Yksi kolmestasadastakuudestakymmenestä

Minut nähtiin tänään. Ja minäkin näin. Katsoin jo kaukaa kadulla, vastaan tulee lyhyet hiukset, isot silmät, valtaisa ja julma itsetietoisuus, sekä hymy. Ja se katsoi minua, täysin häikäilemättä suoraan silmiin, syvälle silmiin. Minä katsoin takaisin ja en voinut olla hymyilemättä vinosti. Ja juuri kun olimme kohdakkain päämme kääntyivät jatkamaan katsetta vielä selän taakse. Ja kun hän oli takanani ja vieläkin katsoi minua silmiin, hän hymyili sellaista nauravaa hymyä ja vieläpä katsoi ihan avoimesti takapuoltani!!:D
Minut nähtiin. Se oli kohtaaminen. Tunnistus. Keskellä kirkasta päivää. Kuin olisin jakanut ventovieraan kanssa salaisuuden, "minäpä tiedän "mikä" sinä olet" ja minä takaisin "niin minäkin mikä sinä".

Se tuntui hassulta. Hyvin hyvin hassulta. O_o

___

Töissä oli tylsääää. Syksyllä lopetan. Teen ihan mitätahansa muuta kuin jatkan tuolla. Jotain ,missä oikeasti voin tehdä jotain "hyödyllistä", kunnollista.

Kauhea ikävä kultia. Ja valtava levottomuus on riivannut minua jo monta päivää. Suorastaan tuskainen levottomuus...!
Tänään istuin lähijunassa ja upposin täydellisesti omiin ajatuksiini, mietin/muistelin kultani rakastelemista, kuinka ihanalta hän näyttää silloin..Silmissä on sellainen usvainen palo, vahvat kädet, kun hän vetää minut päälleen..ne suudelmat..kosketukset..grr...Oli suorastaan kerrassaan aivan hävytön olo, kun havahduin mietteistäni, katseenikin oli varmaan aivan lasittunut.:DD

Onneksi näen kullan ensiviikolla, ihaninta!!!! Ei sittenkään kuuden viikon putkieroa. Saan edes kaksi päivää olla kullan luona. Tiistaista keskiviikkoon.
Melkein tekisi mieleni soittaa keskiviikkona töihin ja sanoa, että olen kipeä...saisin olla pidempään kullan luona.
Miten korkea onkaan työmoraalini, juu, tiedän...Sietäisin hävetä!

Huomenna äidinkielen koe. Keskiviikkona englanti. Sitten ne on ohi. Alkaa loma!

Ikävä, ikävä, ikävä...:/
"Kirjeistä ja kuvista meidät teen
Vähän lämpöä tähänkin huoneeseen"
-stella