ja sitten siskon kanssa kaupassa, ostettiin tykötarpeet tortillojen tekoa vartej ja käytiin vuokraamassa elokuva. 21 grammaa oli elokuvan nimi ja oli kyllä vallan hyvä. Syvällinen, pohdittava, koskettava. Ehkä hiukan liian pomppiva, mutta toisaalta taitavasti toteutettu ja pienen aivotyöskentelyn avulla sai yhdistettyä tietyt ajanjaksot toisiinsa ja tajusi minne milloinkin siirryttiin.

Mielenkiintoisin asia elokuvassa oli tieto siitä, että samalla hetkellä kun ihminen kuolee hän menettää 21grammaa painostaan. Onko se sielun paino?
Sitä ei kerrottu. Sitä ei tiedetty ja se jäi itselle pohdittavaksi.
Ja kuinka paljon siinä oikeasti menettääkään?

Erittäin hyvä elokuva!:)

Huomenna (tai siis tänään) lähdetään siskon kanssa kaupungille ja tarkoituksena olisi tehdä hiukan ostoksia:
-uusi napakoru
-uudet korut tisuihin
Harnessiin matkani siis käy, jospa saisin asennettua pidemmät tapit erikoisemmilla kivillä... Pääsen Yazkan käsiteltäväksi.xD
Jos niin voi sanoa. Kuulosti erittäin..hmm..no juu..:D

-vartalonkuorintasaippuaa
-syväpuhdistava kasvonaamio

Siinä ne pakollisimmat.

Pelottaa ihan, että mitä tuo napa sanoo kun vaihtaa korun, kun en ole sitä reilu vuoteen vaihtanut, ehkä kahteen. Jospa se on juurtunut kiinni eikä lähde irti.:D
Ehkei kuitenkaan. Tahtoisin kuitenkin jonkun kivemman räpellyksen, nätimmän ja koristeellisemman nyt kesän kunniaksi.:)

Ja tisut kaipaavat ehdottomasti pidempiä tappeja, tai ainakin oikeanpuoleinen joka nyt kiukuttelee jos liian lyhyen tapin välissä oloaan. Täytyy auttaa pienoista.:D
Lahjoa.:D
Omat tissit.:D

Kello on paljon...nukuttaa..tuntuu kuitenkin siltä, että uni ei tulisi. Vaikka varmasti se tulisi. Olen nykyään niin mestarimaisen nopea nukahtamaan, etten edes saa hyvää yötä aina kullalle kirjoitettua kun nukahdan, sitten herään säpsähtäen yöllä, löydän kännykän tippuneena lattialle, tyynyni päältä, kädestäni tai jostain peiton mutkasta.

Nyt on vain niin ikävä kultaa.:(
Inhottavan suuri ikävä. En tahoisi tuntea näin suurta ikävää, koska ikävä lamaannuttaa minut ja minun tekisi mieleni tällaisellä ikävän hetkellä vain käpertyä itsekseni, yksikseni laskemaan päiviä, tunteja. Vaikka toisaalta se ei hyödyntäisi mitään.

Minulla ei ole mitään mitä laskea. Vain hatara tieto siitä, että ensi kuussa näemme. Se kai tuntuukin kaikista ikävimmältä. Niin helvetillisen epämääriseltä ja lohduttomalta!!!:(
En jaksa edes ilostua ajatuksesta, että kulta saisi muuttonsa hoidettua aikaisemmin kuin mitä aluksi ajateltiin ja pääsisin jo loppukuusta hänen luokseen. En itseasiassa tahdo edes ajatella sitä. En ainakaan nyt. Inhoan pettymisen tunnetta, sitä, että vaikka välttämättä mitään ei olisi sovittukkaan ja asia olisi vain toive, niin silti tunnen oloni pettyneeksi jos olen liikaa toivonut ja harras toiveeni ei käykkään toteen.

Minulla on maailman ihanin tyttöystävä. Miun tyttöni, naiseni. Rakkaani. Oma muruseni.

Muistelin tässä, miten ihanalta se tuntuikaan, kun useamman pitkän tai vähemmän pitkän mailin, sekä tekstiviestien jälkeen viimein näimme livenä. Voi kuinka odotinkaan. Ja perhosia oli massussa!

