Neiti Ärrän mietteet ja aatteet

Jee jee jee! Sain kutsun uuden tytön luokse, sanoipi, että miun pitää tulla käymään, kunhan saavat poikaystävänsä kanssa muutettua. \o/
Nii, ja hän on "H" nimeltään, ettäs tunnistatte, kun hänestä kirjoitan.

Viikonloppu meni rauhallisesti. Lenkkeilin Copperin kanssa parin tunnin lenkkejä, eilen käytiin metsässä ja Copper juoksi niin, että metsä ryskäsi.
Nyt on hyvä mieli alottaa tämä viikko, kun tiedän, että olen purkanut jo valmiiksi Copperin loputonta energiaa sen verran, että jos en ehdi nyt koulun, autokoulun ja töiden jälkeen kovin pitkiä ja perusteellisia lenkkejä käymään niin ei tarvitse tuntea mielipahaa.:)
Onneksi sitten jää enemmän aikaa Copperille, kun saan autokouluni loppuun.

Mietin, että saisinkohan ehkä mummoltani korotonta lainaa, jotta voisin jonku parin tonnin auton"rämän" itselleni laittaa - yritin tuossa viikonloppuna laskea, että menenkö miinukselle vai voitolle auton kanssa. Nimittäin ei tämä julkisilla kulkeminen ja junamatkat kullan luokse ole mitään hirmu halpoja juttuja - tosin en vielä ihan tiedä, onko bensa, auton huoltaminen ja vakuutusmaksut sitten sen halvempi juttu. Se on siinä ja siinä, että kumpi on kannattavampaa. Autossa on kuitenkin sen suunntaon hyvä puoli, että ei ole "sidottu aikatauluihin" - lähteminen on helpompaa ja "vapaampaa".
No, katsellaan nyt. Ehkä ensi kesänä sitten.

Lähden kullan luokse perjantaina. Pian pian pian. On aivan tajuttoman suuri ikävä.
Hihii, eilen paljastui, että kulta fanittaa Tehotyttöjä!xD
Ehkä suloisinta ikinä.:D
Rakastan!<3
Hän on minun Papuni ja mie olen hänen Poppana. Tsih.

Olisi ihana nähdä kullan ystäviä viikonloppuna. Suunniteltiin, että grillailtais ja pelailtais jos säät vain sallisivat.:)

Ja puhuskeltiin joulusta.
Äiti nimittäin tuossa yhtenä päivänä suunnitteli ihan onnessaan, et tulisiko kulta meidän luokse viettämään joulua, sinne maalle omakotitaloon.
Vaikka se ei onnistukkaan kyllä, koska kulta tietysti on oman perheensä kanssa - luonnollisesti. Tärkeintä ja ihaninta miusta kuitenki oli äidin ajatus siitä, että olisi ihanaa kun tulisin jouluksi kotiin kullan kanssa - minä ja minun "perheeni". On muuten ihanaa ajatella, että me olemme pieni perhe, Minä, muru ja Copper.:)
Kulta tosin sanoi, että kyllä hän sitten kun hänellä on vapaata muuten joulun aikaan lähtee miun kanssa käymään siellä miun äidin luona maalla, mukavaista.:)

Siellä meidän onkin ihanaista sitten käydä joskus silloin tällöin, kun saadaan majottua sinne pihan vierastaloon. Siellä onpi ihanan iso ja kaunis takka. Oi.:>

