Hmh, ei niin mukavasti käynytkään, että kullan olisin kainalooni saanut tällä viikolla, hänelle sattuikin asuntoasioita suunnitelmiemme päälle. Sniif.:'(
Haikeus.
Tänään on kuitenkin ollut hyvä päivä. Kävin töissä ja sitten siskon kanssa kaupassa, ostettiin tykötarpeet tortillojen tekoa vartej ja käytiin vuokraamassa elokuva. 21 grammaa oli elokuvan nimi ja oli kyllä vallan hyvä. Syvällinen, pohdittava, koskettava. Ehkä hiukan liian pomppiva, mutta toisaalta taitavasti toteutettu ja pienen aivotyöskentelyn avulla sai yhdistettyä tietyt ajanjaksot toisiinsa ja tajusi minne milloinkin siirryttiin.
Mielenkiintoisin asia elokuvassa oli tieto siitä, että samalla hetkellä kun ihminen kuolee hän menettää 21grammaa painostaan. Onko se sielun paino?
Sitä ei kerrottu. Sitä ei tiedetty ja se jäi itselle pohdittavaksi.
Ja kuinka paljon siinä oikeasti menettääkään?
Erittäin hyvä elokuva!:)
Huomenna (tai siis tänään) lähdetään siskon kanssa kaupungille ja tarkoituksena olisi tehdä hiukan ostoksia:
-uusi napakoru
-uudet korut tisuihin
Harnessiin matkani siis käy, jospa saisin asennettua pidemmät tapit erikoisemmilla kivillä... Pääsen Yazkan käsiteltäväksi.xD
Jos niin voi sanoa. Kuulosti erittäin..hmm..no juu..:D
-vartalonkuorintasaippuaa
-syväpuhdistava kasvonaamio
Siinä ne pakollisimmat.
Pelottaa ihan, että mitä tuo napa sanoo kun vaihtaa korun, kun en ole sitä reilu vuoteen vaihtanut, ehkä kahteen. Jospa se on juurtunut kiinni eikä lähde irti.:D
Ehkei kuitenkaan. Tahtoisin kuitenkin jonkun kivemman räpellyksen, nätimmän ja koristeellisemman nyt kesän kunniaksi.:)
Ja tisut kaipaavat ehdottomasti pidempiä tappeja, tai ainakin oikeanpuoleinen joka nyt kiukuttelee jos liian lyhyen tapin välissä oloaan. Täytyy auttaa pienoista.:D
Lahjoa.:D
Omat tissit.:D
Kello on paljon...nukuttaa..tuntuu kuitenkin siltä, että uni ei tulisi. Vaikka varmasti se tulisi. Olen nykyään niin mestarimaisen nopea nukahtamaan, etten edes saa hyvää yötä aina kullalle kirjoitettua kun nukahdan, sitten herään säpsähtäen yöllä, löydän kännykän tippuneena lattialle, tyynyni päältä, kädestäni tai jostain peiton mutkasta.
Nyt on vain niin ikävä kultaa.:(
Inhottavan suuri ikävä. En tahoisi tuntea näin suurta ikävää, koska ikävä lamaannuttaa minut ja minun tekisi mieleni tällaisellä ikävän hetkellä vain käpertyä itsekseni, yksikseni laskemaan päiviä, tunteja. Vaikka toisaalta se ei hyödyntäisi mitään.
Minulla ei ole mitään mitä laskea. Vain hatara tieto siitä, että ensi kuussa näemme. Se kai tuntuukin kaikista ikävimmältä. Niin helvetillisen epämääriseltä ja lohduttomalta!!!:(
En jaksa edes ilostua ajatuksesta, että kulta saisi muuttonsa hoidettua aikaisemmin kuin mitä aluksi ajateltiin ja pääsisin jo loppukuusta hänen luokseen. En itseasiassa tahdo edes ajatella sitä. En ainakaan nyt. Inhoan pettymisen tunnetta, sitä, että vaikka välttämättä mitään ei olisi sovittukkaan ja asia olisi vain toive, niin silti tunnen oloni pettyneeksi jos olen liikaa toivonut ja harras toiveeni ei käykkään toteen.