Nyt miulla on taas, kun kulta tulee pitkästä aikaa tänne. Tuntuu aivan samalta kuin viime kesänä.<3

Voi sitä hassuutta ja ihanuutta. Oli kerrassaan hurmaavan suloista saada kulta silloin viereeni nukkumaan. Iiik, miten suloiselta se tuntuikaan. Ja kuinka minua jännitti. Niin paljon, että nukuin puolittain lattialla (meillä oli 140cm leveä patja lattialla), kun pelkäsin, että kulti, se maailman kaunein olento siinä vieressä pelästyy jos mie vaihdan asentoa siinä vieressä ja luulee että mie yritän käydä päälle tai jotain.xD
Tsih, hih.

Juuh, suloisia muistoja.<3

Voih, tämä aamu alkoi parhaiten ikinä!:)

Heräsin ensimmäiseen kellon soittoon - en painanut torkkua, selviydyin suihkusta kymmenessä minuutissa, laitoin kahvin valumaan tarpeeksi aikaisin. Hiukset asettui kauniisti ilman taistelua. Ja olin saanut mailia!!! Parhainta kauneinta, hymyillyttävintä. Jätän siihen vastaamisen myöhemmälle. Kun olen päässyt kokeesta poies.
Ystävä. Sydänystävä. Paras ystävä.
Tuleva paras sydänystävä.

Tiedättehän sen tunteen, kun tutustuu uuteen ihmiseen ja sitä vain tietää, että "natsaako"? Nyt en puhu sellaisesta ihastumisesta/rakastumisesta, vaan siitä, että ystävyyskemia natsaa aivan 110%, kun tuntee löytäneensä sielunsiskon. Kun tietää, että toinen ymmärtää jo puolesta lauseesta sen mitä olet sanomassa, löytää tarkoitukset, ymmärtää, oivaltaa, osaa nauraa oikeassa kohtaa.
Ihana tunne!

Mutta että näin. Oli aivan pakko heti kirjoittaa tämä ilon tunne ylös.:D

Ja vielä iloisempi olen siitä, että saan hakea kullan kainalooni tiistaina!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kolmeksi päiväksi saan kullan passattavakseni, paijattavakseni.<3
IHANINTA.

Eilen oli 10kk päivä.<3
Ensi tiistaina on kulunut tasan vuosi siitä, kun olemme tutustuneet. Se tuntuu ihmeelliseltä. Kuinka samaanaikaan voikin tuntea tunteneensa toisen jo vuosia ja silti myös kuin olisi aivan vasta tavannut?:))

Shoppaileminen on ihanaa!
Joskus se on kamalaa, kun ei yhtään huvita. Ja sovituskopit näyttää kaikki huonotpuolet, ihmisiä on liikaa, kauppojen valot ja musiikki saa pään särkemään jne..
Mutta, tänään ja itseasiassa tässä muutaman päivän ajan shoppailu on ollut ihanaa. Olen löytänyt niin paljon kaikkea mukavaa.:D

Viikonloppuna löysin kahet uudet farkut, ihania viilentäviä ja rentouttavia jalkarasvoja - hemmottelua jaloille.:)
Eilen löysin aivan syötävän söpön lappufarkkuminihame-systeemin, ihanan ihana. Ja mikä näky kun oikein kuumalla voi pitää alla vain bikineitä...8)
Tänään kävin pelastamassa itselleni kaupan hyllyltä farkkuiset mikroshortsit, uuh mama. Ja pari toppia, ompunvihreän ja vaaleanpunaisen. Juuri kun olin luvannut itselleni, että en enää osta mitään, erehdyimme Ässän kanssa Onlyyn ja mitäs sattuikaan silmiini. Marjapuuron-vaaleanpunaisilla lepakoilla varustettu hihaton t-paita. Se oli aivan pakko ostaa!:D
Enkä voinut olla vastustamatta Seppälän korutarjousta, ota kolme - maksa kaksi. Ihania kaulakoruja ostin!