Miun pitäisi alkaa järjestellä vapaata viikonloppua niin, että pääsisin Rovaniemelle mummin luo.
Niin, ja juu, mummista tuli mieleen. Juttelin pari viikkoa sitten hänen kanssaan ja hän kysyi, ettenkö tahtoisi muuttaa Rovaniemelle, nyt kun yksin joudun muuttamaan? Sanoin, että en, kun minulla on M (kulta) täällä ja opsikelut kesken ja että täällä on paremmat jatko-opsikelupaikatkin. Mummi vastasi "niin juu, sullahan on siellä ne kaikki sun intressit". Se oli tavallaan ihan söpöä, toisaalta osittain loukkaannuin hitusen tuosta intressi-sanasta. Mummi on ailahteleva. Välillä hän puhuu kullasta tosi mukavasti ja niinkuin minun tyttöystävänäni, välillä häneltä taas tulee suustaan tuollaisia ihmeellisiä sanavalintoja.
M on minun tyttöystäväni, ei mikään "intressi", intressi kuulostaa jotenki ohimenevältä ja mitättömältä.:/
Mutta. Eipä tuosta enempää. Eihän se iso juttu ole. Todistaa vain sitä, että vaikka mummi yrittää kaiken parhaansa mukaan ymmärtää ja hyväksyä asian, niin se on hänelle kuitenkin vähän vaikea.
Ja saan kai hiukan syyttää itseäni. En osaa itsekkään ihan luontevasti mummille kullasta puhua. Täytyisi pitää joku syvällinen juttutuokio hänen kanssaan sitten kun nähdään.
En nimittäin ole hänelle koskaan itse sanonut, että pidän tytöistä, että olen lesbo ja piste. Asia on tullut selville äitini myötä. Ehkä nyt olisi sitten aika jo puhua asia loppuun ja puhtaaksi suoraan kiertelemättä. Mummi nimittäin äidilleni puhelimessa valittelee aina sopivin väliajoin että "kun minä niin olisin tahtonut meidän Miralle järjestää joskus satuhäät ja saada lapsenlapsen lapsia". Tahdon sanoa hänelle, että kyllä minä voin satuhäät saada ja haluta, vaikka rakkaani onkin nainen ja että lastenlasten lapsia hän varmasti saa kolmelta muulta lapsenlapseltaan (ja onhan meilläkin mahdollisuus hankkia lapsi/lapsia, mutta en ehkä ihan usko näin kuitenkaan tapahtuvan, joten siitä lienee ihan turha puhua).:)

Kyllä mummi vielä jokupäivä kultaan ihastuu, kun tämän näkee. Tiedän sen satakymmenen prosenttisesti!<3

Hmm, tänään bilsan tunnilla ryhdyin miettimään, kun mutaatioista oli puhe, että onko homoseksuaalisuus biologinen vai psykologinen juttu? Voiko se olla molempia?

Itse tahtoisin uskoa, että biologinen.
Ja joskus (älkää nyt suuttuko), olen ajatellut, että en yhtään ihmettelisi vaikka joskus saataisiin selville, että se olisi perinnöllistäkin, johtuen siitä, että omassa suvussani on niin paljon seksuaalivähemmistön edustajia - se tuntuisi hyvin mahdolliselta ja loogiselta siinä mielessä, että eihän kaikki periydy suoraan, osa geeneistä on piileviä ja saattavat hypätä useiden sukupolvien yli.

Mutta, uskon myös, että se voisi olla myös psykologista. Ehdottomasti uskon tätäkin. Se, että onko se sitten "hyvä" asia, onkin toinen juttu.

Biologisena asiana homoseksuaalisuus seuraisi minun mielestäni ihmistä kohdusta hautaan ja sitten psykologisena ilmiönä se voi olla häilyvä ja muuttuva.

Noh, ehkä en nyt ala syvällisöimään tätä asiaa.:D

Sainkin ensimmäisen ajotuntini ensviikon perjantaille, kello yhdeksän. Jee jee, vähän olen nyt innoissani!! Ja jännittää, mutta silleen riehakkaalla tavalla. *täpinöissään*

Ehkä kivointa tällä hetkellä on, että sillä uudella tytöllä on sama äikän kurssi ku miulla, tidii! Ja se tuli mun viereen istumaan. Nyt on hyvät mahdollisuudet saada tutustua siihen.:)

Hmm.. katsoin eilen osittain MTV3.doc:in, Kim Cattrallin seksiälyn. Siinä eräs nainen sanoi, että kielikoru tuottaa suunnattomasti mielihyvää suuseksin aikana. Jään miettimään tätä.:D
On kyllä hiukan orpo olo, kun tuo oikea tisu on nyt ilman korua. Hankkisinko kielikorun vastapainoksi?:D
Kielikorun haittoja ovat vain se, että se "tuhoaa" suuta niin pirusti. Ja kun hammaskalusto on jo synnynnäisesti vioittunut ja "huonompaa" laatua, ei liene hyvä ajatus.
Mutta minkäs teet. Näihin jää koukkuun. Tulee säännöllisesti niitä hetkiä, että tahtoo lisää koruja. Se on se ihana tunne mitä saa siinä lävistyshetkellä ja etenkin sen hetken jälkeen, tuottaa suunnattomasti mielihyvää. Se on sanoinkuvaamattoman villi kokemus, joka aiheuttaa riippuvuutta, kun sen kerran kokee tahtoo kokea sen uudelleen. Tai ainakin minulla se on näin.:D
Mutta toisaalta. Olen tyytyväinen näihinkin mitä nyt löytyy. Tyytyväisempi tosin olisin, jos tuo oikea tisu ei olisi ollut niin kapinallinen.:D

Nyt lähden ostamaan kirjoja ja puoli kahdeksi tulen takaisin kouluun.:)

"Sulla on hyvä sukunimi"
-O_o
"Sun pitää alkaa taidemaalariks" -jatkaa- "paitsi et sähän kyllä olet jo"
-*naurahdus* juuh, tietysti olen. Ja vieläpä niin suosittu jo tässä vaiheessa, että mun yks maalaus katos viime vuonna. Se Rafaelin-enkeli jolla oli irokeesi ja joka poltti tupakkaa *täsmennys*
"mitä?" "eeei kai nyt sentään, kyl se tääl jossain on" -jatkaa- "paitsi et olihan se kyl tosi hieno" :D

Haa. Päivän piristys.
"sun pitää alkaa taidemaalariks"
"sähän olet jo"
*otettu*

Viime vuonna sanoikin, että jos maalaan päivittäin nyt viimeiset vuodet lukiossa ni saan oman näyttelyn ennenku olen 20.:D
Ehkä ihanin ja kannustavin opettaja ikinä!

Hihii, tein tänään hyvän työn. Opastin sen uuden tytön oikeaan luokkaan.:)

Koulun jälkeen ikeaan. Pääsenpä ostaa lisää astioita, pyyhekitä ym. tykötarpeellista valmiiksi muuttoa varten.
Ja viideltä taas autokouluun. Se on aika mukavaa. JA päätin, että tahdon ajaa sen teorian opettajan kanssa, joten koska hän on lomalla ensviikolla, pääsen ajamaan seuraavalla. Mutta eipä se mitään. Mieluusti odotan yhden viikon, koska sitten saan ajaa ihmisen kanssa josta tiedän, että tulen toimeen hänen kanssaan - hänen opetusmenetelmänsä ovat mukavan isälliset ja turvallisen oloiset, maustettuna huumorilla, joten minä ja minun tulevat töppäykseni tulemme hyvin hänen kanssaan juttuun.:)
Kertoi hauskan jutun eilen kytkimen polkemisesta. Polkemisesta.xD

Toisaalta, haa, voisin hyvin ajaa pöpeliköön kun nauraisin hänen letkautuksilleen sitten ajon aikana.:D
Onneksi silläkin on se jarrupoljin.x)
Voidaan kummatki polkea.xD
Hehee

Kohta alkaisi psykan tunti. Mukavaista.:)

Ja meidän ensimmäinen kuviksen työ on savityö: design savi.
Lähdin liikkeelle käyttäjäryhmästä, ensimmäisenä tuli mieleen seksuaalivähemmistö.
Siitä sitten ajatus rönsysi...
Syntyi ideoita:
sateenkaariportti, jokin edustus-systeemi-hommeli SETA:lle - patsas, laatta.., miesparin tarjoiluvati (jalka olisi kahden uros-symboolin viritelmä), homojen/lesbojen hääkakun koriste - yksinkertaiset "tikku-ukko" tyyliset - tätä tikku-ukko teemaa voisi käyttää myös wc:n merkkeinä.. Seksuaalivähemmistöstä tuli mieleeni myös kaappi.
Paaaaaljon ideoita. Ensviikolla sitten pääsen toteuttamaan, saa nähä mihin päädyn.:)

Nyt tunnille.:)

Näinpä se on koulu alkanut. Ja tuntuu mukavalta. Pyrin nyt antamaan itsestäni sen kaiken 110% opintojeni hyväksi. Pyrin myös järjestämään opiskeluni Minulle itselleni parhaalla mahdollisella tavalla. Eli kävin heti ensitöikseni juttelemassa opolle ja sanoin, että tahdon tehdä muutoksia kurssivalintoihini. Eivät pääse minusta eroon niin nopeasti kuin haluaisivat - en käsitä sitä, että koululla on niin kamalan suuri halu potkia oppilaat mahdollisimman pian ulos. Itse olen jo kantapään kautta kahdessa vuodessa oppinut, että minun aivokapasiteettini on rajallinen, en vain yksinkertaisesti selviä jaksoista, jos minulla on monta kieltä, matematiikka ja muita lukuaineita samassa. Huomattavasti paremmin menee, kun jaksoissa on jotain luovaa: kuvaamataito, "äidinkieli".