Ja kävimme Ässän kanssa mamassa ottamassa yhdet kauniin päivän kunniaksi. Voi että oli ihanaa.:)

Viikonloppuna lähdetään äidin kummipojan lakkiaisiin. Mitähän sinne pistää päälleen?O_o

Nyt painun lukemaan englantia..huomenna on koe läpäistävänä...

Minut nähtiin tänään. Ja minäkin näin. Katsoin jo kaukaa kadulla, vastaan tulee lyhyet hiukset, isot silmät, valtaisa ja julma itsetietoisuus, sekä hymy. Ja se katsoi minua, täysin häikäilemättä suoraan silmiin, syvälle silmiin. Minä katsoin takaisin ja en voinut olla hymyilemättä vinosti. Ja juuri kun olimme kohdakkain päämme kääntyivät jatkamaan katsetta vielä selän taakse. Ja kun hän oli takanani ja vieläkin katsoi minua silmiin, hän hymyili sellaista nauravaa hymyä ja vieläpä katsoi ihan avoimesti takapuoltani!!:D
Minut nähtiin. Se oli kohtaaminen. Tunnistus. Keskellä kirkasta päivää. Kuin olisin jakanut ventovieraan kanssa salaisuuden, "minäpä tiedän "mikä" sinä olet" ja minä takaisin "niin minäkin mikä sinä".

Se tuntui hassulta. Hyvin hyvin hassulta. O_o

___

Töissä oli tylsääää. Syksyllä lopetan. Teen ihan mitätahansa muuta kuin jatkan tuolla. Jotain ,missä oikeasti voin tehdä jotain "hyödyllistä", kunnollista.

Kauhea ikävä kultia. Ja valtava levottomuus on riivannut minua jo monta päivää. Suorastaan tuskainen levottomuus...!
Tänään istuin lähijunassa ja upposin täydellisesti omiin ajatuksiini, mietin/muistelin kultani rakastelemista, kuinka ihanalta hän näyttää silloin..Silmissä on sellainen usvainen palo, vahvat kädet, kun hän vetää minut päälleen..ne suudelmat..kosketukset..grr...Oli suorastaan kerrassaan aivan hävytön olo, kun havahduin mietteistäni, katseenikin oli varmaan aivan lasittunut.:DD

Onneksi näen kullan ensiviikolla, ihaninta!!!! Ei sittenkään kuuden viikon putkieroa. Saan edes kaksi päivää olla kullan luona. Tiistaista keskiviikkoon.
Melkein tekisi mieleni soittaa keskiviikkona töihin ja sanoa, että olen kipeä...saisin olla pidempään kullan luona.
Miten korkea onkaan työmoraalini, juu, tiedän...Sietäisin hävetä!

Huomenna äidinkielen koe. Keskiviikkona englanti. Sitten ne on ohi. Alkaa loma!

Ikävä, ikävä, ikävä...:/
"Kirjeistä ja kuvista meidät teen
Vähän lämpöä tähänkin huoneeseen"
-stella

Ruotsinkoe takana, jes. Ainakin se meni läpi.
"värmen har fått flickorna att klä sig i korta kjolar och tunna sommarklänningar".xD

Minä katselin eilen ulkomaanmatkoja, äkkilähdöllä jos lähtisi, niin kyllä halvalla pääsisi, seitsemän yötä neljän tähden, kahden hengen rivitalohuoneisto, jossa keittiö, kylpyhuone ja makuuhuone, esim. Costa de solista vain 340e!!
Tahdon tahdon tahdon. Lämpimään. Kullan kanssa. Tahtoooo!!!
Ja pääseekin. Kulta nimittäin sanoi että tahtoo myös.:)

Kulta tahtoo myös joskus lähteä miun kanssa täyshoitola kylpylään, jossa sitten otettaisiin kaikki mahdolliset hemmottelut. Mmm!