Ja hyvin sainkin nyt ensimmäiseen jaksoon muutokset tehtyä, oli mukava uusi opokin.

Luokaamme on tullut uusi tyttö Kuopiosta. Oikein mukava sellainen, tunsin heti, että olemme samalla aaltopituudella. Hänkin suorittaa opintonsa pidennetysti niinkuin minä. Päätin hetipaikalla omia hänet itselleni. Hänestä tulee ystäväni, näin olen päättänyt.:D

Eilen alkoi autokoulu, jeejee.
Ensimmäinen teoria tunti oli pelottava. Lukeudun takuu varmasti niihin urpoihin, jotka ensimmäisten ajojen alkaessa ei pääse valtaosa ihmisten mukaan kentältä pois puolessa tunnissa, vaan kuluttaa sinne kaksi tuntia. Ja sitten, kun päästään niihin kunnollisiin ajoihin, voin kuvitella, että juuri minä olen se sellainen, joka ei saa autoa stratattua ja lähdettyä ajamaan ilman ongelmia muutamassa minuutissa, vaan saan auton sammumaan kahdeksan kertaa ennen liikkelle lähtöä ja ja ja.
Hyvällä todennäköisyydellä olen autokouluilun tuleva Tunari-mestari. Näen sieluni silmin, kuinka sisäinen blondini pääsee valloilleen.x)

Tänään onkin sitten toinen teoria tunti. Jos kaikki menee hyvin ja ylitän itseni, saan varattua jo ensiviikolle ensimmäisen ajotuntini. Mahtavaa, että sain lukujärjestyksestäni pois yhden kurssin, näin minulle jää viikolle kaksi aamutuntia vapaata, jolloin minulla on hyvät mahdollisuudet saada mahdollisimman tiheästi ajotunteja - aamutunteja on helpoiten saatavilla!:)

Yritän kuitenkin nyt tsempata itseäni henkisesti autokoulun suhteen. Täytyy keskittyä ja olla tarkkaavainen. Kun keskityn ja olen tarkkaavainen kaikki menee hyvin. Täytyy reagoida. Kuunnella ensin tarkasti ja sitten toimia tarkasti, näin ei pitäisi syntyä kovinkaan pahoja törttöilyjä. Tai no, kyse on tietysti minusta....joten...ei kai pidä vannoa mitään.:D

Sain itselleni kuvaamataidon kurssin tähän jaksoon, oli ihanaa. Opettaja on niin paras!!! Meillä on selvästi samanlainen huumorintaju ja aina virnuilemme keskenämme - voi luoja, mitä juttuja joskus ja sitten on aivan parasta kun kukaan muu ei ymmärrä meitä.:D
Kesällä oli muuten parasta, kun satuimme samaan junaan ja kun huomasimme toisemme - heti samassa molemmilla oli hymy korvissa, sellainen hersyvä hymy, kun meinaa alkaa naurattaa, meillä on selvästi kummallinen vaikutus toisiimme.xD

Nyt voisin mennä syömään, kun ruokatuntia on vielä jäljellä.

Tsih tsih, lähetin eilen pupuselle pari hiukan tuhmaa kuvaa.;D

Välillä, joskus, minuun iskee pelkoja, minun ja kullan suhteen. Välillä, joskus, olen epävarma.
Ja joskus mietin mitä ikäviä asioita meille voi vuosien päästä tapahtua.

Puhuimme näistä kullan kanssa viikonloppuna.

Minun ajatukseni ja pelkoni ovat turhia ja typeriä, tiedostan sen. Ja loukkaan niillä kultaa. Nyt tajuan, miten paljon niillä häntä loukkaan.

Hän on kuitenkin niin käsittämättömän ihana ihminen. Havahdun yhä uudestaan siihen, miten hän onkaan niin käsittämättömän ihana.
Ja se pelottaakin minua.

Ja joskus. Joskus pelkään menettäväni hänet.

On niin uskomatonta, kuinka olenkin saanut rinnalleni niin ihanan ja hyvän ihmisen kuin hän.
Ja vaikka kuvittelen, että myös minusta löytyy yhtä paljon hyvää kuin hänestä, mietin, mahdanko sittenkään olla hänelle riittävä.

Tahdon antaa hänelle niin paljon.
Olen jo antanut hänelle kaiken, kaiken rakkauteni, osoittanut heikkouteni, tunnustanut pelkoni, kaiken olen hänelle antanut.

Hän tietää minut läpikotaisin.
Ja tieto siitä, pelottaa minua. Hetkittäin.
Koska, minulla ei enää ole mitään minkä taakse suojautua.
Hän on riisunut kaiken minusta.

Tiedän hänen olevan kultaa. Hän on kallein ja kaunein aarteeni. En tahdo menettää häntä.

Arvossa mitattuna, en tiedä, olenko puoliksikaan hänen veroisensa.

Hän kirjoitti minulle:

"Siitä lähtien kun sut tapasin, musta on tuntunut että olen kokonainen, että viimein olen löytänyt sen mitä aina olen ettiny. Sä saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen, jotain enemmän, sun rakkauden arvonen. Ja niin kovasti toivon, että sullakin olis hyvä olla, että olisit onnellinen."

"Nyt kun viimein löysin sen mitä aina kaipasin, eli sut, ni en halua elää ilman sitä. Mä tarviin sut. Mulle on ihan sama, vaikka koko maailma kaatuis niskaan - ku tiedän et mul on sut ni musta tuntuu että mä jaksan mitä vaan ja että kaikki on mahdollista niin kauan ku sä rakastat mua."

"Sun ei ikinä tarvi pelätä, että mä pettäisin tai jättäisin sut. Mä tiedän, etten ikinä löydä toista sun kaltaista ihmistä. En aio ikinä tehä mitään, mikä pilais meiän suhteen. Toivon vaan, et osaan olla sulle aina niin hyvä, että haluat olla mun kanssa. Rakastan sua niin paljon, että voin mennä sun kanssa naimisiin heti kun meidän opiskelut on kunnossa!"

Ja tunnen olevani typerä. Täysi idiootti, kun pelkään asioita etukäteen.
Hänellä ei ole niitä pelkoja.

Ja niin sen pitää olla.
En saa pelätä. En enää koskaan enää - niitä pelkoja.
Hänen kanssaan minulla ei ole mitään pelättävää. Ei ikinä. Minun pitää uskoa siihen.
Uskoa yhtä vahvasti kuin hän.

Rakastan.
Ja tahdon elää koko ikuisuuteni hänen kanssaan. Tahdon vielä olla hänen vaimonsa. Tahdon, että hän on minun vaimoni.

Hän on oikeassa siinäkin, kun sanoo, että sovimme hyvin yhteen. Niin sovimmekin. Olemme aina sopineet. Siitä alusta lähtien.

Kun hän makaa sylissäni, minulla on turvallinen olo, hänen päänsä rinnallani. Siihen hän kuuluu.

Ja nyt tiedän.
Siinä hän tahtoo olla.

Ankkuroin ikäväni aikaan,
pyydän sen lentämään huomiseen,
aina seuraavaan,
kunnes se lentää sinun luoksesi.

Silloin käsken sen pysähtyä.

Ankkuroin ikäväni ikkunoihisi,
älä avaa niitä.
Ethän päästä sitä takaisin luokseni.
Ei,
pidä se itselläsi.

Rakkaani,
lähetä minulle
seuraava päivä.

Lähetä niin monta,
että viimein
saavut sen mukana.

Ja silloin,
silloin unohda huominen,
älä anna minulle iltaa.

Ole vain ikuinen aamu - ilman iltaa

ilman sitä seuraavaa
huomista,
sitä aikaa,
joka taas lentää pois luotani.

Niinpä se meni, viikonloppu ja olemme jo kohtalokkaasti maanantaissa. Maanantai illassa. Huomenna alkaa koulu.
*syvä huokaus* Kesä on ohi.