Ja minä tahdon viedä kullan lappiin. Vuokrata mökin viikoksi syksyllä, kun olisi upea ruska!! Minä, kulta ja meidän lellivauva, pusumoottori, pikku pikku Copper. Vaellettaisiin tuntureilla ja Copper saisi juosta sielunsa kyllyydestä. Illalla saisin kaapata kullan syliini takan ääreen ja Copper nukkuilisi tyytyväisen onnellisena, aivan puhkijuossenneena jossain siinä lähellä.
Minun oma perheeni.:)

Ensiviikolla loppuu koulu. En tiedä mitään ihanampaa. Olen jotenkin niin väsy tähän hommaan. Tekee hyvää saada ladata kunnolla akkuja, terästäytyä syksyä varten.

Mummi soitti eilen, sanoi ostaneensa minulle pienen laukun tuliaisiksi Roomasta, saisin siihen kuulemma pakata meikkini aina kun menen kullan luokse. En olisi osannut odottaa sellaista mummin suusta, en tarkoita, ettenkö olisi voinut mummini pystyvän sanomaan sellaista, en vain ajatellut, että nyt - joskus paljon myöhemmin.
Mummi nimittäin on hiukan haikeana ollut minun seksuaalisestasuuntaumuksestani, olen hänen lempi lapsen lapsensa. Sanoo aina, että olen hänelle kuin oma lapsi. Ja niin hänkin on minulle kuin äiti. Olen aina ollut mummin tyttö. Olen lähtenyt hänen mukaansa minne vaan, miten pitkäksi aikaa vaan, eikä koti-ikävä ole vaivannut. Kaikki kesälomat ollessani ala-asteella. Jolulomat. Olen viettönyt useamman joulun mummini kuin äitini tai isäni kanssa. Itseasiassa, nyt kun lasken, olen viettänyt vain kuusi joulua äitini tai isäni kanssa.
Eksyin aiheesta. En edes muista mihin tuon sepustuksen piti johtaa, toimia aasin siltana.

Kutakuinkin yritin tähdätä siihen, että olen aina tiennyt, että mummini rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Aina. Ja vaikka olenkin tiennyt, että hän kyllä hyväksyisi myös minut ja kultani, tiesin, että siinä olisi hänelle hiukan purtavaa.
Niin hän oli äidille sanonutkit. Että oli niin odottanut sitä, että saa järjestää minulle satumaiset prinsessahäät ja että saisi minulta ensimmäiset lapsenlapsen lapset...

Aiemmin mummini on puhunut kullasta ystävänäni. Hän on sanonut jotain ja lauseet kuuluivat aina jotenkin tapaan "se sinun ystäväsi...", "kerro terveisiä sille ystävällesi", "ai se on se sinun ystäväsi", "niin sen sinun ystäväsi kanssa..".
Eilen mummi sanoi puhelun lopuksi ihanalla lämpimällä, suoraan täydestä sydämestä tulevalla äänellä "kerro paljon terveisiä sille sinun Minnallesi".
Wihiiii! Ja se tuntui niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvältä. Itseasiassa pompin hetken riemusta ja lauleskelin.:D
Minun Minnani.
Rakas mummini.:')

Varovasti valelen sinut
rakkauden hunajalla

Kun kuuntelee muiden murheita ja huolia, sitä kuinka kamalissa parisuhteissa ihmisiä on jne., tulee kumman onnellinen olo ja kuuden viikon ero tuntuu hyttysen kakalta itämeressä.:D

Kyllähän tässä kuudeksi viikonlopuksi tekemistä keksii. Viikot menee töissä. Viikonloput menee tehdessä nopeasti ohi. Ja autokoulun pitäisi alkaa ensikuun alussa, siinäkin riittää tekemistä.:)

Tässä alustava suunnitelma:

26-28.5 kokeisiin lukua
2-4.6 äidin kummipojan lakkiaiset
9-11.6 hehkuun Ässän kanssa
16-18.6 pikkusiskosen luokse
23-26.6 pidennetyn juhannuksen viettoon

Sitten näen kullan!!:)
Ja ollaan heinäkuussa, ja pääsen Italiaan. Wihii.

Aivan kamalan hirveä sää nyt. Onneksi saan kyydin töistä kotiin, ei tarvitse kastua julkisia odotellessa ja vaihtaessa.

Copperilla on sattunu joku häpsy tassuun, sen etutassun anturasta puuttuu iso pala "nahkaa". Pitää muistaa tänään rasvata sitä.