Lauantaina miittasimme pienellä porukalla ennen Kaisaan menoa ja voi kuinka olikin mukavia ihmisiä.:)

Tiittidi-tiiiii, hyvä uutinen lienee se, että sain tänään postissa kirjeen HOAS:lta, jonka mukaan hakemukseni on: käsitelty ja hyväksytty.
Tämä lienee hyvä merkki?
Lähettäisivät pian vain kirjeen myös mahdollisesta asunnosta niin olisin iki-iki-onnellinen.:D

Varo menemästä,
liian lähelle pahuutta,
älä yritä puhua
julmuudelle järkeä,
älä hyväile ahneutta.

Muista että
maailmaa on vaikea parantaa,
tulematta itse sairaaksi.

Toiset murtuvat,
toiset rakastavat.
Vain kaiken hylänneet hullut
ja silmittömästi rakastuneet
ovat täysin turvassa,
voivat pelotta
mennä aivan lähelle,

puhua pedoista,
niiden oikeilla nimillä.

-Tommy Tabermann

Juuh, olipas ehkä hiukan liian asiaton eilinen purkautumiseni, anteeksi - tänään tuntuu jo paljon helpommalta.
Pitäisi varmaan antaa kiukun laskea ennenkuin antaa sen pulppuilla ulos, tulee sanottua rumia asioita.

Noh, voinen lohduttautua hiuka sillä, että sitä sattuu minulle hyyyyyvin harvoin.
Yleisimmin pyrin löytämään asioista positiiviset puolet, ehkä tästäkin jotain löytyy.:)

Kuten se, että pääsen jokatapauksessa, kävi miten kävi: pois kotoa. Se on hyvä asia. Onnellinen asia. Iloinen asia.

Ja jos suoritan hyvin ja tunnollisesti nyt kouluni loppuun (erittäin mukava asia on, että se on melkein kohta ohi ja minä tunnen nyt olevani täynnä lukuintoa ja näyttämisen halua), minulla on monta hyvää mahdollisuutta jatkaa elämääni korkeakouluun ja sieltä sitten jonnekin kivaan, mukavaan työpaikkaan - ja saan sitten elää yhdessä ja onnellisesti kultisen kanssa.:)

Noin.
Positiivista.

Ja löysin vielä nuorisosäätiön nettisivut, joilla on myös vuokra-asuntoja opiskelijoille. Jes! Hakemus menemään sinnekin.:)

Kun on mahdollisimman monta verkkoa vedessä, niin eiköhän johonkin joku sintti räpiköi?:P

Tänään lähdenkin tapaamaan uusia kivoja ihmisiä miitingin merkeissä Ässän kanssa, ja sitten menemme porukalla kaisaan.:))

Kaksi viikkoa ja näen kullan.
Ensi viikko menee nopeasti, kun koulu alkaa tiistaina ja minulla on kamalasti hössötettäviä asioita. Täytyy hankkia koulusihteerin allekirjoitus ja leimat opintotuki hakemukseen, sekä uudet lippuset lappuset matka-alennuksiin ja sitten täytyy opon kanssa tehdä hätäpalaveri miun äidinkielen kursseista.

Nyt menen pesemään pyykkiä ja sitten lähden Copperin kanssa lenkille.:)

Hyvää lauantaita kaikille!

Miun elämässä tapahtuu nyt niin paljon kaikkea, että en tahdo pysyä itsekkään perässä.

Asuntoasia rullaa eteenpäin ja toisaalta menen kokoajan taaksepäin. Erittäin ärsyttävää, kun itse yritän saada kaiken järjestykseen ja pidän asioita mielessäni hyvinkin yksinkertaisina, mutta virallisten tahojen kanssa asiat sitten saavatkin valtavat mittasuhteet ja kaikki poikkeaa suoraviivaisesta näkemyksestäni.:D

Olen nyt saanut kuitenkin paljon aikaan ja tällä hetkellä tehtävissäni on enää odottamista.

Kelassa kävin puhumassa tukiaisioista, mutta eipä siitä paljon apua ollut. Onneksi toinen taho auttoi paaaaljon paremmin ja sain numerot juuri oikeille ihmisille ja nyt on raha-asiat järjestymässä.

Olen oikeutettu toimeentulotukeen, jos opintotuki ja asumislisä + opintolaina eivät riitä pitämään minua hengissä.
Mutta.
En tahdo opintolainaa.
En nyt, kun käyn aloitan kolmannen vuoden lukiossa, otan opintolainan vain korkeintaan siinä tapauksessa jos en pysty itse itseäni elätäämään, kun jatkan korkeakouluun. En ennen sitä.
Tai siis, en ainakaan tahtoisi ottaa.

Kaikki järjestyy, kaikki järjestyy, kaikki järjestyy -mantra tuo hitusen lohtua. Ja melkein jopa jaksan uskoa siihen.:D
Ei, uskon siihen.:)

Asunto. Ristiriita.
Hoasille soitettaessa minulle piti löytyä kaksio Jokinimestä hyvinkin pikaisesti ja ehdin jo hyppiä riemusta, "jee, kuinka minulla voikaan käydä niin hyvä tuuri!!!:)".
Nuolaisin kuitenkin ennenkuin tipahti ja kun kävin henkilökohtaisesti seuraavana päivänä juttelemassa Hoasin toimistolla minulle sanottiin, että edelläni on kamalasti aikaisemmin hakemuksensa jättäneitä ja ulkopaikkakuntalaisia. Että se siitä sitten.

Murr...
En tahtoisi olla ilkeä. Mutta mielestäni tilanteeni on kutakuinkin kriittinen, sillä minulla on vakituinen opiskelupaikka ja aloitan opintojeni loppuruoran, keväällä alkavat kirjoitukset. Ja jään asunnottomaksi kolmen kuukauden sisällä.
En voi mitenkään opiskella Suomusjärveltä käsin. Enkä edes tahdo kyetä, vaikka minulle varmaan annettaisiin mahdollisuus etäopiskeluun - se ei toimisi, ei minun kotiympäristössäni!

Ja vereni kyllä kiehui, kun edelläni toimistolla asioi nainen, lähemmäs 30v, joka muutti opiskelija asuntoon, vieläpä pieneen yksiöön työttömän miehensä kanssa (poikkeustapaus - haistakoon minun puolestani p*skat, poikkeustapauksensa kanssa. Säälittävä tapaus se oli!)) ja heillä on oikus hakea heti avaimet käteen saatuaaan perhe-asuntoa (liekö heillä sitten vielä lapsia - tsiisus).
Saatana, suoraan sanoen järkyttävän pöyristyttävää, aikuinen nainen ja aikuinen mies, muuttavat halpoihin opiskelija-asuntoihin (opiskelkoon se nainen minun puolestani mitä tahansa mikä hänet oikeuttaa Hoasin asuntoihin, mielestäni tämä on silti väärin, kun asuntoon muuttaa työtön mies jne.), vaikka heillä on niin vanhoina ja ehkä jopa vanhempina oikeus kunnollisiin tukiin kelan ja sossun puolelta - sata kertaa paremmat kuin minunkaltaisillani toisen asteen opiskelijoilla.
Menisi sekin aikuinen mies töihin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Helvetti, minä olen nuori opiskelija ja olisin valmis opiskelemaan ja tekemään töitä samaan aikaan jotta saan katon pääni päälle (mutta sillä ei ole merkitystä tällä hetkellä, vaan järjsetyksessä. Anteeksi, kyllä minäkin olisin vaikka viime tammikuussa hakemukseni lähettänyt, jos olisin tästä muutosta tiennyt, mutta se tuli kuin salama kirkkaanlta taivaalta!), mutta joku helkutin 30vuotias kaljamahainen ruma äijä pääsee asumaan opiskelija-asuntoon hyvin syötetyn näköisen naisensa kanssa (lihoistaan päätellen ei kyllä ole joutunut nälkää näkemään. Heistä kumpikaan.) ja jatkamaan perseensä levitystä yhteiskunnan rahoilla!!!
Raivostuttaa...Raivostuttaa...

Ja anteeksi, olen hyvin ilkeä nyt. Tiedän. Ja varmasti en tiedäkkään tuon pariskunnan taustoja. Mutta, suokaa minulle oikeus tähän "mielipiteeseeni" - se rauhoittaa minua vähän ja saanpahan purkaa jotenkin kiukkuani, tai turhautumistani - miten sen tahtoo nimetä.

Kaikki järjestyy....
Uskoisin. Ei, toivoisin, että en jää asunnottomaksi.

Ja kaikki kääntyy vielä hyväksi. Saan sen kaksion.
Näin toivon.
Näin käy. Siis toivottavasti.:D